Muurmannin suomalaiset pakkosiirrettiin 1940 Karjalaan, aktiivisimmat tapettiin tai vangittiin
Kun Muurmannin alueelta pakkosiirrettiin kesällä 1940 kaikki ne ihmiset, jotka eivät olleet venäläisiä, suomalaisia ei jostain selvittämättömästä syystä siirtomääräyksessä mainittu lainkaan. Heistä ei löytynyt minkäänlaista rekisteriä.
Henkilöluvuista, jotka sisäasiain
kansankomissariaatin (NKVD) määräyksessä
esiintyvät, voidaan kuitenkin päätellä, että
suomalaisia pakkosiirrettiin Karjalaan 4 334
henkeä. Määräyksen allekirjoittajana oli
Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissaari Lavrenti
Berija.
- Meitä Kuolan niemimaan suomalaisia on jäljellä
enää muutamia kymmeniä. Tuhannet muut
kuolivat Stalinin kaudella vajaan vuosikymmenen
aikana - teloituspaikoilla, vankiloissa ja leireillä.
- Heidän kuolemansa merkitsi yhden huomattavan
rakentajaväestön, kokonaisen
vähemmistökansallisuuden tuhoamista Kuolasta,
toteaa Venäjän suomalainen kirjailija Sven Lokka.
Hän on kuvannut Jäämeren rannalla sijaitsevan
Uuran kylän vaiheita, elämää ja tragediaa
teoksessa Missä on muuttolinnun kotimaa.
Rovaniemellä viime viikolla julkistetun kirjan
kustantajana on lehtimies-kirjailija Veikko Erkkilä,
jonka partisaanien hirmutöistä kertova teos
Vaiettu sota on herättänyt kohua niin
Suomessa kuin Venäjälläkin.
Muistolaatta Tulomassa
"Teloittajalla on aina se toive, että hänen uhrinsa
eivät koskaan nouse, eivätkä esiinny syytepuhein.
Mutta siitä huolimatta on olemassa sellainen
oikeus, joka voi pakottaa kuolleetkin puhumaan.
Sen oikeuden nimi on historia."
Nämä sanat ovat muistolaatassa Venäjän
Tuloman kylässä lähellä Murmanskia. Laatta on
omistettu Tuloman (Päiväjärvi) ja Jyrkkinän kylien
teloitetuille ihmisille neuvostovainojen aikana.
Laatassa on 39 uhrin nimet, jotka lähes kaikki
ovat suomalaisia.
Se on todennäköisesti Venäjällä ensimmäinen
suomalaisuhrien virallinen huomio. Tekstiosa
kertoo, että laatta on toimeenpantu Sven Lokan
aloitteen ja keräämän aineiston pohjalta.
"Kansanviholliset" teloitettiin
Suomalaiset uudisasukkaat tulivat Jäämeren
rannalle 1860-luvulla ja palvelivat uskollisesti niin
tsaarin kuin bolshevikkienkin hallintoa.
Uudisraivaajien jälkeläiset joutuivat kuitenkin
1930-luvulta lähtien kokemaan sen, että he
olivatkin siellä loppujen lopuksi ei-toivottuja
vieraita. Myös Neuvostoliiton aikana loikanneista
suomalaisista useimmat kokivat odottamattoman
kohtalon.
Syyte oli sama kaikille suomalaisille, jotka olivat
tulleet omien sanojensa mukaan pakoon
lahtariterroria Suomesta vuonna 1918 ja sen
jälkeen.
Suomesta paenneita ihmisiä, poliittisia
loikkareita, pidettiin Neuvostoliitossa
järjestäytyneinä imperialismin lähettäminä
vakoilijoina ja terroristeina, joille oli annettu
tehtäväksi tuhota nuori Neuvostoliitto. Näin
aktiivisimmat neuvostovallan rakentajat joutuivat
ensimmäisinä "seinää vasten".
kirjoittaa Sven Lokka.
Pakkosiirto Karjalaan
Jäämeren rannalle rakennetun
suomalaisyhdyskunnankin, Uuran kylän,
aktiivisimmat ihmiset tapettiin tai vangittiin
Stalinin aikana. Lopuksi jokainen kylän
suomalainen pakkosiirrettiin Karjalaan.
Pakkosiirto Karjalaan aiheutti Sven Lokan mukaan
erityisen paljon kärsimyksiä.
- Mutta sitäkin
hirveämpää oli evakkomatka Karjalasta Arkangelin
metsiin, missä suurin osa meistä suomalaisista
kuoli nälkään, kylmyyteen ja sairauksiin, kertoo
Sven.
Sotaväki-ikäiset pojat muka kutsuttiin armeijaan,
mutta vietiinkin Uralin takaisin Gulagin
vankileireille Tsheljabinskiin. Näiden poikien
joukossa oli myös Sven Lokka. Siellä he kärsivät
sodan päättymiseen saakka ja vähän vielä
pitempäänkin.
STT-IA
12.11.1999
Ajassa -sivulle
|