EAN-koodi ei ole takuu valmistusmaasta


Kansainvälinen EAN-koodi eli ns. viivakoodi yksilöi tuotteen, mutta ei ole täysin sataprosenttinen takuu alkuperämaasta. Esimerkiksi Suomea merkitsevä EAN-koodin alku 64 voi olla myös sellaisissa tuotteissa, jotka suomalainen yritys on valmistuttanut jossain toisessa maassa.

Tällaisia tuotteita löytyy esimerkiksi kauppaketjujen omien tuotemerkkien joukosta. Myös agentuuriliikkeet voivat hakea tuontituotteille EAN-koodia, jos tuotteen valmistusmaa ei kuulu koko EAN-järjestelmään.

Tällä hetkellä EAN-järjestelmässä on mukana noin 90 maata, ja maanosista ovat edustettuina kaikki muut paitsi Afrikka. Vuonna 1977 järjestelmää oli perustamassa vain 12 valtiota, joista yksi oli Suomi.

EAN Finland Oy:n toimitusjohtaja Sven-Gustaf Lindroos kertoo, että Suomessa koodinumero on annettu lähes 5000 valmistajalle, ja koko maailmassa noin 700 000 yritykselle.

EAN-kooditettujen tuotteiden lukumäärää edes Suomessa saati koko maailmassa on miltei mahdoton arvioida, koska valmistajat eivät ole velvollisia ilmoittamaan tuotteitaan yhteisrekisteriin.

EAN-koodi koostuu 13 numerosta

EAN-koodin lyhenne tulee sanoista European Article Number, ja koodi koostuu 13 numerosta. Näistä kaksi tai kolme ensimmäistä merkitsevät maata, kuten Suomen 64, Ruotsin 73 tai Venäjän entiseltä Neuvostoliitolta perimä 46.

- Neuvostoliitto taisi olla viimeinen maa, jolle annettiin kaksinumeroinen maakoodi. Sen jälkeen maakoodit ovat olleet kolmenumeroisia, koska kävi ilmeiseksi, että EAN-järjestelmään liittyvien maiden lukumäärä nousee jossain vaiheessa yli sadan, selvittää Lindroos.

Maatunnusta seuraava numerosarja EAN-koodissa ilmoittaa valmistajan, minkä jälkeen tulee valmistajan oma numero tuotteelleen, ja lopuksi on vielä tarkistusnumero. Lindroos vertaa koodia ihmisten sosiaaliturvatunnukseen.
- EAN-koodin tarkoituksena on tuotteen tunnistaminen, ja ideana on numeroida tuote jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jakeluketjua, hän toteaa.

Kauppa halusi yhtenäisen koodausjärjestelmän

Järjestelmää ryhdyttiin yli 20 vuotta sitten rakentamaan päivittäistavarakaupan tarpeista käsin.
- Kaupoissa ei oikeastaan tiedetty, mitä myytiin ja mitä oli varastossa. Kaupan eri ketjuilla oli tuotteille omat numerojärjestelmänsä, jotka eivät tietenkään olleet yhtenäisiä, kertoo Lindroos.

Mallia otettiin Yhdysvalloista, jossa tietokoneet olivat jo tärkeitä apuvälineitä kaupassakin ja automaattiset laserlukulaitteet kassoilla yleistyivät hyvää vauhtia.

EAN-järjestelmä otettiin käyttöön ensimmäisenä elintarvikkeiden ja muiden päivittäistavaroiden koodauksessa.
- Tällä hetkellä ei-syötävien tuotteiden valmistajat hakevat EAN-tunnuksia. Päivittäistavarakaupassa merkintä on lähes kaikissa tuotteissa, mutta tavaratalosortimentin kanssa on vielä tekemistä, sanoo Lindroos.

FF-IA
2.10.1998

AJASSA -SIVULLE