Verkkouutiset - Arkisto - Jalkapallolla on vankat syyt suosioonsa

Jalkapallon MM-kisat ovat maailman seuratuin urheilutapahtuma. Pelkästään Japanin Jokohamassa 30. kesäkuuta pelattavaa loppuottelua kerääntyy seuraamaan ruuduista reilusti yli miljardi silmäparia. Harrastajamääriltäänkin jalkapallo on täysin ylivoimainen ykkönen. Mikä tekee siitä niin rakastetun urheilulajin?

Lajin valtavaa suosiota on selitetty sisällöllisillä ominaisuuksilla. Puhutaan "kuningas jalkapallosta" ikään kuin kyse olisi muita vaativampi tai kehittyneempi peli, vaikka me suomalaiset tiedämme hyvin esimerkiksi jääkiekon olevan yhtä kiehtova, vaativa ja paljon vauhdikkaampikin tapahtuma.

Silti kiekolla, enempää kuin kori- tai lentopallolla, amerikkalaisella jalkapallolla, tenniksellä, golfilla tai baseballilla ei ole mitään mahdollisuuksia kasvaa jalkapallon mittoihin. Miksi?

Jalkapallo eroaa muista pallopeleistä muutamilla rakenteellisilla ominaisuuksilla, jotka lienevät enemmän onnellisen sattuman kuin kauaskatseisen suunnittelun seurausta. Palloa pelataan jaloilla ja päällä, maassa ja ilmassa. Suuri maakenttä vaatii suuren joukkueen, jossa pelaajia on monissa erilaisissa rooleissa.

Kontaktipeli on sallittua, mutta varsin rajatusti esimerkiksi jääkiekkoon ja amerikkalaisen jalkapalloon verrattuna.

Kaikki pallopelit vaativat tiettyjä perusedellytyksiä - peliälyä, nopeutta, motoriikkaa - joiden lisäksi jokaisen lajin reunaehdot muokkaavat sille optimaalisen fyysisen tyypin. Kori- ja lentopallo vaativat pituutta, elastisuutta ja voimanopeutta.

Vahvasti fyysisessä amerikkalaisessa jalkapallossa pärjäävät vain huippunopeat - yleensä mustaihoiset - hyökkääjät ja mastodonttimaiset puolustajat. Jääkiekkokin on muuttunut yhä raskaammaksi taklauspelin koventuessa. Pelaajat ovat yhä kookkaampia ja voimakkaampia - sanotaanhan mm. Saku Koivun ainoaksi heikkoudeksi pientä kokoa (178 cm).

Jalkapallon reunaehdot ovat mutkikkaammat. Palloa maata pitkin kuljetettaessa lyhyestä varresta on etua, koska mitä alemmas jää painopiste, sen nopeammin pelaaja pystyy juostessaan mutkittelemaan.

Lyhyet raajat ovat helpommat hallita ja askelrytmin vaihto nopeampaa, joten taitavimmat pallovirtuoosit ja harhauttelijat ovat lähes poikkeuksetta kentän tumppeja.

Ja kun sadan metrin juoksu vaatii huipputasolla valtavan lihasmassan ja suhteellisen pitkät raajat, ovat jalkapallon nopeimmat pelaajat usein lyhyitä (Romario) tai kevytrakenteisia (Michael Owen), koska juostavat matkat ovat enimmäkseen 1-40 metriä, hyvin harvoin yli 50 metriä.

Ihannefutari on siis lyhyt? Ei, koska pää-, maalinedusta- ja kontaktipelissä on hyötyä taas pituudesta, ulottuvuudesta ja massasta. Mutta päinvastoin kuin monissa sisarlajeissa voiman maksimaalinen hankkiminen ei ole välttämättä järkevää, koska liika lihasmassa hidastaa ja kangistaa.

Massiiviset pelaajat ovat harvoin pallotaitureita. Ja jalkapallojoukkueen tarpeet ovat moninaiset: luunkovan puolustajakolossin Sami Hyypiän, pienen, mutta tuulennopean laitahyökkääjän Joonas Kolkan ja virtuoosimaisen pelintekijän Jari Litmasen erityistaidot eivät ole keskenään korvattavissa.

Koska jalkapallo vaatii ja mahdollistaa poikkeuksellisen monenlaisten fyysisten ominaisuuksien hyödyntämisen, on sille täysin mahdotonta määritellä optimaalista fyysistä tyyppiä.

Se ei onnistu edes yhdelle pelipaikalle - esimerkiksi hyökkääjinä ovat menestyneet pitkät (Mario Kempes) ja pätkät (Romario), solakat (Patrick Kluivert) ja vantterat (Oliver Bierhof), kärppämäiset ballerinat (Bebeto) ja härkämäiset runnojat (Emile Heskey) - ja tietenkin näiden lukemattomat variaatiot.

Useimmat supertähdet ovat ulkoisesti suorastaan keskivertoja: Pele, Johan Cruyff, Zinedine Zidane, Luis Figo, Gabriel Batistuta, Roberto Baggio, Marco van Basten, Ronaldo.

Laaja fyysinen skaala taas mahdollistaa valtavat harrastajajoukot, mikä poikii lajille pysyvän kovan tason ja suuren asiantuntevan yleisön. Samasta syystä jalkapalloa ei myöskään dominoi mikään tietty etninen perimä.

