Perhekulttuurissa yksineläjät jäävät ulkopuolisiksi

PP, 18.12.2002

Keski-ikäisellä yksineläjällä eli sinkulla ei ole helppoa suomalaisessa perhekeskeisiä arvoja korostavassa kulttuurissa. Parhaimminkin pärjäävät yksineläjät kokevat olevansa ulkopuolisia, ilmenee Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen tutkimuksesta. Tutkimuksessa paljastuu myös sukupuolten ero - yksinäiset naiset pärjäävät, mutta miehiä uhkaa syrjäytyminen.

Tarvitseeko minua kukaan? Keski-ikäiset yksineläjät perhekeskeisessä yhteisössä -tutkimuksessa Väestöliiton tutkija FM Eija Maarit Ojala ja erikoistutkija dosentti Osmo Kontula ovat tutkineet keski-ikäisten, ikänsä ilman kumppania eläneiden yksineläjien sosiaalista asemaa.

Noin kymmenen prosenttia suomalaisista ei solmi koko elämänsä aikana avo- tai avioliittoa. Näitä koko elämänsä paritta eläviä aikuisia on tällä hetkellä noin 400 000. Yksineläjien lukumäärä on kasvanut selkeästi viime vuosikymmeninä.

Ojalan ja Kontulan tutkimus koostuu 72 ilman kumppania elävän kirjoituksista ja haastatteluista. Ensimmäistä kertaa yksineläjät itse kertovat omista kokemuksistaan. Mukana on mm. lehti-ilmoittelun avulla löytyneitä 35-54-vuotiaita paritta eläviä eri puolilta Suomea, kaupungeista ja maaseudulta, 51 naista ja 21 miestä.

Sinkuilta puuttuu tuki ja kannustus

Tutkimuksessa mukana olleet tuntevat yleisesti itsensä yksinäisiksi. He eivät saa kaipaamaansa tukea ja kannustusta. Yhteisöön kuulumisen tunteen saavuttaminen olisikin yksineläjien mielestä helpointa parisuhteen avulla; kumppanin avulla he mielestänsä kelpaisivat kiinteämmin osaksi sukua, ystäväpiiriä ja koko yhteisöä. Tutkimuksen mukaan monet ilman kumppania elävät kokevatkin itsensä ja elämänsä täysin turhaksi.

Tutkimuksen mukaan yksineläminen tuntuu keski-ikäisestä häpeälliseltä - se voi olla samanlainen leima kuin työttömyys. Naista nimitellään ja suljetaan pois selvästi enemmän kuin miestä. Ilman paria elävä nainen koetaan itsekkääksi, koska hän ei elä muille ja muita varten.

Kumppanittomuus yhdistyneenä varsinkin lapsettomuuteen on naiselle huomattava sosiaalinen taakka. Häntä syytetään liian helposta elämästä. Yksineläjän onkin jatkuvasti todisteltava olevansa ”normaali”, tavallinen ja kunnollinen.

Naiset pärjäävät - miehiä uhkaa syrjäytyminen

Kumppanitta elävien välillä on selvä ero sukupuolen mukaan: Naisten elämänhallinta on oleellisesti miesten elämänhallintaa parempi. Miehiä leimaa selkeämmin syrjäytymisen uhka. Näin on siitäkin huolimatta, että yksinelävät naiset kokevat huomattavasti miehiä enemmän yhteisön leimaamista ja pahansuopuutta.

Naisilla on yleisesti ottaen miehiä paremmat vuorovaikutustaidot ja laajemmat sosiaaliset verkostot. Miesten on paljon naisia vaikeampaa sopeutua elämiseen yksin. Toisaalta useimpien tutkimuksessa mukana olleiden naisten sosioekonominen asema on ainakin kohtuullinen, jolloin heillä on myös enemmän mahdollisuuksia elämän suhteen.

Yksinelävien miesten ja naisten välillä on eräänlainen kulttuurinen kuilu. Tutkimukseen osallistuneet naiset toivovat miehiltä yleensäkin muun muassa hyviä keskustelutaitoja ja kulttuurista sivistystä. Haastatellut miehet sen sijaan eivät aseta naisille erityisiä vaatimuksia.

Useimmat paritta elävät miehet kokevatkin naisten toiveet liian suuriksi. Vähävaraiset miehet uskovat naisten kiinnostuvan vain menestyvistä miehistä. He vetäytyivät siksi vapaaehtoisesti syrjään. Kun miehet ovat usein vielä ujoja ja heillä on heikko sosiaalinen itsetunto, vapaiden miesten ja naisten kohtaaminen ei vaikuta helpolta.

Sosiaalisesti syrjäytyneet miehet

Taloudellisista vaikeuksista ja kumppanin puuttumisesta on koitunut miesten sosiaaliseen elämään naisia vakavampia ongelmia. Elämäntoverin puute on usein vienyt mieheltä motiivin yrittää parantaa taloudellista ja sosiaalista asemaansa. Samalla he kokevat fyysisen läheisyyden puutteen ahdistavaksi. Seksuaalinen kokemattomuus on erityisen häpeällinen asia. Jotkut miehet ovat seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisestä valmiita vaikka maksamaan.

Tutkimusta varten elämästään kertoneista naisista vain muutama on luokiteltavissa sosiaalisesti syrjäytyneeksi, mutta - tutkijoiden yllätykseksi - miehistä peräti puolta luonnehtii syrjäytyneisyys.

Tutkijat kysyvätkin, onko tilanne näin laajemminkin. Jos on, niin kysymys voi olla kymmenistä tuhansista syrjäytyneistä yksinelävistä miehistä. Heidän elämäänsä hallitseva pohjaton yksinäisyys on johtanut Väestöliiton tutkimuksen mukaan useimmat suoranaiseen erakoitumiseen ja sitä myöten jopa itsemurha-ajatuksiin. Syrjäytyminen jäytää jo ennestään heikkoa itsetuntoa ja lisää arkuutta naisten seurassa.

Erityisesti kumppanitta elävien miesten heikot vuorovaikutustaidot ovat selkeästi sosiaalisen syrjäytymisen riskitekijä. Usein sosiaalinen syrjäytyminen on seurausta kyvyttömyydestä solmia ihmissuhteita yhdistyneenä työttömyyteen ja perheettömyyteen.

Sosiaalista syrjäytymistä selittävät vuorovaikutusongelmien lisäksi erilaiset sairaudet, riittämätön koulutus ja haja-asutusalueen tuomat ongelmat. Parempi taloudellinen asema puolestaan lisää keinoja kohentaa elämänlaatua ja tuo samalla sosiaalista itseluottamusta.

Tukea ja asennemuutosta

Tutkijat haluavat korostaa, että yksineläjien hyvinvoinnin lisäämiseksi heidät tulisi ottaa huomioon sosiaalipolitiikassa tasavertaisena ryhmänä muiden joukossa siten, että heidät integroitaisiin osaksi muita väestöryhmiä. Moni ilman kumppania elävä kokee olevansa epätasa-arvoisessa asemassa perheellisiin nähden ja että heihin suhtaudutaan asenteellisesti sosiaalipalveluissa.

Paritta elävät toivoisivatkin saavansa nykyistä paremmin tietoa heille kuuluvista sosiaalipalveluista. Samoin vähättelevän ja leimaavan asenteen soisi hellittävän. Moniongelmaiset yksineläjät tarvitsevat yksilöllistä moniammatillista apua, jossa otettaisiin huomioon elämä kokonaisuudessaan.

Kerro kaverille

Tiede

Tulosta