PääkirjoitusPolitiikkaKotimaaUlkomaatTalousTiedeKolumnitAjassaSisältö
Nettistudio
Haku Verkkouutisista
RSS
Pääkirjoitus 

Saku sammakko pomppii taas

 11.3.2009


Eduskunta hyväksyi perjantaina rauhanturvaajien lisäjoukon lähettämisen Afganistaniin. Päätös ei suinkaan ollut yksimielinen, vaan syntyi äänestyksen jälkeen äänin 140–14. Edellisillan keskustelun jälkeen ei ollut vaikea arvata, että noin sadan sotilaan osaston lähettämistä vastusti Vasemmistoliitto sekä SDP:n Esa Lahtela.

Osasto lähtee turvaamaan Afganistanissa elokuussa pidettäviä vaaleja. Tukijoukko on väliaikainen ja viipyy maassa neljästä viiteen kuukautta. Suomi on ollut NATO:n johtamassa kriisinhallintaoperaatiossa mukana jo vuodesta 2002 lähtien. Siksi Vasemmistoliiton Esko Juhani Tennilän purkaus torstain eduskuntakeskustelussa olikin täysin käsittämätön.

Tennilä möläytti, että Suomi lähettää joukon Afganistaniin miellyttääkseen Yhdysvaltoja, joka nostattaa painetta saada lisäjoukkoja maahan. Lähettämällä sotilaat turvaamaan vaaleja Suomi Tennilän käsityksen mukaan lähentyy NATO:a ja haluaa tukea sitä ”tässä onnettomassa sodassa”.

Ei ihme, että ulkoministeri Alexander Stubb (kok.) pöyristyi Tennilän lausunnosta. Hän luonnehti sitä rauhanturvaajien mustamaalaamiseksi. Tennilä ei pitänyt Stubbin tulkintaa rehtinä, mutta eipä pitänyt Tennilän tulkintaa rehtinä myöskään viikonvaihteen media. Hän sai suomeksi sanottuna korvilleen.

Tennilä puolueineen taisi säikähtää yleistä reaktiota puheeseensa, koskapa hän koki tarpeelliseksi selittää sitä vielä maanantaina pitkin maita ja mantuja lähettämässään yleisönosastokirjoituksessa. Mutta ei Tennilä siinäkään peräänny, vaan pyrkii edelleen todistamaan päätöksen kumpuavan tarpeesta miellyttää Yhdysvaltoja ja lähentyä NATO:a.

On kohtuullisen kyseenalaista ja suomalaista rauhanturvatoimintaa vastaan epäoikeudenmukaista väittää, että kriisinhallintatehtäviin lähetettävät miehemme ja naisemme menevät sotien runtelemiin maihin vain miellyttääkseen suurvaltoja. Kun Tennilä vaatii, että Afganistanissa on saatava aikaan poliittinen ratkaisu, niin juuri sitähän – presidentinvaaleja – suomalaiset menevät maahan turvaamaan.

Sinisilmäisesti Tennilä voi edelleen vaatia kehitysavun lisäämistä rauhanturvatoiminnan asemesta, mutta kovin monta kertaa on nähty se, mihin kehitysapu päätyy, ellei sitä kyetä valvotusti viemään perille apua tarvitseville. Siihenkin tarvitaan rauhanturvajoukkoja.

Tennilä näkee aina siellä peikon, missä vain mainitaankin sanapari Yhdysvallat-NATO. Kumma, ettei hän ole nähnyt suomalaisia vain miellyttämässä jotakuta tahoa esimerkiksi Georgiassa tai Kosovossa.

"Kolme neljästä kriisinhallintatehtävissä palvelevista suomalaisista sotilaista on asevelvollisia. Nämä reserviläiset palvelevat vaikeissa olosuhteissa vapaaehtoisesti ja vahvistavat ammattitaidollaan Suomen puolustuksen kansainvälistä uskottavuutta.

Reserviläisten kokemukset kriisinhallintaoperaatioista lisäävät huomattavasti sodan ajan joukkojemme suorituskykyä. Sen vuoksi on kummallista, että maanpuolustukseen myönteisestikin suhtautuvissa piireissä epäillään puolustusvoimien kansainvälisen toiminnan jotenkin heikentävän kansallista puolustusvalmiuttamme.

Puolustusvoimien budjetista ja henkilöstöstä kansainväliset operaatiot vievät vain pari kolme prosenttia. Tällä marginaalisella panostuksella saavutetaan kuitenkin merkittävä lisäarvo kansallisen puolustuskykymme ylläpitoon ja kehittämiseen. Puolustusvoimien tulee osallistua kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden vahvistamiseen ulko- ja turvallisuuspoliittisten linjausten mukaisesti. Silti selkeä painopisteemme on ja tulee olemaan kansallisen puolustusvalmiuden ylläpidossa."

Puolustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala 189. maanpuolustuskurssin avajaisissa Helsingin Säätytalolla 9. maaliskuuta 2009.

Copyright Verkkouutiset - ISSN 1458-4441Suomen Kansallisverkko OyToimitusPalautelomake