Vasemmistoliiton toisesta MEP-paikasta tiukka kilpailu

Toista paikkaa kärkkyy monta ehdokasta; Inna Ilivitzky, joka peri Outi Ojalan paikan tämän siirtyessä eduskuntaan, nuorten ja EU-kriittisten kannattama Sami Aaltonen, Eurooppalainen Suomi -yhdistyksen toiminnanjohtaja Matti Viialainen ja tutkimusjohtaja, dosentti Jan Otto Andersson.

Näkyvästi kampanjoivalla Matti Viialaisella on takanaan pitkä järjestöura, ja hän edustaa jo virkansa puolesta integraatiolle myönteistä EU-linjaa. Tukilistallaan hänellä on pitkä rivi tunnettuja nimiä puolueen ja ay-liikkeen riveistä.

Toista ääripäätä niin EU-kantojen kuin taustan osalta edustaa sitoutumaton toimittaja-tuottaja Sami Aaltonen, joka sai Vaihtoehto EU:lle -listalla 17 500 ääntä viime vaaleissa.

Kannattajakunnasta löytyy rokkareita, taiteilijoita ja näyttelijöitä; Remu Aaltosesta Eicca Toppiseen ja Anna Tulustoon. Poikkitaiteellista vaikutelmaa lisää vielä kokoomuslainen vaalipäällikkö Minna Korjonen, joka löysi Aaltosesta EU-kriittisen hengenheimolaisen.

Mutta maakunnatkin saattavat yllättää. Eläinlääkäri Inna Ilivitzkyllä on vahva tuki Pirkanmaalla, ja valttinaan kansainvälisen kokemuksensa lisäksi myös melkoinen kielitaito; hän ilmoittaa puhuvansa paitsi suomea ja ruotsia myös ranskaa, englantia, saksaa, venäjää, viroa ja espanjaa.

Jan Otto "se iloisempi" Andersson, kansanedustaja Janina Anderssonin isä, on tunnettu kansainvälisen talouden tutkija ja EMU-kriitikko. Ääniä on luvassa Varsinais-Suomesta.

Keskustelunaihe puuttuu

Laimeaksi moitittu eurovaalikampanja on ehkä väljähtänyt siitä, että tällä kertaa puuttuu selkeä keskustelunaihe.

Edellisissä eurovaaleissa EMU-keskustelu kävi kuumana. Markka oli kytketty valuuttakurssijärjestelmä ERM:iin kaksi viikkoa aikaisemmin, ja EMU-jäsenyydestä käytiin kiivasta keskustelua. Nyt ei samankaltaista hallitsevaa aihetta ole tuntunut löytyvän.

EMU-ratkaisun ankarin kriitikko Esko Seppänen on tyytymätön näiden EU-vaalien käsittelyyn tiedotusvälineissä. Hän syyttää erityisesti televisiokanavia vaihtoehtojen pimittämisestä, koska yhtään vaalikeskustelua ehdokkaiden välillä ei järjestetä.

- EU-propagandaa monistavat televisiotoimittajat toimivat äänenvaimentimina ehdokkaiden ja äänestäjien välillä, Seppänen tuomitsee.

Vasemmistoliiton vaalibudjetti on vaatimattomat 740 000 markkaa, josta suurin osa on valtion tiedotustukea. Jokaiselle kahdestakymmenestä ehdokkaasta annetaan 10 000 markkaa, lehtimainontaan uppoaa runsaat 300 000. TV-mainoksia vasemmistoliitto ei käytä.

Vasemmistoliitto turvaa perusarvoihin

Viime marraskuussa hyväksytyssä EU-ohjelmassa vaaditaan pääoman ylivallan rajoittamista maailmanlaajuisin säännöin ja pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaamista. Suomen liittoutuminen ja EU:n muuttaminen sotilasliitoksi torjutaan.

Ympäristönsuojelu on ohjelman mukaan asetettava vapaan kaupan edelle - ajankohtainen aihe näinä aikoina, kun EU ja Yhdysvallat kiistelevät hormonilihan sallimisesta.

Työllisyydestä EU:ssa on puhuttu paljon. Vasemmistoliitto tarttuisi EU:n 20 miljoonan työttömän ongelmaan lyhentämällä työaikaa koko unionissa. Keskimääräisen työajan EU:ssa pitäisi olla kuusi tuntia päivässä, puolue vaatii.

EU:n on kehityttävä avoimemmaksi ja demokraattisemmaksi, vasemmistoliitto vaatii edelleen ajan hengessä.
- Kansalaisten ja heidän järjestöjensä mielipiteiden vaikutusta päätöksentekoon on vahvistettava, ohjelmassa vaaditaan.

EU:n hajoamista tai rapautumista vasemmistoliitto ei näe toivottavana; nykyisen unionin uudistaminen onnistuu todennäköisemmin kuin kokonaan uuden yhteistyörakenteen luominen. Puolue kannattaa myös EU:n laajentumista, vaikka se vaatiikin nykyjäseniltä taloudellisia uhrauksia.

Vasemmistoliitto on ohjelmassaan selvästi euromyönteisempi kuin sisarpuolue Ruotsissa - Ruotsin vasemmistopuolue kun haluaisi irrottaa maan unionista.

Vasemmistoliitto toimii EU-parlamentissa vasemmistoryhmässä, jonka virallinen suomenkielinen nimihirviö on "Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä - Pohjoismaiden vihreä vasemmisto".

Pohjoismainen alaryhmä muodostuu Suomen ja Ruotsin viidestä edustajasta. Muuten 34 jäsenen ryhmää hallitsevat eteläeurooppalaiset. Espanjalaisia, ranskalaisia, italialaisia, kreikkalaisia ja portugalilaisia jäseniä on yhteensä 28.

Lisää pohjoista väriä saattaa olla luvassa, mikäli Itä-Saksan entinen kommunistipuolue PDS ylittää Saksan vaalien äänikynnyksen. Puolue kärkkyy kuutta paikkaa parlamentissa.

STT-IA
29.5.1999