PääkirjoitusPolitiikkaKotimaaUlkomaatTalousTiedeKolumnitAjassaSisältö
Nettistudio
Eurostudio
Haku Verkkouutisista
RSS
Kolumnit 

Kulutusjuhlat käyntiin

Finanssinurkka

SAMI JÄRVINEN, 29.1.2009


Laman vyöryminen päälle on saanut yhden jos toisenkin kynnelle kykenevän innostumaan, että laman selkä taitetaan rajusti yksityistä kulutusta lisäämällä. Laman ”ruokkiminen” kiellettiin oikein erillisellä nettisaitilla, www.alaruokilamaa.fi. Täytyy sanoa, että hieraisin silmiäni pariin otteeseen, kun tämän todeksi totesin.

Valtavirran ekonomistit, ts. virallista ”totuutta” toitottavat papukaijat ovat kääntäneet kelkkansa vajaassa vuodessa säästämisen tarpeen kasvattamisesta säästämisen välttämiseen ja (turhan) kulutuksen ylistämiseen. Keynesläisyys on kaivettu taas haudastaan globaalin talouslaman pelastukseksi.

Hetkessä on unohdettu, että hintamekanismi olisi oikea tapa allokoida talouden resurssit. Samoin pesuveden mukana meni usko korkotasoon säästämisen ja investointien tasapainon määrääjänä.

Taloustiede todella on näennäistiede. Pikemminkin hyvää viihdettä kun Big Brotherit ja Maajussin morsiamet alkavat jo kyllästyttämään. Onneksi sentään Sauli Niinistö, johon kansa luottaa, on vielä pitänyt päänsä kylmänä tässä talouskurimuksen pyörteessä.

Kun kuvitellaan kulutuksesta jotain ihmeellistä pelastajaa tähän talouden laskusuhdanteeseen, niin täytyy ymmärtää, mistä tällainen lisäkulutus oikein voidaan saada aikaiseksi. Niiden ihmisten kohdalla, joilla on säästöjä, lisäkulutus saadaan aikaiseksi yksinkertaisesti säästöjä vähentämällä (onko tämä hyvä?).

Mikäli säästöjä ei ole, niin lisäkulutus voidaan toteuttaa vain lainanoton kautta. Ongelma vain on, että lainahanat ovat melkoisen tiukalla parhaillaan ja kulutusluottojen korot ovat jotain ihan muuta kuin kohta ennätysalhaiset Euribor-korot.

Tässä juuri piileekin into pitää kulutusta yllä keinolla millä hyvänsä. Kuluttajat eivät ole hintatietoisia, he maksavat järjettömiä korkoja saadakseen suurimmaksi osaksi tarpeettomia tavaroita tai palveluita käyttöönsä. Kukaan yrittäjä ei maksaisi investointiensa rahoittamista jopa kymmenien prosenttien koroilla. Kuluttaja onkin siis todellinen mestari rahan siirtämisessä kulutukseen ja siten pois investoinneista.

Pitkällä aikavälillä taloudelle olisi hyväksi voimakas panostus tuotantohyödykkeisiin, eikä kulutushyödykkeisiin, mutta nyt tämä looginen oppi on unohtunut, kun kriisi on sekoittanut lähes kaikkien asiantuntijoidenkin pään.

Kansakunnan varallisuus tulee säästäväisyydestä ja kannattavista investoinneista tuotantoprosessiin, ei kulutuksesta. Jo ajatuskin "kuluta itsesi vauraaksi" on täysin järjetön. Jos kansakunta keskittyy kuluttamiseen tuotannon sijasta, niin ennen pitkää talouselämä tehdään elinkelvottomaksi ja lisärahoitus loppuu. Kulutus on aina ennemmin tai myöhemmin kyettävä rahoittamaan investointien tuotoilla. Nimensäkin mukaisesti kulutus on tuhoamista, ei tuottamista.

Mutta, ei kannata pelätä, kyllä me kulutusta saamme vaikka emme haluaisikaan. Nimittäin valtio aikoo pitää siitä huolen. Valtion kulutuksessa on se hyvä puoli, että se voidaan rahoittaa markkinakorkoisesti ja lisäksi ei ole edes mitään väliä miten se käytetään, se piristää taloutta kuitenkin. Kuten Keynes aikanaan opetti: Valtio voi vaikka pistää paperirahaa kannuihin ja haudata ne maahan ympäriinsä. Talous vauhdittuu, kun kansalaiset ryntäävät sankoin joukoin kaivamaan niitä ylös.

Kirjoittaja Sami Järvinen on kauppatieteiden tohtori ja hän on tehnyt väitöskirjansa raaka-ainejohdannaisten hinnoittelusta ja markkinainformaation hyväksikäytöstä.

Copyright Verkkouutiset - ISSN 1458-4441Suomen Kansallisverkko OyToimitusPalautelomake