Taisteluhelikopterit nykyrahoituksella liian kalliita

Iskukykytutkimus suosittaa uusia asejärjestelmiä

IA, 4.3.2004

Puolustusvoimien työryhmä esittää, että iskukykyä kehitetään hankkimalla uusia kaukotorjuntaan tarkoitettuja asejärjestelmiä: raskaita raketinheittimiä, erikoisammuksia tykistölle ja ilmasta maahan ­ohjuksia ja liitopommeja Horneteihin. Tällaisen yhdistelmän tueksi esitetään uudenlaisia miehittämättömiä tiedustelulennokkeja.

Raskas raketinheitin osoittautui tutkimuksen mukaan iskukyvyn kannalta parhaaksi yksittäiseksi asejärjestelmäksi. Se soveltuu hyvin suurimpaan osaan tutkituista tehtävistä. Ampumatarvikkeena voi käyttää rakettia tai ohjusta ja aseen ulottuvuus on 20-300 kilometriä. Suomella on nykyisin vain kevyitä raketinheittimiä.

Tykistön erikoisammukset ovat erityisen kustannustehokkaita alle 40 kilometrin etäisyyksillä. Hornetin ilmasta maahan ­ohjusjärjestelmän etuna korostuu mahdollisuus vaikuttaa nopeasti kauas, esimerkiksi Etelä-Suomesta Lappiin tai maalta merelle. Myös kustannukset pysyisivät kohtuullisina, koska aseiden alusta eli hävittäjä on jo olemassa.

Hankinnat toteutavissa nykytasoisilla määrärahoilla

Tutkimuksen lähtökohtana on pääesikunnan mukaan ollut, että uusien järjestelmien hankintoihin ja ylläpitoon 30 vuoden aikana voidaan käyttää korkeintaan miljardi euroa. Tämä on mahdollista nykytasoisella puolustusmäärärahoilla.

Iskukyvyn kehittäminen työryhmän esityksen mukaisesti maksaisi noin 900 miljoona euroa. Operatiivinen lentotiedustelujärjestelmä maksaisi lisäksi noin sata miljoonaa euroa.

Taisteluhelikopterit osoittautuivat hieman Hornetin ohjus- ja pommijärjestelmää paremmaksi. Ongelmana on vain helikopterien kalleus. Minimimäärä eli 12 taisteluhelikopteria maksaisi lähes 500 miljoonaa euroa.

Maavoimapäällikkö, kenraalimajuri Kalervo Sipi on tyytyväinen työryhmän laskelmiin.

-­ Nyt esitetyllä kokonaisuudella saadaan paras mahdollinen iskukyky, ja se mahtuu määrärahakehykseen. Määrän sijasta sijoitetaan laatuun, aivan kuten joukkojenkin määrissä ja viime aikojen hankinnoissa.­ Taisteluhelikopteri on monipuolinen ja tehokas, mutta kallis. Mikäli iskukyvyn kehittämiseksi voidaan kohdentaa lisää määrärahaa, taisteluhelikoptereiden hankintamahdollisuuksia on toki tarkasteltava uudelleen, Sipi toteaa.

Tutkimuksessa selvitettiin myös jo hankittujen jalkaväen järjestelmien iskukykyä. Esimerkiksi Leopard 2A4 ­taistelupanssarivaunujen ja Spike-panssarintorjuntaohjusten katsottiin olevan tulevaisuudessakin riittävän suorituskykyisiä.

Osa asejärjestelmistä olisi käytössä vielä 2050-luvulla

Iskukykytutkimuksen hankepäällikkö, eversti Markku Lainevirran mukaan nykyisillä rahoituskehyksillä osa järjestelmistä saataisiin operatiiviseen käyttöön vasta 2020-luvulla, joten niiden 30 vuoden elinkaari ulottuisi aina 2050-luvulle.

- Tehtävä oli erityisen haastava, sillä meidän tuli arvioida, miten teknologia, hintataso ja tutkittujen vaihtoehtojen vasta-aseet kehittyisivät ensi vuosikymmenelle tultaessa, eversti Lainevirta pohtii.

Iskukykytutkimus on laajin puolustusvoimissa viime aikoina tehty yksittäinen selvitys. Sen valmisteluun osallistui 150 asiantuntijaa.

Työryhmän tehtävänä oli valita kokonaispuolustuksen kannalta paras mahdollinen yhdistelmä 13 eri asejärjestelmästä. Valintaperusteina olivat muun muassa tehokkuus, sopivuus osaksi puolustusjärjestelmää, käyttövarmuus, haavoittuvuus, kokonaiskustannukset sekä hankintamahdollisuudet kansallisesti ja yleiseurooppalaisina projekteina.

Valittujen lisäksi mukana olivat muun muassa tykistöohjukset, miehittämättömät taisteluilma-alukset, taistelulennokit sekä erilaiset panssarintorjuntaan tarkoitetut panssarivaunut ja ohjusjärjestelmät.

Vertailu perustuu vuoden 2001 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon uhkamalleihin sekä tutkittavien asejärjestelmien soveltuvuuteen muun muassa kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin ja virka-apuun. Tutkimuksessa ei selvitetty maavoimien perusasejärjestelmän määrällistä kehittämistä, ilmatorjunta- ja miinoitusjärjestelmiä sekä ilmavoimien lähitulitukea.

Kerro kaverille

Kotimaa

Tulosta