Lopputulos ennen prosessia?
19.3.2009
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpään (sd.) yllättävä avaus seuraavasta palkkaratkaisusta sai takajaloilleen liittojohtajat kautta linjan. Siitä huolimatta Mäenpään ehdotus saattaa olla lähellä lopputulosta ruljanssin päätyttyä. Mäenpää patisti Ylen uutisissa hallitusta kutsumaan työmarkkinajärjestöt koolle ja kertomaan, kuinka palkkaratkaisussa edetään. Mäenpää olisi itse valmis keskustelemaan kolmevuotisesta ratkaisusta ja pitää epärealistisena ajatella "paljonkaan nollasta poikkeavia" palkankorotuksia. Kyse on hänen mukaansa "isänmaan pelastamisesta". Vastavuoroisesti Mäenpää perää osaksi ratkaisua veronkevennyksiä sekä mahdollisuutta tarkistaa palkkoja kesken sopimuskauden, jos taloudellinen tilanne sen sallii. Jos kolmikantaan halutaan vakavasti eläkekiistojen jälkeen palata, luontevaa tosiaan olisi, että hallitus kutsuisi työmarkkinajärjestöt koolle. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että ratkaisun päälinjoista vallitsee edes joltinenkin yhteisymmärrys. Nyt niin ei kuitenkaan näytä olevan. STTK:n omista riveistä Mäenpään ehdotusta ehättivät tuoreeltaan vastustamaan lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomäki (kesk.), julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jytyn puheenjohtaja Merja Ailus (sit. kesk.) sekä Toimihenkilöunionin Antti Rinne (sd.). Palomäen mielestä sopimuksen on oltava vuotta lyhyempi kuin Mäenpää ehdottaa ja sen on sisällettävä palkankorotukset ostovoiman ja työllisyyden turvaamiseksi. Toisin sanoin, mutta asiallisesti samoin perusteluin Mäenpään ehdotuksen tyrmää myös Ailus. Yhtä tylyjä nollaratkaisua kohtaan ollaan SAK:n piirissä. Edunvalvontajohtaja Lauri Lyly (sd.) epäilee, syntyisikö nollapohjalta edes sopimuksia ja Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen (sd.) pitää "karmeimpana virheenä", joka voitaisiin tehdä, ettei ostovoimaa turvattaisi. Varsinkin SAK:laisten kommenttien rivien välistä paistaa kuitenkin läpi haluttomuus ehdottomuuteen. Ahonenkin myöntää, että huimia prosentteja palkankorotuksiin ei ole realistista tavoitella. Kulunut talvi on varsin konkreettisesti osoittanut sen, mitä tapahtuu, kun palkanmaksukyky olennaisesti heikentyy tai loppuu kokonaan. Vaihtoehtoja ovat joko lomautukset tai irtisanomiset, jolloin puheet ostovoiman ja työllisyyden turvaamisesta palkankorotusten kautta lentävät kaaressa romukoppaan. Tässä mielessä Mäenpään esitys nollaratkaisusta on vähintäänkin solidaarinen: niidenkin, joilla työtä edelleen on, on kannettava osansa. Työmarkkinapolitiikka on kuitenkin nimensä mukaisesti mitä suurimmassa määrin politiikkaa. Se on myös valtapolitiikkaa ja dramaturgiaa. Järjestöjohtajien on säilytettävä kasvonsa niin jäsenistönsä kuin julkisuudenkin suuntaan. Siksi käsikirjoituksen alkuriveillä ei kuulu kertoa loppuratkaisua, vaikka suuri yleisö sen saattaisi arvatakin. Siitä huolimatta Mäenpää voi säilyttää kasvonsa ja hänen ehdotuksensa saattaa olla lähellä lopputulosta.
|
Pääkirjoitus
