Lappi Oulu Vaasa Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Satakunta Etelä-Savo Häme Varsinais-Suomi Helsinki Kymi Uusimaa Pirkanmaa
PääkirjoitusPolitiikkaKotimaaUlkomaatTalousTiedeKolumnitAjassaSisältö
Haku Verkkouutisista
RSS
Kotimaa 

Mikko Heikinheimo varjelee eurooppalaisia ystäviään jopa salanimin

Ex-suurlähettilään muistelmat - kuin diplomaatin kirjoittamat

MARKKU JOKIPII, 18.2.2007


Mikko Heikinheimo toimi diplomaattiuransa neljänä viimeisenä vuotena (1996-2000) Suomen Romanian-suurlähettiläänä. Vuonna 1946 syntynyt Heikinheimo aloitti vapaana toimittajana ja Helsingin Juhlaviikkojen leivissä, mutta siirtyi ulkoasiainministeriön diplomaattikoulutukseen ja jäi UM:n uraputkeen.

Heikinheimon kansainvälisyyttä kuvastaa se, että hän kirjoitti muistelmat alun perin ranskaksi muutama vuosi sitten. Teos sai Pariisissa ranskankielisten kirjailijoiden yhdistyksen Eurooppa-palkinnon.

Jo pitkin 1960- ja 70-lukuja Heikinheimo reissaa juttumatkoillaan ympäri Eurooppa ja varsinkin sen itäisiä, kommunismin kourissa eläviä maita. Hän ystävystyy merkittäviin asemiin myöhemmin nousevien vaikuttajien kanssa, seuraa kovaan kuriin ja rajoituksiin pakotettuja ihmisiä ja kansoja.

Heikinheimo elää tuolloin sinisilmäistä hyvään uskovaa vasemmistolaisuuden kautta ja paasaa sosialismista siellä, missä kommunismin ja sosialismin tuhohaitat oli jo todistettu miljoonin ihmiskokein. Sarkastisesti Heikinheimo nyt jälkikäteen kertoo, kuinka juttukumppaneiden innostus katoaa, he rykivät ja vaihtavat puheenaihetta. Näin kävi monelle sen ajan hölmöläiselle.

Diplomaatti on diplomaatti vaikka...

Omalaatuisella tavalla Heikinheimo peittelee muistelmiensa henkilögalleriaa. Yksityiselämästä ei sanaakaan, ja vanhat ystävyydet hän kietoo pelkiksi etunimiksi, lempinimiksi tai vain "eräs suomalainen kirjailija ja näyttelijätär". Vaikka kyse kenenkään kohdalla ei ole minkäänlaisesta kritisoinnin tai ivailun sävytyksistä, silti kirjoittaja peittelee oikeat nimet ja ihmiset vaikeasti tunnistettaviksi. Vain tarkkaan kulttuurielämää Suomessa ja ko. maissa seurannut kykenee avaamaan Heikinheimon "avainmuistelmien" henkilögallerian.

Yksi mielenkiintoisista ystävistä ja luonnekuvista on "Lasse" eli toimittaja Bosse von Willebrand, jonka isä toimi Malmin lentokentän päällikkönä. Isän kohtaloksi tuli olla neuvostoliittolaisten hävittäjien vuonna 1940 alas ampuman matkustajakone Kalevan kipparina. Tässä liikutaan kylmän pidättyväisen kansainvälisen diplomatian käytännön elämässä: rauhan aikana alasammutusta koneesta ei tuolloin puhuttu, todettiin vain valitettavaksi onnettomuudeksi.

Omasta diplomaatin urastaan Heikinheimo ei kerro juuri minkäänlaisia paljastuksia. Hiukan hän lämpenee, kun hän kuvailee suurlähettiläsaikaansa ja havaintojaan Itä-Euroopan romanien asemasta. Heikinheimon on määrä osallistua eräässä pikkukaupungissa pidettävään vähemmistöjä käsittelevään seminaariin. Valtaa pitävien ennakkoluulot vähemmistöjä ovat räikeitä ja vaikeasti ulkopuolisen ymmärrettävissä.

Opittavaa Suomen päässä isännillä oli, kun he vastaanottivat Romanian senaatin puhemiehen vierailulle Suomeen. Meillähän on rikkoutumaton palvonta-asenne oopperajuhlia kohtaan, ja Savonlinnaan puhemieskin muilutetaan. Mutta tämäpä valitseekin hotellihuoneen television ja häntä syvästi koskettavan jalkapallo-ottelun! Siinäpä hartaassa oopperauskossa elävälle suomalaisisännistölle oli ihmeteltävää.

Mikä on Heikinheimon liki mystisen muistelmateoksen jälkimaku? Ettei kaikkea todellakaan aina ole tarvis nimitellä oikeilla nimillä, tärkeintä ovat tapahtumat ja kehityskulut. Eikä muistelmia kirjoittajan tarvitse aina leveillä "paras saunakaveri" -nimikkeillä tai harrastaa jälkiviisautta muiden kustannuksella. Niillä eväillä voi rakentaa erilaiset muistelmat: sympaattiset.

Mikko Heikinheimo: Pavel, Jaan, Juliette ja muut. Eurooppalaiset muistelmat. Edita 2006.

Copyright Verkkouutiset - ISSN 1458-4441Suomen Kansallisverkko OyMediakorttiPalautelomake