EU:n laajeneminen lähiajan haaste
Viime aikoina on keskusteltu paljon EU:n talous- ja rahaliiton vaikutuksista sekä siihen mukaan pyrkivistä maista. Eri maiden mahdollisuutta täyttää lähentymiskriteerit on tarkasteltu prosenttiyksiköiden tarkkuudella. Kysymys unionin laajentumisesta on osittain jäänyt EMU:n varjoon, vaikka se on vähintään yhtä merkityksellinen kuin EMU.Talous- ja rahaliiton ovat nostaneet otsikoihin mm. kahden unionimaan - Suomen ja Italian - valuuttojen kytkeminen osaksi yhteistä vaihtokurssijärjestelmää sekä luonnollisesti vääjäämättä lähestyvät aikarajat: alkuvuosi 1998, jolloin päätetään mukanaolevista maista ja 1. tammikuuta 1999, jolloin maat muodostavat talous- ja rahaliiton ns. kovan ytimen.
Vuonna 1996 alkanut hallitusten välinen konferenssi otti tavoitteekseen Maastrichtin sopimuksen käytännön tavoitteiden arvioimisen. Talous-ja rahaliiton osalta sopimus etenee tasaisesti ainakin Dublinissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston mukaan, mutta kysymys unionin laajentumisesta on osittain jäänyt EMU:n varjoon. HVK:n tuloksien kannalta ratkaisevaa on kesä 1997, jolloin Amsterdamin huippukokouksessa vedetään yhteen koko puolitoista vuotta kestänyt neuvottelujen sarja.
Unioni on luvannut laajentumisneuvotteluiden alkavan puoli vuotta HVK:n päättymisen jälkeen eli mahdollisesti jo noin vuoden kuluttua. Konkreettisimmin tämä koskee kahta maata, Maltaa ja Kyprosta. Mukana neuvotteluissa tulevat mahdollisesti olemaan myös Tshekin tasavalta, Slovakia, Unkari, Slovenia ja Puola. Muut Eurooppa-sopimuksen solmineet maat, kuten Baltian maat, Romania ja Bulgaria pyrkivät myös aloittamaan neuvottelut yhdessä muiden maiden kanssa.
Jo lähes vuoden kestäneen hallitusten välisen kokouksen taustalla on ollut osittain näkemys siitä, miten tulisi sovittaa yhteen nykyinen päätöksentekojärjestelmä sekä eri politiikkalohkot entistä suurempaan unioniin. Keskeiseksi aiheeksi nousee kustannukset sekä unionin institutionaalinen remontti, joka saattaa muuttaa päätöksentekojärjestelmää radikaalisti.
Maatalous - suurin ongelma
Pyrky ja halu unioniin on kova kaikilla hakijamailla. Liittyminen on ongelmallista lähinnä maiden poliittisen lähihistorian ja osittain yksipuolisen elinkeinorakenteen aiheuttamien vaikeuksien takia. Keskisimmäksi ongelmaksi nousee maatalous ja sen aiheuttamat muutokset unionin budjettirakenteeseen.Nykyäänkin budjetista kuluu vuosittain lähes puolet - noin 200 miljardia markkaa - maataloudesta aiheutuviin kustannuksiin. Euroopan parlamentin tuoreen laajentumisraportin mukaan unionin kynnyksellä olevien maiden liittyminen kasvattaisi maatalouden osalta menoja kymmenillä, jopa sadoilla miljardeilla markoilla. Tämä tapahtuisi jo pelkästään rakennetukien kasvun myötä.
Ratkaisuksi on esitetty mm. tulevien maiden sulkemista aluksi yhteisen maatalouspolitiikan ulkopuolelle ja maatalouspolitiikan perusteellista uudistamista. Myös integraation syvenemisen vastaista linjaa on väläytetty eri pohdinnoissa: maatalouspolitiikan tulisi olla vain ja ainoastaan osa kansallista politiikkaa.
Päätöksentekojärjestelmä remonttiin
Unionin instituutioiden - komission, neuvoston ja parlamentin - sekä päätöksenteon osalta entistä laajempi jäsenmaiden määrä johtaa väistämättä niiden remonttiin. Komission jäsenten määrä on nykyisellään 20, jos kaikki hakijamaat liittyvät jäseneksi, niin komissaareja saattaa olla yli 30, mikä heikentää komission pyrkimyksiä tehokkaaseen ja aikaisempaa avoimempaan työskentelyyn.Neuvoston osalta päätöksenteon pitäisi uudistua rajuin ottein. Nykyiseen nk. yhteisöpilariin kuuluvat asiat saattavat lisääntyä, mikä mahdollistaisi määräenemmistöpäätökset. Parlamentin nykyinen jäsenmäärä kasvaisi rajusti, mikä hankaloittaisi parlamentin työskentelyä ja asemaa. Samaten unionin nykyäänkin lukuisten virallisten kielten määrä lisääntyisi ja se olisi omiaan vaikeuttamaan tiedonkulkua ja asioiden hoitamista.
Uusia jäseniä vuonna 2005
Hakijamaiden yhteiskunnallinen tilanne taloudellisesti sekä käytännön tasolla osittain myös poliittisesti poikkeaa kehittyneistä ja vakaista jäsenmaista. Viimeaikaisten arvioiden mukaan nykyiset ykköskandidaattimaat olisivat yhteiskuntarakenteensa puolesta valmiita liittymään jäseniksi vuonna 2005.Neuvottelut olisi hyvä aloittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koska tällöin voidaan kartoittaa keskeiset ongelmat. Neuvottelukierros tulee olemaan pitkä ja mitään nopeita ratkaisuja ei liene luvassa kuten esimerkiksi viime laajentumisessa Suomen, Ruotsin ja Itävallan kohdalla. Pitkä neuvottelukierros takaisi myös kaikinpuolisen taloudellisen ja teknisen avun hakijamaille, jotta varsinainen jäsenyys voitaisiin hoitaa mahdollisimman kivuttomasti.
Unionin ja Euroopan kehityksen kannalta laajentuminen on tärkeää. Tiukkojen, yhdessä luotujen pelisääntöjen mukaan rakennettu laaja Euroopan unioni palvelee sekä taloudellisen että poliittisen vakautensa ansiosta kaikkia osapuolia.
Taloudellinen hyvinvointi lisääntyisi entistä laajemmalle ja tätä kautta myös poliittiset olot ja demokratian pelisäännöt vakiinnuttaisivat paikkansa. Unionin lähitulevaisuuden laajentaminen voimistaa koko maanosamme identiteettiä ja vahvistaa uskoa tulevaisuuteen.
HARRI MÄKELÄ
20.12.1996
