PääkirjoitusPolitiikkaKotimaaUlkomaatTalousTiedeKolumnitAjassaSisältö
Haku Verkkouutisista
RSS
Kotimaa 

Suomen sosiaalimenot alle EU-maiden tason

IA, 13.2.2001


Suomen sosiaaliturva on laaja ja kattava, vaikka sosiaalimenojen BKT-suhde oli vuonna 1998 alle EU-maiden keskitason. Vuonna 2001 sosiaalimenojen BKT-osuuden arvioidaan laskevan 24 prosenttiin, mikä selittyy myös BKT:n kasvulla, kertoo Sosiaaliturvan suunta -julkaisu.

BKT-osuus on samaa tasoa kuin vuonna 1990, vaikka työllisyysaste on nyt 7 prosenttiyksikköä pienempi, työttömiä on kolminkertainen määrä ja vanhuuseläkettä saavia on 120 000 enemmän, ilmenee sosiaali- ja terveysministeriön julkaisusta Sosiaaliturvan suunta 2000-2001, joka julkistettiin tiistaina.

Sosiaalimenoista merkittävä osa kohdistuu eläkkeisiin ja työttömyyteen. Työttömyys nosti työttömyysmenot yli kolminkertaisiksi. Samalla moniin etuuksiin tehtiin leikkauksia ja osa indeksikorotuksista jätettiin toteuttamatta kokonaan tai osittain.

Viime vuosina useimpien etuuksien taso on kehittynyt selvästi hitaammin kuin yleinen ansiotaso.

Palveluiden osuus sosiaalimenoista on laskenut. Jotta sosiaali- ja terveyspalveluiden suhteellisen osuus olisi säilynyt vuoden 1990 tasolla, tulisi niihin käyttää tänään 7 miljardia markkaa enemmän.

Kansantalouden kasvun myötä kuntasektorin taloudellinen tilanne on kohentunut. Kuntien väliset erot palveluissa ovat julkaisun mukaan edelleen merkittäviä. Muuttoliike muuttaa kuntien väestörakennetta ja aiheuttaa erilaisia paineita kuntien menoihin.

Työllisyys vaihtelee kunnittain ja lisääntyneet yritys- ja pääomaverotulot ovat kohdistuneet lähinnä korkean työllisyyden kuntiin, mikä on polarisoimassa Suomea hyviin ja huonosti menestyviin kuntiin.

Väestön terveydentila on julkaisun mukaan yleisesti ottaen hyvä. Elinajanodote nousee edelleen niin miehillä kuin naisilla ja ero naisten ja miesten elinajanodotteessa on hieman kaventunut.

Tapaturma- ja väkivaltakuolleisuuden erot selittävät suuren osan sukupuolten elinajanennusteiden eroista. Miehillä alkoholin käyttöön liittyvien kuolemien yleisyys lyhentää heidän elinajanennustettaan naisiin verrattuna.


Tulokehitys epätasaista

Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot ovat viime vuosina kasvaneet ripeästi. Tulokehitys on kuitenkin ollut epätasaista.

Suotuisinta tulokehitys on ollut tulojakauman yläpäässä. Suurituloisimman kymmenyksen reaalinen käytettävissä oleva tulo kasvoi vuosina 1994-1998 keskimäärin runsaat 6 prosenttia vuodessa.

Kahdessa pienituloisimmassa kymmenyksessä tulojen reaalikasvu jäi samana ajanjaksona keskimäärin alle yhden prosentin vuodessa.

Kotitalouksien välisiä tuloeroja ovat lisänneet omaisuustulojen tuntuva kasvu. Omaisuustulot keskittyvät suurituloisimmille kotitalouksille.

Tulonsiirtojen tuloeroja tasoittava vaikutus on heikentynyt 1990-luvun puolivälistä alkaen. Työikäisten kotitalouksien tulokehitys eri perhetyypeissä on ollut melko tasaista.

Poikkeuksen muodostavat yksinhuoltajat, joiden tulokehitys on viime vuosina jäänyt heikoksi. Yksinhuoltajatalouksien kiinnittyminen työmarkkinoille ei ole laman jälkeen edistynyt samalla tavoin kuin muiden ryhmien.

Nuorimpien kotitalouksien tulot ovat kasvaneet, mutta heidän reaalitulonsa olivat vuonna 1998 kuitenkin edelleen pienemmät kuin 1990-luvun alussa.

Vanhustalouksien käytettävissä olevat reaalitulot ovat kasvaneet koko 1990-luvun. Eläkejärjestelmän kypsymisen myötä uusien ikäluokkien eläkkeet ovat suurempia kuin aikaisempien. Tämä nostaa vanhustalouksien keskituloja. Jo eläkkeellä olleiden vanhustalouksien tulojen kehitys on ollut vaatimatonta.


