Seattlen tilinpäätös: Yhdysvallat ei halunnut uutta WTO-kierrosta
Seattlessa joulukuun alussa pidetyn Maailman kauppajärjestön WTO:n ministerikokouksen epäonnistuminen oli kova isku kaupan vapauttamisen jatkamiselle. 135 maan kauppaministereiden tuloksettoman kokouksen jälkeen maailmanlaajuisten kauppaneuvottelujen asialista on nyt täysin auki.Kiistojen täyttämä kokous oli myös kirvelevä arvovaltatappio WTO:lle ja kokouksen isäntämaalle Yhdysvalloille.
Ns. Uruguayn kierroksella sovittiin aloitettavaksi neuvottelut maataloudesta ja palveluista. Kukaan ei odota niistä tuloksia ennen kuin suuret kauppamahdit ovat saaneet arvioiduksi Seattlen umpikujan syyt ja päättäneet, mihin ne ovat todella valmiita sitoutumaan maailmankaupan vapauttamisen jatkamiseksi.
WTO:n Seattlen kokouksen epäonnistuminen johtui Yhdysvaltain haluttomuudesta uuden kauppaneuvottelukierroksen aloittamiseen.
Kauppamahtien suuret näkemyserot kävivät selvästi ilmi kokoukselle tehdyistä aloitteista, jotka WTO julkisti verkkosivuillaan jo syksyllä. Niiden yhteen sovittaminen Seattlessa osoittautui lopulta mahdottomaksi.
Kokousta edeltäneen vuoden tapahtumatkaan eivät antaneet aihetta odottaa suuria Seattlesta.
Presidentti Bill Clintonin monimerkityksinen retoriikka kauppapolitiikasta tulkittiin kuitenkin niin, että hän on valmis uuden kierroksen aloittamiseen. USA:n uskottiin myös kokouksen isäntänä haluavan tukea sen onnistumista.
Ennusmerkit eivät kuitenkaan olleet myönteisiä. Vuosi sitten alkanut kiista WTO:n uudesta pääjohtajasta johti lopulta siihen, että Yhdysvallat ajoi tehtävään oman ehdokkaansa Mike Mooren. Samalla pääjohtajan kuusivuotinen virkakausi jaettiin puoliksi Thaimaan kauppaministerin Supachai Panitchpakdin kanssa.
Kiistan johdosta WTO oli Seattlen kokouksen valmistelujen aikana ilman johtajaa toukokuusta syyskuuhun edellisen pääjohtajan Renato Ruggieron jäätyä eläkkeelle huhtikuussa.
EU ja samanmieliset yrittivät välittää
WTO:n neuvoston puheenjohtajan Tansanian suurlähettilään Ali Mchumon johtama valmistelutyö Genevessä ajautui umpikujaan. Sen tuloksena syntyi vain 32 liuskan mittainen lista erimielisyyksistä.
Uuden pääjohtajan roolia sekä valmistelutyössä että ministerikokouksessa luonnehdittiin passiiviseksi. Sovun etsimistä Seattlessa ei myöskään helpottanut se, että kokouksen puheenjohtaja Yhdysvaltain kauppaedustaja Charlene Barshefsky toimi samaan aikaan myös isäntämaan valtuuskunnan johtajana.
Euroopan unionin ja monien muiden maiden tavoitteena Seattlessa oli uuden kattavan neuvottelukierroksen aloittaminen. EU:n kauppakomissaari Pascal Lamy toimi Seattlessa päättäväisesti ja taitavasti neuvottelujen pelastamiseksi.
Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi tuki EU:n neuvoston puheenjohtajana erinomaisesti Lamya ja piti samalla EU:n rivit yhtenäisinä.
EU, Unkari, Japani, Etelä-Korea, Sveitsi ja Turkki tekivät Seattlen kokoukselle yhteisen ehdotuksen kauppajulistukseksi. "Samanmielisten maiden" luonnos muodosti pohjan ympärivuorokautisille neuvotteluille niiden parin päivän aikana, jotka Seattlessa olivat vielä käytettävissä.
Kompromissin etsimisessä päästiin lopulta ehkä yllättävänkin pitkälle, mutta viimeisenä kokouspäivänä alkoi näyttää ilmeiseltä, ettei sopua löydy.
