Tommi Aitiolta kirja Pertti Pasasesta

Spede - vastakohtaisuuksien ihminen

MARKKU JOKIPII, 15.10.2002

Pertti "Spede" Pasasen elämänkertateoksen julkistamisen pitopaikka Patentti- ja rekisterihallituksen tiloissa muistutti Speden yhdestä tärkeästä mielenkiinnonkohteesta: loppumattomista ideoista, keksimisestä.

Neljää tuntia ennen viimeistä golfpeliään Spede oli syyskuun 7. päivänä runsas vuosi sitten PRH:n talossa sopimassa keksintöjensä näyttelyn pitämisestä. Tommi Aition kirja syntyi yhdeksässä kuukaudessa, sen teossa Speden sukulaiset ja vanhat ystävät ovat olleet suurena apuna.

Spede ei ollut viihteen tekijänä mikä tahansa tusinapelle. Huumorin tekemisen ja tuottamisen hän otti hyvin vakavasti. Häneltä on jäänyt jälkeen kolme kouluainetta, joiden otsikot olivat "Mistä löydän ilon", "Mistä tieteestä olen eniten kiinnostunut" ja "Ihminen ja kone". Noissa kouluaineissaan Spede oikeastaan kirjoitti elämänsä käsikirjoituksen.

Vaikka suuri yleisö luulee humoristeja aina vain hauskoiksi ihmisiksi, Speden luonteen vastapuoli oli totisuus, vakavuus. Hänet tunteneet tietävät kokemuksesta Speden ajoittaisen tosikkomaisuuden, jopa aggressiivisuudenkin. Jo 1960- ja 70-lukujen vaiheilla hän ajautui elokuvillaan vasemmistolaisten tyylipoliisien hampaisiin.

1960- ja 70-luvuilla olisi pitänyt olla yhteiskuntakriittinen

Speden elokuvat eivät olleet kantaaottavia ja vakavia. Se oli kauheata 60-lukulaisten radikaalien mielestä, jotka sanoivat Spedeä pikkuporvarilliseksi.

Tommi Aitio on toiminut Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikkona ja Filmihullu-lehden toimittajana. Hän on laatinut erinomaiset luettelot Speden tuotannosta niin filmien, tv-sarjojen, äänilevyjen, keksintöjen kuin aihepiiriin liittyvän kirjallisuudenkin osalta.

Masentavinta luettavaa ovat näsäviisaiden kriitikoiden tuomiot. Yksi tyylittömimmistä haukuista Spede tuli Mikael Fräntiltä, silloisen Suomen Sosialidemokraatin arvostelijalta. Nyt Fränti jatkaa samaan tapaan kirjoittamalla tv:n esittämistä elokuvista HS:n sivuilla. Tyyli ei ole kolmen vuosikymmenen aikana muuttunut. Fränti tekee yhä elokuvien sienikirjaa: myrkyllinen, myrkytön.

Spede teki rahaa elokuvillaan. Meni vuosikausia ennen kuin valtiovalta antoi hänelle minkäänlaista tunnustusta. Samaan aikaan kun sadat tuhannet ihmiset kävivät katsomassa Speden tuottamia elokuvia, valtion taidebyrokratia kylvi rahaa sellaisten elokuvien tekoon, joita kansalaiset eivät halunneet nähdä. Spede sai kiitokset suoraan yleisöltä, mutta halveksunnat "älymystöltämme".

Taloudellinen menestys ei tuonut elokuvantekijälle sellaista onnea mitä hän kaipasi. Hän olisi halunnut olla elokuvapiirien hyväksymä. Speden muutaman muun suomalaisen elokuvaohjaajan ohella voi kuitenkin katsoa pelastaneen ehkä sata elokuvateatteria eri puolilla Suomea.

Nuoresta iloittelijasta tulee marttyyri ja erakko

Näitä henkisiä vastoinkäymisiä varten hänellä oli mainio suojautumis- ja unohtamiskeino. Hän oli maaninen keksijä. Autio esittelee seikkaperäisesti Speden kummalliset oivallukset.

Eräs merkillisimmistä on hänen kehittämänsä vene, joka pohjan ominaisuuksiensa ja nokassa olevan suksen avulla yllätti Vene-lehden asiantuntijat täysin. Samanlainen oli mäkihyppyyn tarkoitettu linko, minkä ansiosta korkean mäkitornin rakentaminen oli turhaa.

Kirja päättyy Speden viimeisen pelin kuvaukseen. Sitä edeltää kuitenkin mielenkiintoinen luku "Erakko". Se piirtää muotokuvan kaikkien tuntemasta ja kaikkia naurattaneesta viihteen menestyjästä, jonka luonne alkaa kuitenkin vuosien mittaan muuttua.

Tommi Aitio laskeskelee ratkaisevimman käänteen tapahtuneen silloin, kun monivuotinen seurustelusuhde Riitta Väisäsen kanssa päättyi. Silloin Spede sulkeutui Lauttasaaren-kotinsa yksinäisyyteen eikä tavannut pitkäaikaisia ystäviäänkään kuin satunnaisesti.

Speden suhde ventovieraisiin ihmisiin ja erilaisiin selkään taputtelijoihin jyrkkeni entisestään. Kun häneltä aikaisemmin irtosi sentään ystävällinen lause tai pari ravintolassa juttelemaan tulleelle fanille, ei Spede eronsa jälkeen tuntunut kestävän lainkaan vieraiden ihmisten lähestymistä. Hän saattoi jopa polkaista tungettelijaa äkäisesti kengänkannallaan varpaille.

Suhde Maria Drockilan kanssa piristi Spedeä. Hänestä Spede teki firmansa toimitusjohtajan, hemmotteli rahalla ja lahjoilla. Pari liikuskeli yhdessä, ja Spede oli hyvin rakastunut. Spede ei onnen huumassa uskonut väitteitä, että Marialla oli koko ajan rinnakkaissuhde omanikäisensä nuorukaisen kanssa. Speden ystävien vanha kaarti nimittelikin kaverinsa tyttöystävää neiti Draculaksi.

Läheisistään Spede piti kuitenkin hyvää huolta. Aitio kertoo, miten Spede kykeni hyvin "integroimaan ihmisiä itseensä ja käyttää aineellista valtaansa". Speden ystävät kuvailevat tätä siten, että Spede "miinoitti takakentän".

Tommi Aition kirjoittama Spede-kirja esittelee vanhan, tutun Speden lisäksi aivan uusia, vähemmälle huomiolle jääneitä piirteitä omaavan huipputarmokkaan ihmisen.

Tommi Aitio: Spede. 313 sivua. Tammi 2002.

Kerro kaverille

Kotimaa

Tulosta