Itävalta palasi normaaliaikaan
25.11.2002
Itävallan populistista vapauspuoluetta (FPÖ) kohtasi vaaleissa suurtappio. Ulkomaalaisvastaisuudella elämöineen ja johtajariitojen vaivaaman puolueen kannatus romahti kolmasosaan aikaisemmasta. Puoluetta etu- ja takariviltä johtanut Jörg Haider voitti edelliset vaalit murskalukemin ja hänen puolueensa pääsi hallitukseen. Hallitukseen pääsemisen ehto oli tosin se, että kiistelty puoluejohtaja väistyy sivuun. Hän vetäytyikin syrjään ja tyytyi johtamaan puoluetta taustalta. Päätös integroida vapauspuolue poliittiseen järjestelmään ottamalla se hallitukseen osoittautuikin järjestelmän vakauden kannalta viisaaksi, koska puolue ei saanut hallituksessa aikaan suurta vahinkoa ja nyt sen politiikkaan pettyneet äänestäjät hylkäsivät puolueensa. He äänestivät sen sijaan maltillista Kokoomuksen veljespuoluetta eli porvarillista kansanpuoluetta (ÖVP), joka saikin ylivoimaisen vaalivoiton. Menetelmä ei ole tuiki tuntematon muuallakaan. Suomessa populistisen maaseudunpuolueen (SMP) siivet katkaistiin ottamalla se hallitukseen, mikä johtikin puolueen kuihtumiseen. Saksassa taas vihreiden orastava militantismi taitettiin ottamalla heidät hallitukseen, jolloin puolue irtautui ääriaineksistaan ja palasi parlamentaariseen ruotuun. Valtavirta Euroopassa näyttää nyt suosivan maltillisia porvarillisia puolueita. Eurooppaa vielä muutamia vuosia sitten suvereenisti hallinneet sosialidemokraatit ovat yksi toisensa jälkeen saaneet väistyä sivuun. Britannian Tony Blairin nahan pelasti vastustajan heikkous. Samaa voidaan sanoa myös Ruotsin Göran Perssonista, joka jatkaa hallitsemista vähemmistöasemasta käsin. Saksan liittokansleri Gerhard Schröder taas säilyi vallassa niukin naukin hyödyttyään tuhotulvista, epävarmasta kansainvälisestä tilanteesta, peittelemällä maan taloudellista tilaa koskevia tosiasioita sekä jakamalla katteettomia vaalilupauksia, jotka on jo nyt ehditty peruuttaa ”muuttuneen tilanteen takia”. Haider nousi maailmanmaineeseen samaan aikaan kun hänen puolueensa hallitukseen. Vastalauseeksi vapauspuolueen hallitukseen pääsylle Euroopan sosialistijohtajat asettivat Itävallan tarkkailulistalle. Samalla Itävallan edustajille julistettiin omituinen ja lapsellinen kättelykielto. Itävallan edustajia EU-kokouksissa ei saanut kätellä. Heidän kanssaan ei saanut puhua ja esiintyminen yhteisvalokuvissa oli kiellettyä. Suomen puolesta tämän diplomaattisen koukeron vahvisti muuta ulkopoliittista johtoa kuulematta pääministeri Paavo Lipponen (sd.), joka sai menettelystään myöhemmin ylimmän lainvalvojan moitteet. Omituisesta tilanteesta päästiin eroon vasta, kun "viisaiden miesten" joukko oli käynyt perehtymässä tilanteeseen Itävallassa ja kartoittamassa vapauspuolueen synnit. Yhtenä viisaista oli Martti Ahtisaari. He päätyivät suosittelemaan boikotin purkamista ja näin myös meneteltiin. Liittokansleri Wolfgang Schüsselin johtama kansanpuolue voitti ylivoimaisesti Itävallan parlamenttivaalit. Hallitusvastuuta kantanut porvaripuolue lisäsi edellisiin vaaleihin kannatustaan peräti 16 prosenttiyksikköä ja saavutti yli 42 prosentin kokonaiskannatuksen. Se ei kuitenkaan merkitse automaattisesti porvarihallitusta. Sosialidemokraatit saivat vaaleissa 37 prosentin kannatuksen. He olivat Suomen sosialidemokraattien tavoin uhonneet jäävänsä oppositioon, ellei puolueesta tule suurin. Tällaisilla lupauksilla on kuitenkin tapana unohtua. Demarit voivat halutessaan muodostaa hallituksen yhdessä vihreiden kanssa. Myös yhteishallitus kansanpuolueen kanssa on mahdollinen.
|