Se oli nähtävissä perjantaina Lamyn ja Barshefskyn seitsemän tuntia kestäneiden yöneuvottelujen jälkeen. Yhdysvallat ei niissä "liikkunut milliäkään", kuten kokouslähteet kertoivat.
Maataloudessa sopu lähellä
Uuden kierroksen vaikeimmaksi ongelmaksi luonnehditussa maataloudessa päästiin Singaporen kauppaministerin George Yeon johdolla hyvin lähelle ratkaisua. Käytettävissä olevat versiot sopimustekstistä osoittavat, että sopu oli tältä osin lähes käsissä.
Viimeinen luonnos kauppajulistukseksi osoittaa, että lopputulos olisi useimpien maiden kannalta ollut tavoitteisiin nähden epätyydyttävä. Toisaalta kompromissi olisi kuitenkin turvannut uuden kierroksen aloittamisen.
Valmiutta sen hyväksymiseen tai aikaa erimielisyyksien sovitteluun ei Seattlessa kuitenkaan enää perjantain kääntyessä yöhön löytynyt.
Kehitysmaille kierroksen kaatuminen on suuri menetys, olihan uudesta neuvottelukierroksesta määrä tulla kehitysmaakierros. EU ajoi yhdessä samanmielisten kanssa merkittäviä myönnytyksiä kehitysmaille.
Kierroksen myötä kaatui myös niiden ehdottama tekstiiliviennin esteiden nopeutettu purkaminen ja köyhimpien kehitysmaiden tullien poistaminen teollisuusmaissa.
Yhdysvallat ja Kanada eivät olleet valmiit hyväksymään kumpaakaan kehitysmaille osoitettua aloitetta. EU:n vähiten kehittyneiden maiden aloitteen kohtalo jäi Seattlessa siten ilmaan. Mikään ei kuitenkaan estä EU:ta toteuttamasta sitä yksinäänkin.
WTO:n organisaatio on ajasta jäljessä
Afrikan ja Karibian maiden sekä Etelä-Amerikan kehitysmaat protestoivat kokouksen aikana voimakkaasti kokouksen johtamista ja neuvottelujen käyntitapaa vastaan.
Yhdeksi suureksi puutteeksi Seattlessa osoittautuivatkin WTO:n vanhanaikainen ja tehoton neuvottelumenettely ja organisaatio. Niiden uudistaminen on välttämätöntä tulevien kauppaneuvottelujen onnistumisen turvaamiseksi.
Seattlen kokous osoitti myös Euroopan unionin päätöksenteon ongelmat. Vaikka Sasi saikin EU:n jäsenmaat pysymään neuvotteluissa Lamyn takana, kuohui Seattlessa kokoontunut EU:n neuvosto melkoisesti.
Kokouslähteiden mukaan kaikki EU-maat olivat tyytymättömiä Lamyn neuvotteleman kompromissiin, vaikka eivät välttämättä sen samoihin kohtiin. Arvostelua herättivät Lamyn ajamat sovitteluratkaisut joistain EU:n tavoitteista.
EU:n neuvottelutavoitteet lyötiin pitkäksi venyneen sisäisen kiistelyn jälkeen lukkoon vasta syksyllä. Prosessin häkellyttävin piirre oli, että monet jäsenmaat kuvittelivat WTO:n kauppaneuvotteluprosessin päättyvän siihen.
Kauppapolitiikasta vastaavan komission neuvotteluvaltuudet ja suhde neuvoston poliittiseen päätöksentekoon kaipaavat mitä ilmeisimmin selventämistä.
Kauppapolitiikan vaikeimpiin uusiin kysymyksiin ei Seattlessa löytynyt edes alustavasti yhteisiä lähtökohtia. Kun kauppaneuvotteluja yritetään Genevessä herättää henkiin, on niihin paneuduttava vakavasti.
Talouden kiihtyvä globalisaatio ja syvenevä yhdentyminen edellyttävät myös uusien ongelmien ratkaisemista.
Kaupan kasvaessa on pystyttävä luomaan yhteiset säännöt kaikille alueille, oli kyse sitten kilpailusta, investoinneista, elintarviketurvallisuudesta, geenimuuntelusta, riitojen ratkaisusta, ympäristöstä tai työelämän normeista.
STT-IA
17.12.1999
