Suomen kunnat - yhdessä vai yhteen



Suuri on nykyisin kaunista: pankit, paperitehtaat ja muut yritykset on koottava entistä suuremmiksi kokonaisuuksiksi, samoin läänit sekä muut valtion piirijaot, urheiluseurat ja maatilat. Kokonaiset valtiotkin vielä nykyisin omine rahoitusjärjestelmineen on koottava yhteen liitton. Poikkeuksen tekevät kunnat. Varsin yleisesti sekä poliitikot että virkamiehet todistavat tilastoja hyväksikäyttäen, että pienet kunnat ovat tehokkaita.

Pienten kuntien kyläidylliä voi ihailla. Tällaista aarretta ei kannata hävittää eikä kuntia kannatta liittä pakolla yhteen. Kiinnostavaa on kuitenkin se, miksi muille sektoreille suuri antaa synergiaa ja muita etuja muttei kunnallishallinnossa. Vähän viileämmin halutaan kysyä, onko löydettävissä joku minimikuntakoko, joka toimiii tehokkaasti, demokraattisesti ja muutoinkin kaikin puolin tarkoituksenmukaisesti.

Miksi kuntakoko on tärkeä kysymys

Suomessa ei ole ns. väliportaan hallintoa, minkä vuoksi kuntien tehtäväpiiri on kansainvälisesti katsoen laaja. Tehtäväpiiri on myös jatkuvasti lisääntynyt ja kun talous on samaan aikaa kiristynyt, tehokkuuskysymykset ovat nousseet entistä tärkeämmin esille. Tulevaisuudessa laadulliset tekijät tulevat olemaan yhä tärkeämpiä. Tällöin kuntien pienuudesta ja taloudellisen pohjan kapeudesta aiheutuvat ongelmat korostuvat helposti kehityksen hidastumisena. Kun lukumääräisesti useammassa kuin 2/3 maamme 455 kunnasta on alle 8 000 asukasta, kuntien taloudellisen pohjan kapeus onkin ilmeinen.

Sopivaa kuntakokoa on pohdittu paljon varsinkin 1960-luvulta lähtien. Tällöin Pienkuntakomitea päätyi 8 000 asukkaan minimikuntakokoon.

Hallintotieteiden tohtori Heikki Koski on viimeaikaisissa tutkimuksissaan päätynyt siihen, että kuntien tulisi asukaspohjaltaan olla vähintään 10 000 asukkaan kokoisia ja alle 3 000 asukkaan kunnat tulisi ehdottomasti liittää suurempiin kuntakokonaisuuksiin. Eri selvityksissä on todettu, että noin 15 000 asukkaan kunta muodostaa tarpeeksi voimakkaan ja tehokkaan kokonaisuuden. Monien sektorien toiminnalliset tehokkuustarpeet ovat johtaneet suunnilleen samaan lopputulokseen. Historialliset tekijät merkitsevät kuitenkin sitä, että tarkoituksenmukainen kuntakoko voi olla huomattavastikin poikkeava edellämainitusta.

Kuntayhtymät - yhdessä tekeminen

Peruskuntien pienestä koosta aiheutuvat ongelmat voidaan ratkaista kuntien yhteistyöllä - lähinnä kuntayhtymien avulla. Tämä on usein tarkoituksenmukainen tapa ja johtaa oikein toteutettuna edulliseen lopputulokseen. Epäkohtien mahdollisuuksia on paljon. Monia esimerkkejä on siitä, että kuntayhtymät paisuttavat menojaan peruskuntaa enemmän, koska kuntayhtymän hallinto toteuttaa "yhden asian liikettä".

Periaatteessa kysymys on kansanvallasta. Ensimmäisen asteen demokratian toteuttaminen voi muodostua kuntayhtymissä todelliseksi ongelmaksi. Useat pienet kunnat tuottavat valtaosan palveluistaan erilaisissa yhteistyömuodoissa: on yhteinen terveyskeskus, vanhainkoti, perheneuvola, A-klinikka, yläaste ja lukia, palolaitos, jätehuolto, oikeusapu ja holhous. Kansalaisten valitsema kunnanvaltuusto voi lähinnä katsella sivusta ja toimia maksumiehenä, kun kuntayhtymät esittää laskunsa. Ollaan kaukana todellisesta demokratiasta. Kun lasketaan mukaan vielä seutusuunnittelun, erikoissairaanhoidon ja kehitysvammahuollon pakolliset yhteistyökuviot, on useille pienille kunnille jäljellä jäävä varsinainen oma toiminta vähäistä verrattuna kuntayhtymien toimintaan.