Asiakkaat maksavat yhä enemmän

Vuonna 1998 Suomessa terveydenhuollon kokonaismenot olivat 81 prosenttia EU-maiden keskiarvosta. Terveydenhuoltomme kokonaismenot kasvoivat 1980-luvulla reaalisesti 72 prosenttia. 1990-luvulla kasvu jäi lähes olemattomaksi.

Terveydenhuollon asiakasmaksupolitiikka ei ole ollut esillä muiden maiden terveydenhuollon uudistuksissa. Suomi poikkeaa tältä osin huomattavasti.

Eräät terveyspalveluiden asiakasmaksut ovat Suomessa Euroopan suurimpia. Suomessa asiakasmaksujen osuus terveydenhuollon kokonaismenoista nousi 1990-luvulla. Vuonna 1998 osuus (19,8 %) oli suurempi kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa (17,7 %).

Laman aiheuttamat leikkaukset ovat koetelleet sosiaali- ja terveyspalveluhenkilöstön jaksamista. Lisäksi uudet toimintamallit, laatukriteerit ja tietoteknologian hyödyntäminen edellyttävät lisäosaamista henkilöstöltä, josta huomattava osa on ikääntynyttä ja siirtymässä lähivuosina eläkkeelle.


Kuntoutuksen uudet haasteet

Kuntoutus on viime vuosina kohdistunut entistä useammin työelämässä oleviin yli 45-vuotiaisiin. Ikääntyviin kohdistuneet kuntoutustoimenpiteet sekä työeläkeuudistukset kohottavat vähitellen eläkkeellesiirtymisikää.

2000-luvun alussa työikäisten kuntoutuksen haasteena ovat niin ikääntyvät vajaakuntoiset työntekijät, pitkäaikaistyöttömät, sosiaalisesti syrjäytymisvaarassa olevat nuoret kuin vaikeasti vammaiset henkilöt.

Etenkin vaikeasti työllistyvien nuorten saamiseksi mukaan työelämää on kehitetty kuntouttava työtoiminta. Tätä koskeva laki tulee voimaan syyskuussa 2001.

Pitkäaikaistyöttömien asemaa parannetaan tiivistämällä työvoimahallinnon ja kuntien sosiaalitoimen välistä yhteistyötä. Viranomaiset yhdessä asiakkaan kanssa laativat aktivointisuunnitelman.

Kunta järjestää uutena palveluna kuntouttavaa työtoimintaa osana sosiaalihuoltoa, johon alle 25-vuotias työtön työnhakija on velvollinen osallistumaan. 25 vuotta täyttäneille osallistuminen on vapaaehtoista.


Vanhuspalveluihin lisää resursseja ja laatua

Kymmenen viime vuoden aikana vanhuspalvelujen rakenne on muuttunut ja palvelujen tarjonta suhteessa vanhusväestön määrään on supistunut selvästi. Kotipalveluja ja vanhainkotihoitoa kohdennetaan entistä iäkkäämmille ja heikkokuntoisimmille vanhuksille.

Vanhainkotihoitoa on korvattu pääasiassa palveluasumisella. Vanhuspalveluihin käytetyt menot jäävät Suomessa huomattavasti alle muiden Pohjoismaiden tason.

- Uhkana on laiminlyödä ongelmien ennakoiminen, ehkäisy ja ratkaisu siinä vaiheessa, kun terveydentilan ja toimintakyvyn heikkeneminen eivät vielä aiheuta huomattavaa ja kallista avuntarvetta jokapäiväisessä elämässä, julkaisussa todetaan.

Vanhusten itsenäisen suoriutumisen ja hyvän elämänlaadun edellytysten tukemiseksi on annettu laatusuositukset. Ne kattavat sekä avo- että laitoshoidon. Laadukkaiden palvelujen turvaamiseksi vanhuspalveluihin tarvitaan lisää ammattitaitoista ja vakinaista henkilöstöä.


Vammaisten ja vajaakuntoisten työllisyyttä edistetään

Vammaisten ja vajaakuntoisten työllisyysaste on olennaisesti alempi kuin muun väestön. Huomattava osa työikäisistä vammaisista on kokonaan työelämän ulkopuolella.

Vaikka yleinen työllisyystilanne on parantunut, vammaisten ja vajaakuntoisten työllisyystilanne on pysynyt vaikeana. Vuonna 1999 joka kymmenes työnhakija oli vajaakuntoinen.

Vammaisten ja vajaakuntoisten työllistymiseksi on tehty muutosehdotuksia työllisyyslakiin, sosiaalihuollon työllistämistehtäviä koskeviin säännöksiin ja sosiaalivakuutuslainsäädäntöön.

Osa näistä ehdotuksista on tarkoitus saattaa voimaan vuonna 2002. Myös erityisryhmien yrittäjyyden ja ns. sosiaalisten yritysten edistämiseksi on käynnistetty useita hankkeita.

Copyright Verkkouutiset - ISSN 1458-4441Suomen Kansallisverkko OyMediakorttiPalautelomake