PääkirjoitusPolitiikkaKotimaaUlkomaatTalousTiedeKolumnitAjassaSisältö
Nettistudio
Eurostudio
Haku Verkkouutisista
RSS
Pääkirjoitus 

Paarman pörinää

 6.3.2009


Arkkipiispa Jukka Paarma ehdotti vast'ikään sanomalehti Kalevassa, että valtio nostaisi kirkon 1,75 prosentin yhteisövero-osuutta. Paarma perustelee vaatimusta sillä, että yhteisöveron tuoton pudotessa ennakoidusti, jäisi kirkon vero-osuus noin 70 miljoonaan nykyisen sadan miljoonan euron sijaan. "Kirkonkin on saatava kompensaatiota, koska kunnatkin sitä saavat", Paarma perusteli.

Yhteisövero-osuutta on perusteltu sillä, että kirkko hoitaa yhteiskunnallisia tehtäviä, joista merkittävimpänä on hautaustoimen hoito. Huolimatta siitä, että yhteiskunta korvaa kirkolle hautaustoimen kustannukset, vastusti Paarma vielä vuonna 2003 lakimuutosta, jolla yhdenmukaistettiin hautapaikkojen hinnat seurakuntiin kuulumattomilta ja niihin kuuluvilta.

Paarma totesi kirkolliskokouksen päätöspuheenvuorossaan tuolloin, että "suomalaisten oikeustajua loukkaa, että kirkkoon kuulumaton saa hautapaikan samalla hinnalla kuin koko ikänsä kirkollisveroa maksanut".

Käytännössä kirkon saama yhteisövero-osuus riittää paremmin kuin hyvin korvaamaan kirkolle ne kulut, joita sille tulee muiden kuin omien jäsentensä hautaamisesta. Ongelmaa ei pitäisi olla edes supistuvien yhteisöverojen aikana.

Hautaustoimella on uskonnollinen taustansa, jonka vuoksi luterilaiseen kirkkoon kuuluva väestön enemmistö haluaa vastakin tulla haudatuksi kirkkomaahan, kuten myös muihin uskontokuntiin kuuluvat omille hautausmailleen. Hautaustoimen pitkäjänteisyys ja vanha infrastruktuuri sekä osaaminen hautausmaiden hoidossa ovat käytännöllisiä perusteluja, jotka puoltavat sitä, että hautaustoimea ei ole syytä sälyttää kuntien vastuulle, mikä käytännössä olisi vaihtoehto nykyjärjestelmälle.

Sen sijaan on paikallaan kysyä, onko nykyinen rahoitusmalli paras ja oikeudenmukaisin? Yhtä lailla on muistettava, että uskonnonvapauden on toteuduttava myös kuolemassa niin, että viimeinen leposija ei ainakaan loukkaisi vainajan elinaikaista vakaumusta.

Uskonnottomien hautausmaiden perustaminen on käytännössä kohdannut monia esteitä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Toisaalta monille uskonnottomille ei kirkon osoittama uskonnoton hautausmaa-alue ole todellinen vaihtoehto. Todellista uskonnollista tasa-arvoa olisikin se, että hautaustoimeen osoitettava yhteisövero-osuus jyvitettäisiin siten, että maksu osoitettaisiin hautausmaiden ylläpitäjille niiden taustasta riippumattomana tukena. Sellainen menettely toisi myös läpinäkyvyyttä kirkon hautaustoimen kuluihin.

Aivan ensin olisi kuitenkin Paarman puheenvuoron perusteella puolueettomasti tarkasteltava sitä, millaista liiketoimintaa kirkon hautaustoimi on? Vainajan omaiset maksavat hautapaikasta ja haudan ylläpidosta, johon myös koko yhteiskunta osallistuu yhteisöveron tuotosta osoitettavalla osuudella. Yhtälö on sellainen, jonka perusteella olisi kovin vaikea nähdä painavaa perustetta siihen, että yhteisövero-osuutta vielä kasvatettaisiin.

"Mun pitää saada, kun kaverikin sai", on tuttu perustelu lasten suusta, jolle vanhemmat eivät suurta painoa pane. Yhtään painavammalta ei perustelu kuulosta varttuneen miehen suusta kuultuna.

Copyright Verkkouutiset - ISSN 1458-4441Suomen Kansallisverkko OyToimitusPalautelomake