Verkkouutiset - Arkisto - Klovnitohtorit tuovat iloa sairaalaan

Kaksi klovnitohtoria astelee Lastenlinnan oppimis- ja kehitysosaston kansliaan. Ensiksi he käyvät läpi paikalla olevat potilaat osastosihteerin kanssa. Sitten matka jatkuu kohti leikkihuonetta. "Kaksi pientä elefanttia marssi näin, aurinkoista tietä eteenpäin...", klovnit virittävät laulun ja marssivat pylvään ympäri. Lapset vaikuttavat hämmentyneiltä.

- Mihinkäs se tohtori Pitkä-Jalka katosi? toinen klovneista ihmettelee. - Minä olen tohtori Tomera.
- Höh, yksi lapsista toteaa.
- Olette niin reippaita, että teillä on varmaan paljon taikavoimaa, tohtori Tomera yrittää. Hän pyytää yhtä lapsista puhaltamaan nyrkkiinsä.
- Aamu ei puhu suomea. Ainoastaan italiaa, äiti kertoo.
- Buongiorno! Tomera huudahtaa. Aamu ujostelee. Tomera siirtyy jututtamaan dinosauruksilla leikkivää poikaa.
- Joonatan, Joonatan, hän kutsuu.
- Hän on kyllä Milo, äiti korjaa.
- Sekaisin menee aina, Milo toteaa. Tomera houkuttelee Miloa puhaltamaan nyrkkiinsä.
- Ei siihen mitään tullut, poika tokaisee. - Pelleillä ei ole mitään taikavoimaa.
Klovnit poistuvat salista ja lapset jatkavat leikkejään.

Improvisaatiota

- Ei me tiedetty, että se puhuu italiaa, kun nimi oli Aamu, tohtori Tomera, oikealta nimeltään Pia Tapio, huudahtaa hetkeä myöhemmin käytävällä.

Tapio ja Bror Österlund, eli tohtori Pitkä-Jalka, ovat ammattinäyttelijöitä, jotka käyvät muutaman kerran kuukaudessa tohtoroimassa lastenklinikoilla. Heidän toimenkuvaansa kuuluvat improvisaatio, taikatemput, laulu ja musiikki sekä yleinen hölmöily.

Tapion ja Österlundin työnantaja on Sairaalaklovnit ry, joka aloitti toimintansa vuonna 2001 Helsingissä lasten ja nuorten sairaalassa. Sen jälkeen työskentely on laajentunut Turun ja Tampereen lastenklinikoille. Kysyntää olisi myös Kuopiossa ja Vaasassa.

Klovnitohtorit kiertävät koko päivän osastoilla pareittain yhteensä viitenä päivänä viikossa. Työtä tehdään yhteistyössä sairaalan kanssa. Sairaaloille toiminta on maksutonta.

Österlund lähti mukaan sairaalaklovnien toimintaan omien lasten kasvettua vanhemmiksi.
- Se on hienoa työtä. Lasten tapaaminen innostaa.
Österlund kertoo viettäneensä oman, astmasta kärsivän poikansa kanssa öitä sairaalassa.
- Silloin mietin, että olisi hyvä, jos joku tulisi käymään.

Tapiolla ei ole omia lapsia, mutta hän tykkää leikkiä ja tuoda iloa.
- Suora kontakti tässä viehättää. Kontaktin saa eri tavalla kuin teatterityössä.

Klovnit päättävät mennä käymään toisella osastolla.
- Jos joku vaikka lähtisi mukaan vähän aktiivisemmin.
- Se on tämä haaste tässä, ohikulkeva osastonhoitaja huikkaa.

Taikatemppuja ja hölmöilyä

Liikuntavammaisten lasten osastolla klovnit menevät varovasti huoneeseen, jossa 3-vuotias Michaela Straková on isänsä kanssa. Tohtori Tomera taikoo Michaelalle paperista ruusun.
- Kiitos, tšekkiä äidinkielenään puhuva tyttö sanoo suomeksi.
Tohtori Pitkä-Jalka soittaa kitaraa ja Michaela alkaa tanssia ympyrää. Kun äiti tulee huoneeseen Ester-vauva sylissään, Michaela rientää viemään ruusun hänelle.

Tohtori Pitkä-Jalka esittelee jonglööraustaitojaan. Yksi palloista katoaa.
- Missä se on? Pitkä-Jalka kysyy.
- Päällä! Michaela huudahtaa ja osoittaa tohtorin hattua.
Lopuksi klovnit antavat Michaelalle diplomin.
- Nyt juna lähtee, klovnit sanovat. - Moido, Michaela!

Aistit auki

- Se oli ihanaa, kun hän lähti tanssimaan, Österlund sanoo tyytyväisenä huoneen ulkopuolella. – Päivä on pelastettu, kun sairaita lapsia saa nauramaan, oikein röhöttämään.
- Hymykin riittää, Tapio lisää.

Aina klovnit eivät tiedä, väsähtikö lapsi vai piristyikö hän. Palautetta tulee kuitenkin joko välittömästi vanhemmilta tai myöhemmin hoitajilta. Vaikka lapsi ei reagoi, hän voi silti nauttia.

- Aistit täytyy pitää täysin auki. Jos joku alkaa itkeä, niin silloin vetäydytään. Sitä ei voi ottaa henkilökohtaisesti. Improvisaatio on tärkein työväline, Österlund sanoo.

Periaatteena on, että klovnit ovat hölmöjä ja lapsi on fiksu.
- Ensin haetaan henkilökohtainen kontakti ja kun se on saatu, sitten mennään. Joskus on irroteltu oikein kunnolla, Tapio kertoo.

Suurin osa lapsista liikuntavammaisten lasten osastolla on pitkäaikaispotilaita. Klovnien tulosta ei kerrota lapsille etukäteen. Hoitajat arvioivat, että klovneista on lapsille hetkellistä iloa.

- Jos lapsi ei muuhun reagoi, niin nämä saavat mukaan. Klovneilla on hirveän hyviä keinoja, kehitysvammaistenhoitaja Anneli Rauttu sanoo.

Myös Michaelan äiti Alina Straková pitää sairaalaklovneja hyvänä asiana.
- Tiedän itse kokemuksesta, että tämä auttaa. Sairaala on niin vieras ympäristö.

Mikä Sairaalaklovnit ry on?

Sairaalaklovnitoiminta sai alkunsa vuonna 1986. Idean isä oli sirkustaiteilija Michael Christensen.

Teatteritaiteenmaisteri Lilli Sukula-Lindblom toi sairaalaklovnikonseptin Suomeen New Yorkista, jossa hän opiskeli toimintaa Big Apple Circuksessa. Hän toimii myös itse klovnitohtorina.

Sairaalaklovnit ry perustettiin vuonna 2001. Nykyisin yhdistyksen kouluttamia artisteja on 16. He työskentelevät freelance-sopimuksella ja yhdistys maksaa heille palkkion.

Sairaalaklovnien suurin rahoittaja on Raha-automaattiyhdistys (RAY). Lisäksi yhdistys on saanut apurahoja säätiöiltä ja lahjoituksia yksityisiltä henkilöiltä. Sen liikevaihto on noin 150 000 – 180 000 euroa vuodessa.

Seuraava klovnitohtorikoulutus alkaa syksyllä 2007. Hakuaika päättyy 11. toukokuuta. Lisätietoja löytyy yhdistyksen verkkosivuilta www.sairaalaklovnit.fi.