FBI:n asiantuntija suosittelee harjoituksia kouluampumisten varalta

SUVI HAUTANEN, 29.1.2009

Kouluissa pitäisi olla ampumistapauksen varalta suunnitelma ihan niin kuin tulipalonkin varalta, katsoo Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n erityisneuvonantajana työskennellyt Mary Ellen O'Toole. Yhdysvalloissa ampumistapausharjoituksia tehdään yhä enemmän kouluissa.

– Useimmat opettajat eivät ole nähneet karhuryhmän juoksevan käytävällä. Heidän pitää tietää, miltä se näyttää. Heidän pitää osata totella käskyä mennä maahan tai nostaa kädet ylös. Kaikki tämä vaatii harjoittelua, O'Toole sanoi Verkkouutisille.

Opettajien ja oppilaiden on hyvä tietää, miten kouluampumistilanteessa tulee käyttäytyä: lukitaanko ovet vai juostaanko karkuun niin nopeasti kuin päästään vai sullotaanko oppilaat kenties luokan perälle. Suunnitelma pitää tehdä koulurakennuksen ja oppilaiden iän perusteella.

– Koulujen täytyy tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa ja harjoitella vähintään kerran vuodessa, koska lapsen piiloutuminen koulupulpetin alle ampumistapauksen aikana ei ole hyvä idea.

O'Toolen mielestä Jokelan ja Kauhajoen ampumistapaukset olivat "erityisen pelottavia" jopa amerikkalaisella mittapuulla uhrien lukumäärän ja suunnitelmallisuutensa vuoksi.

Kouluampuja vuotaa aikeistaan

Kaksi viikkoa sitten eläkkeelle jäänyt O'Toole tutki FBI:ssa kouluampumisia, sarjamurhaajia ja muuta erityisen väkivaltaista käytöstä. Kouluampumistutkimus aloitettiin FBI:ssa vuonna 1999 Columbinen ampumistapausten jälkeen.

O'Toole kertoo lukeneensa suomalaisista kouluampumisista kertovat lehtiartikkelit. Niissä toistui yksi kysymys: miksi?

– Motiivia on tarkasteltava hyvin varovasti. Kyse ei ole koskaan yhdestä ainoasta syystä, eikä mikään oikeuta kouluampumisia.

Kaikki kouluampujat eivät ole samanlaisia. O'Toole luokittelee vanhemmat kouluampujat sitoutuneemmiksi kuin nuoremmat.

– Pahimmat kouluampumiset on suunniteltu niin hyvin ja niihin on sitouduttu niin vahvasti, että alkuun pääsyn jälkeen -- viranomaisten väliintulokaan ei olisi niitä estänyt.

Esimerkiksi eräs koulusurmaaja ampui ensiksi metallinpaljastinta vahtineen vartijan. Karhuryhmän paikalle tulo puolestaan kestää liian kauan.

Kouluampuminen on kuitenkin siinä mielessä poikkeuksellinen rikos, että aikeesta kerrotaan etukäteen. O'Toole kehottaa havainnoimaan merkkejä, jotta kouluampumisia voidaan ehkäistä.

Hän kertoo tapauksesta, jossa isä oli kuullut lapsensa kaveripiirissä liikkuvasta koulu-uhkaushuhusta. Isä soitti sheriffille, joka pyysi FBI:lta apua tapauksen hoidossa. Lopulta uhkailija saatiin kiinni. O'Toole painottaa, että vanhempien ja koko kouluympäristön täytyy olla mukana "vuotoringissä", koska he kuulevat asioita.

Columbinen ampumisista oli vuotoja etukäteen, samoin Virginia Techin, mutta niitä ei tunnistettu. Sittemmin FBI:ssa on kehitetty uhan arvioimiseksi ohjekirjanen, joka on ladattavissa internetistä.

Kuka on uhkauksineen tosissaan?

– Tutkimuksen mukaan enemmistö uhkailevista koululaisista uhkailee peruskoulun yläluokilla, mutta useimmat heistä eivät koskaan toteuta uhkauksiaan, O'Toole kertoo.

Mistä sitten tietää, kuka on uhkauksineen tosissaan? Tyypillisestä kouluampujasta ei ole olemassa profiilia, koska monilla oppilailla on samankaltaisia piirteitä ja taustoja kuin kouluampujilla. O'Toole painottaa, että tapausta arvioidessa täytyy katsoa kokonaisuutta.

Ammattilainen tarvitsee arviotansa varten mahdollisimman paljon tietoa uhkailijan persoonallisuudesta, perheestä, koulusta ja sosiaalisista suhteista. Hälytyskellojen tulisi soida, jos oppilas antaa vihjeitä väkivaltaisista haluistaan, ei esimerkiksi kestä epäonnistumisia, vieraantuu muista oppilasta eikä osoita empatiaa.

Tyypillisesti vanhemmat puolestaan eivät halua nähdä lapsensa ongelmia, vaan suhtautuvat kritiikkiin hyökkäävästi. Perheellä on kotona aseita, joihin oppilas pääsee käsiksi. Lapselle ei ole asetettu rajoja, vaan lapsi määrää perheessä.

Koulun suhteen oppilas on välinpitämätön. Koulussa ei rangaista epäkunnioittavasta käytöksestä eikä kiusaamiseen puututa. Oppilaat eivät uskalla kertoa opettajille toisten oppilaiden käytöksestä tai asenteista.

Oppilas on tekemisissä ryhmän kanssa, joka ihailee väkivaltaa tai ääriliikkeitä. Hän pääsee helposti käsiksi televisio-ohjelmiin, tietokonepeleihin ja internetsivustoille, joilla on erityisen väkivaltaista materiaalia.

– Jokainen tapaus on arvioitava erikseen, O'Toole painottaa. Mikäli asiantuntija arvioi oppilaan muodostaman uhan riittävän suureksi ja asiaan päätetään puuttua, niin oppilaalle pitää tarjota turvaverkko mielenterveyspalveluiden muodossa. Lisäksi väliintulo on tärkeää tehdä huomaamattomasti, jotta vältytään nuoren leimaamiselta.

O'Toole oli tänään puhumassa kouluampumista opetusministeriön, Helsingin Sanomien ja Pelastakaa Lapset ry:n järjestämässä seminaarissa Helsingissä.

Kerro kaverille

Kotimaa

Tulosta