Kun esimerkiksi koripallossa, yleisurheilun juoksumatkoilla, amerikkalaisessa jalkapallossa ja nyrkkeilyn raskaissa sarjoissa afrikkalaiset geenit ovat juhlineet jo vuosia lähes mielin määrin, on jalkapallo säilynyt rodullisesti tasa-arvoisena. Huippuja nousee jatkuvasti niin joukkue- kuin yksilötasolla ympäri maailmaa, pohjoisesta etelään, teollisuusmaista kehitysmaihin.

Jalkapallon lahjakkuustarpeiden monipuolisuutta todistaa, että suuretkin kyvyt voivat pysyä piilevinä hämmästyttävän kauan. Englannin keskittäjäihme David Beckham kertoo olleensa kouluaikoinaan surkea pelaaja ja brasilialainen hevosenpotkuinen tähtipuolustaja Roberto Carlos ansaitsi elantonsa vielä 20-vuotiaana tehtaassa!

Toinen oleellinen reunaehto on harrastamisen matala kynnys. Kori- tai lentopallo - saati jääkiekko, tennis tai moottoriurheilu - vaativat asianmukaisen kentän ja välineet.

Jalkapalloa voi pelata vaikkapa narulla sidotulla paperitollolla pitkin katuja ja pihoja, kuten slummien lapset - jollainen oli aikoinaan mm. Diego Maradona - usein tekevätkin.

Jalkapallokuume leviääkin kiivaimmin juuri kolmannessa maailmassa, mikä näkyy mm. afrikkalaisten joukkueiden menestyksenä. Aasian nousu on vain ajan kysymys. Ja menestys poikii lisää suosiota.

Jalkapallo on sopeutunut loistavasti eri kulttuureihin. Saksalaiset perustavat pelinsä juoksuvoimaan ja järjestelmällisyyteen, italialaiset armottomaan puolustukseen, brasilialaiset tekniseen taitoon ja improvisaatioon, afrikkalaiset nopeuteen ja yllättäviin yksilösuorituksiin.

Jalkapallon kansainvälisen tason laajuutta eivät muut lajit pääse lähellekään. Esimerkiksi kesän kisojen kovin alkulohko eli "kuolemanlohko" - Argentiina, Englanti, Nigeria ja Ruotsi - voisi aivan hyvin muodostaa turnauksen kärkinelikon!

Lajin suosion sinetti onkin, ettei se tunne vain yhtä totuutta, vaan kaikki kulttuuriset "murteet" kilpailevat ja vuorovaikuttavat tasavertaisesti ja hedelmällisesti. Siksi "futis" on aidosti globaalia kulttuuria, jota ymmärretään ja rakastetaan kaikkialla, ja siksi se voi toimia eri kulttuureista tulevien ihmisten - esimerkiksi siirtolaisten ja valtaväestön - luontevana kohtauspaikkana.

Vain kulttuurisesti itseriittoista Pohjois-Amerikkaa jalkapallo ei ole valloittanut muun maailman mittakaavassa, mutta sielläkin on tilanne muuttumassa latinosiirtolaisten myötä.

Kaikista näistä syistä jalkapallon MM-kisat ovat kiistatta maailman kiehtovin urheilutapahtuma, jonka erityisasemaa mikään tuskin koskaan uhkaa. Antoisaa kisakesää!

Jalkapallo-fakta

Englantilaiset kehittivät jalkapallon 1800-luvulla. Aluksi se oli työväenluokan intohimon kohde, sittemmin se on levinnyt kaikkialle maailmaan ja yhteiskunnan eri kerroksiin.

Useimmissa maissa jalkapallo on ylivoimaisesti suosituin urheilumuoto ja joissakin lähes uskonnon asemassa. Eräässä Etelä-Amerikan sodista osapuolet sopivat tulitauosta vain voidakseen nähdä Brasilian supertähden Pelen pelaavan.

Kansainväliseen liittoon FIFA:an kuuluu yli sata jäsenmaata. Aktiivipelaajia lasketaan olevan 200 miljoonaa, päälle epälukuiset kuntopelaajat. Ammattilaisseuroja on satoja. Parhailla joukkueilla on fan-klubeja kautta maailman. Pelen ja Diego Maradonan kaltaiset supertähdet lasketaan urheiluhistorian jättiläisiin ja he kuuluvat ihmiskunnan tunnetuimpiin henkilöihin.

Vuodesta 1930 alkaen järjestetyt MM-kisat ovat maailman seuratuin urheilutapahtuma, ja sen voitto urheilumaailman arvostetuin saavutus. Eurooppa ja Etelä-Amerikka ovat hallinneet turnauksia mestaruuden ollessa harvojen herkkua - sitä ovat juhlineet vain Argentiina, Brasilia, Englanti, Italia, Ranska, Saksa ja Uruguay.

Kansainvälinen taso on parin viime vuosikymmenen aikana laajentunut ja jonkun afrikkalaisen joukkueen odotetaankin tulevaisuudessa yltävän mestariksi. Suomi ei ole koskaan selviytynyt lopputurnaukseen, mutta esimerkiksi Ruotsi on taistellut mitaleille asti kahdestikin.