Tapio: Sertifioinnin vaikutukset näkyvät jo
Talousmetsien luonnonhoito kohentunut edelleen
Talousmetsien luonnonhoidon laatu on parantunut viisivuotisen seurannan aikana. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion mukaan tänäkin vuonna tuli kuitenkin ilmi muutamia kohteita, joissa mahdollinen metsälain mukainen arvokas elinympäristö oli hakkuissa osittain tai kokonaan tuhoutunut.Valtion ja yhtiöiden metsissä luontokohteet ovat säilyneet hieman paremmin kuin yksityismetsissä. Hakkuiden luonnonhoidon laatua on seurattu suurimpien metsänomistajaryhmien metsissä viitenä vuotena peräkkäin.
Tänä vuonna selvitettiin myös metsien sertifioinnin vaikutuksia, ja Tapion mukaan sertifiointi näyttää edistävän selvästi hyvän metsänhoidon toteutumista.
Vuosittain tehtävässä seurannassa arvioidaan muun muassa arvokkaiden luontokohteiden säilymistä, hakkuissa säästetyn, monimuotoisuudelle arvokkaan puuston määrää ja hakkuiden maisemallisia vaikutuksia.
Tänä vuonna tarkistettiin yli 1 700 satunnaisesti valittua hakkuualaa, joiden yhteispinta-ala oli yli 5 000 hehtaaria. Tarkastuksessa löytyneistä luontokohteista 92 prosenttia oli säilynyt ennallaan tai lähes ennallaan.
Talousmetsien luonnonhoidon tuloksia esiteltiin tiistaina Helsingissä Tapion ja Metsähallituksen tiedotustilaisuudessa.
Lähteiden suojelu puutteellista
Yksityismetsissä ja kolmen suurimman metsäyhtiön metsissä parhaiten säilyneitä luontokohteita olivat tänä vuonna perinneympäristöt, pienet lammet ja rehevät suot.
Pahimmat puutteet tulivat ilmi lähteiden
suojelussa.
- Lähteitä on vaikeaa havaita
varsinkin talvella, ellei niitä ole etukäteen
merkitty, selvitti laatujärjestelmäpäällikkö Hannu
Niemelä Tapiosta.
Tarkistetuissa kohteissa yli 70 prosenttia lähteistä ja lähteiköistä oli osaksi säilynyt tai kokonaan tuhoutunut. Myös lehtojen ja korpien sekä purojen ja jyrkänteiden huomioonottamisessa oli toivomisen varaa.
Valtion metsissä 96 prosenttia luontokohteiden pinta-alasta oli säilyttänyt ominaispiirteensä joko täysin tai lähes täysin. Ympäristöpäällikkö Petri Heinosen mukaan nyt on päästy sille tasolle, mikä kohtuullisella panostuksella on mahdollista saavuttaa.
Valtion metsissä huomautettavaa löytyi tänä vuonna muun muassa vesistöjen varsille jätettävistä suojavyöhykkeistä, vaikka vyöhykkeiden keskimääräinen leveys on riittävä.
Säästöpuita hakkuualueille
Hakkuualueille jätettävien elävien säästöpuiden määrä lisääntyi yksityisten ja yhtiöiden metsissä hieman viimevuotiseen verrattuna. Säästetyn puuston määrä on keskimäärin kolme prosenttia hakatun puuston määrästä.
Yhtiöiden metsissä säästöpuita jätettiin neljänneksen enemmän kuin yksityismetsissä. Lisäksi puiden valinta ja sijoittelu onnistui yhtiöiden metsissä paremmin kuin yksityismetsissä keskimäärin.
Metsäluonnon kannalta hyödyllisimpiä säästöpuita ovat järeät lehti- ja havupuut. Suomalaisen metsien sertifiointijärjestelmän kriteeristössä edellytetään, että uudistusaloille on jätettävä vähintään viisi elävää puuta. Tämä raja ylittyy yksityisten ja yhtiöiden metsissä.
Valtion metsissä hehtaarille jätetään keskimäärin 11 elävää ja neljä kuollutta runkoa. Säästöpuiden puulajijakautumaa voidaan Heinosen mukaan myös pitää edustavana.
Luonnonhoidon kustannukset
Tapiossa lasketaan säästöpuiden taloudellisen arvon olevan noin 140 miljoonaa markkaa vuotuiselle uudistuspinta-alalle suhteutettuna.
Metsähallitus puolestaan laskee ympäristöinvestointiensa kokonaissummaksi 128 miljoonaa markkaa tämän vuoden hinta- ja kustannustasolla laskettuna.
Summaan sisältyy muun muassa säästöpuiden määrästä, ekologisten yhteyksien säilyttämisestä ja lajiesiintymien suojelusta ja laaja-alaisten luontokohteiden säilyttämisestä koituvat kustannukset.
Heinosen mukaan satsaus on samaa luokkaa on kuin luonnonsuojelualueiden hoidon kustannukset.
STT-IA
17.12.1999