Talous ja tehokkuus

Tosiasia on, että tilastoja on tulkittava asiantuntemuksella. Kuntien talouslukuja tulkittaessa tehokkuuslukujen kannalta, on ehdottomasti selvitettävä, kuinka suuri osa tuloista on kunnan itsensä hankkimia lähinnä verojen ja maksujen avulla ja kuinka suuri osa tuloista on valtionosuksia, verotulojen täydennystä ja harkinnan varaisia avustuksia. Tarkasteltaessa kuntien tulomuodostusta kokonaisuutena voidaaan havaita valtavia tulonsiirtoja eri kuntien ja maan eri osien välillä.

Varsinkin aikaisempi kantokykyluokitusjärjestelmä johti jopa järkyttäviin lopputuloksiin, kun eräissä kunnissa oli mahdollista saada kunnantalon rahoittamiseen yli 90 prosentin rahoitus valtiolta. Rakennustyöntekijöiden verotulot huomioonottaminen se oli kunnalle business eikä useinkaan esiintyvään tarpeeseen perustuva välttämättömyys.

Todelliseen tehokkuusajatteluun voidaan käyttää aivan tavallista talonpoikaisjärkeä: mikä on edullinen "sarjakoko" tuottaa mm. ruokahuoltopalveluja, terveyspalveluja, mikä on edullinen luokion koko jne. On myös helppo todeta, että kun esimerkiksi kolme 3 000 asukkaan kuntaa liitetään yhteen 9 000 asukkaan kunnaksi, voidaan byrokratiasta purkaa ainakin puolet - tietysti inhimillisyys huomioonottaen tietyllä viiveellä. Lopputuloksena olisi taloudelliselta pohjaltaan jo suhteellisen voimakas kuntayksikkö.

Kuntien yhteen liittäminen ja yhteistoiminta asetetaan usein toisiaan vastaan. Tämä edustaa suppeaa, usein puoluepoliittisesti värittunyttä aattelua. Tärkeämpää olisi pohtia, miten kuntien todellista itsehallinnollista asemaa voitaisiin korostaa. Organisatorisesti tämä voisi tapahtua kuntakokoa suurentamalla ja täydentämällä näin saatua vahvojen peruskuntien järjestelmää tehokkaalla yhteistyöllä. Kiivailu kuntien yhteenliittämisen tai yhteistyön kehittämisen puolesta on sellaisenaan toisarvoista puuhaa, ellei se perustu arviointeihin toiminnan ja talouden parhaasta mahdollisesta hoitamisesta paikallishallinnossa.

Optimikoko 15 000 asukkaan kunta

Vaikka toiminnallisessa ja tehokkuustarkastelussa kunnan optimikoko on noin 15 000 asukkaan paikkeilla, on tarkoituksenmukaisen kuntakoon määrittely sinänsä vaikeaa. Eräiden tutkijoiden mukaan jopa mahdotonta. Lopputulokseen vaikuttaa se, millainen painoarvo annetaan historiallisille tekijöille, väestön yhteenkuuluvuuden tunteelle, palvelujen monipuolisuudelle ja laadukkuudelle ja erilaisille tehokkuustekijöille sekä miten demokratian katsotaan parhaiten toteutuvan.

Valtiovallalla on tärkeä tehtävä kehittää ja edistää kuntien edustajien kanssa toivottavia ratkaisuja. Tarvitaan valtionosuusjärjestelmän kehittämistä, mahdollisia "porkkanoita, aktiivista ohjausta, henkisen ilmapiirin parantamista jne. Kun en kannata pakkoliitoksia, kannatan edellä mainittuja toimenpiteitä sekä kärsivällisyyttä odottaa järkisyiden voittavan.

ALTTI LAMMI
Kirjoittaja on Satakunnan sairaanhoitopiirin johtaja.
20.12.1996


OTSIKKOSIVULLE