Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

12.11.1999

Johto kelalta

Kansaneläkelaitoksen (Kela) julkisivu on ryvettynyt liikaa maksettujen eläkkeiden mahdollisen takaisinperinnän sekä laitoksen toimintakulttuurista tehtyjen uutisten ja reportaasien seurauksena. Imagokonsultille olisi tilaus. Vuosikymmenen alkupuolella tiettävästi tehty Kelan viestintäselvitys näet ilmeisesti on ajettu silppuriin.

Tilaus olisi myös kiihkottomalle Kelan hallinnon ja valvonnan perinpohjaiselle selvitykselle.

Laitoksen omin sanoin "Kela on eduskunnan valvonnassa oleva itsenäinen, yhteiskunnan omistama sosiaaliturvalaitos, jolla on oma hallinto ja talous. Sen tehtävänä on huolehtia kaikkien Suomessa asuvien sosiaalisesta perusturvasta eri elämäntilanteissa. Kela turvaa toimeentuloa syntymästä kuolemaan saakka."

Alun perin näin ei ole ollut. Kansaneläkelaitos perustettiin huolehtimaan kansalaisten eläketurvasta.

Aikojen saatossa laitoksen huolehdittavaksi on lisätty poliittisin päätöksin laaja kirjo suomalaisten sosiaaliturvaan liittyviä asioita: äitiys- ja vanhempainrahat, sairauspäivärahat, sairauskulukorvaukset, työterveyshuolto, työttömien peruspäiväraha, työmarkkinatuki, koulutustuki ja vuorottelukorvaus, äitiysavustus, lapsilisä ja lasten kotihoidontuki, vammaisetuudet, yleinen asumistuki, opintotuki ja koulumatkatuki sekä mm. sotilasavustus.

Kela on Yleisradion ja Suomen Pankin ohella eduskunnan valvoma laitos. Kelan poliittinen valvonta kuuluu eduskunnan valitsemille valtuutetuille, joita nykyisellään johtaa entinen sosiaali- ja terveysministeri Jorma Huuhtanen (kesk.).

Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että Kelan valtuutetut eivät yksinkertaisesti kykene valvomaan laitosta eivätkä näin ollen kantamaan myöskään poliittista vastuuta laitoksen toiminnasta.

Poliittisen vastuun ottajia kuitenkin kaivataan. Ylestä ei ole tarvetta tehdä hallituksen radiota eikä Suomen Pankista kenties hallituksen pankkia. Mutta mikä on se periaatteellinen syy, jonka vuoksi Kela ei voisi olla sosiaali- ja terveysministeriön valvoma laitos? Silloin poliittisesta vastuusta tai virkavastuisesta valvonnasta ei olisi epäselvyyttä.

Laitoksen hallinnon uudistamisen vastustus ei kulje puolueiden välillä. Tämä voitiin havaita puolitoista vuotta sitten, jolloin hallinnon uudistamista yritettiin edellisen kerran. Vastustus kulkee puolueiden sisällä, eduskunnan niin sanotussa "Kela-puolueessa", johon kuuluvat Kelan hallinnossa mukana olevat tai muutoin asiaan vihkiytyneet edustajat.

Kelan perustehtävään, kansaneläkkeistä huolehtimiseen, ja hallintoon liittyvät päätökset voidaan eduskunnassa tehdä vain perustuslain säätämisjärjestyksessä. Valtioneuvoston ja eduskunnan poliittisin päätöksin Kelalle sälyttämät muut tehtävät sen sijaan voitaneen haluttaessa riisua päinvastaisin poliittisin päätöksin ilman perustuslainsäätämisjärjestystä.

Yhden luukun periaate on kuitenkin kaunis ja kansalaisten palvelun kannalta arvokas. Niinpä Kela voisi edelleen hyvin huolehtia kaikista sille kuuluvista tehtävistä. Ehtona kuitenkin on, että kansalaiset voivat luottaa palvelujen toimivuuteen, oikeudenmukaiseen kohteluun ja hyvään hallintoon.

Siksi istuvan sosiaali- ja terveysministeri Maija Perhon (kok.) ehdotus Kelan hallinnon uudelleentarkastelusta on tervetullut ja kannatettava.

ILPO KIURU

P.S. Kela-uutisoinnin yhteydessä on esiintynyt kiitettävää tutkivaa journalismia. Pääjohtajan sairaudella riekkuminen on jo kuitenkin huornalismia.

Harhaisku menneisyydestä

SAK-lainen ammattiydistysliike valjastaa koko koneistonsa sosialidemokraattien presidenttiehdokkaan Tarja Halosen taakse. Koneistonsa voimalla miljoonajäseninen SAK uskoo liikuttelevansa jopa 100 000 äänestäjää.

SAK:n näyttävä osallistuminen yhden ehdokkaan kampanjaan jäsenistön varoin ja liiton toimitsijoiden työpanoksella on jäänne menneisyydestä.

SAK:n olisi ehkä viisaampaa keskittyä valvomaan jäsenistönsä etuja mahdollisimman tehokkaasti ja jättää vaalikampanjointi puolueiden ja kansanliikkeiden tehtäväksi.

Osallistumalla näyttävästi sosialidemokraattien ehdokkaan kampanjaan SAK osoittaa jälleen kerran, miten kiinteä yhteys sillä on SDP:een. Kiinteä alistuminen yhden puolueen vaaliveturiksi vaaleista toiseen ei voi vastata koko SAK:n jäsenistön tahtoa. Eikä se ole pidemmällä tähtäimellä myöskään eduksi SAK:n edunvalvonnalle.

SAK:n jäsenistön etu on, että SAK valvoo heidän etujansa tekemällä yhteistyötä kaikkien poliittisten ryhmien - ei yksin sosialidemokraattien kanssa.

TIMO KERVINEN