FF-IA, 5.1.2001

Viimeisten kolmen vuoden aikana Kansanterveyslaitoksen Kuopion yksikkö on mitannut kasvatetusta kirjolohesta korkeintaan kahden pikogramman dioksiini- ja PCB-arvoja grammassa kalaa tuorepainona mitattuna. Valtaosassa näytteitä pitoisuus on ollut alle yksi pikogrammaa.

Suomalaiset saavat kaikesta syömästään ruuasta päivittäin keskimäärin 1,2 pikogrammaa dioksiineja ja PCB-yhdisteitä ruumiinkiloa kohti. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee päiväsaanniksi korkeintaan 1-4 pikogrammaa per ruumiinkilo.

Haarukka sallii siis 70-kiloisen henkilön syödä ainakin 35-140 grammaa kotimaista kirjolohta joka päivä. Määrä vastaa osapuilleen suomalaista suositusta syödä reilut kaksi kala-ateriaa viikossa, eri kalalajeja vaihdellen.

Suomalaiset kala- ja ravitsemusasiantuntijat torjuvat BBC:n dokumentissa esitetyn väitteen, että kasvatetut lohet sisältävät kymmenkertaisen määrän myrkkyjä luonnonlohiin verrattuna.

Helsingin Sanomat kertoi dokumentista torstaina. Se esitettiin Britanniassa keskiviikkona ja Suomessa se nähdään ensi sunnuntaina.

Professori Terttu Vartiainen Kansanterveyslaitokselta (KTL) on hyvin hämmästynyt myös väitteestä, että WHO olisi pienentänyt kalansyöntiä koskevaa suositustaan kalojen sisältämien haitta-aineiden vuoksi. KTL on mukana WHO:n riskinarvioita koskevissa kokouksissa, eikä uusista suosituksista ole kuultu mitään.

Vartiainen pitää kalaa hyvänä, jopa välttämättömänä ravintona, eikä rajoittaisi sen syömistä millään tavalla.

Itämereltä pyydetyn luonnonlohen ja Suomessa kasvatetun kirjolohen PCB- ja DDT-pitoisuuksia vertailtiin analyysein viimeksi 1990-luvun alussa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa.

Tutkija Pekka Vuorinen kertoo, että jo tuolloin kalanrehulla ruokittu kirjolohi sisälsi vain kymmenesosan luonnonlohen ympäristömyrkkypitoisuudesta ja osaksi silakalla ruokittu kirjolohikin vain kolmasosan.

EU valmistelee parhaillaan raja-arvoja elintarvikkeeksi käytettävien kalojen sisältämille haitta-aineille. EU on esittänyt dioksiinin raja-arvoksi 3-5 pikogrammaa, kun Suomi haluaisi sallia 10 pikogrammaa grammassa tuoretta kalaa.

PCB:lle ja dioksiinille vain minimointisuositus

Suomessa käytettyjen kalanrehujen pääraaka-aine on Atlantilta pyydetty kala. Kalajauhoa ja -öljyä tuodaan Norjasta ja Islannista.

Suomen kalankasvattajaliitto ry:n toimitusjohtaja Kaisa Rossi muistuttaa, että kirjolohi on petokala, jonka luonnollinen ravinto on kala. Hän ei tunne huolta Suomessa kasvatetun kalan laadusta, koska laatua seurataan jatkuvasti sekä rehuista että kaloista.

Eläinrehujen PCB- ja dioksiinipitoisuudelle alettiin EU:ssa suunnitella raja-arvoa Belgian parin vuoden takaisen dioksiiniskandaalin jälkeen, mutta tieteellinen eläinravitsemuskomitea päätyi juuri viime joulun alla antamassaan raportissa vain yleisiin suosituksiin muun muassa välttää eniten saastuneiden kalajauhojen ja -öljyjen käyttöä ja panostaa rehun raaka-aineiden turvallisuuden ja laadun valvontaan.

Maa- ja metsätalousministeriön rehujaoston päällikkö, ylitarkastaja Päivi Mannerkorpi ei pidä Suomessa käytettyjen rehujen pitoisuuksia ongelmallisina. Dioksiinin pääsyä elintarvikeketjuun on hänen mukaansa kuitenkin pyrittävä minimoimaan.

- Suomessa käytettyjen rehujen valmistajat hakevat raaka-aineita, jotka sisältävät mahdollisimman vähän dioksiineja. Tiedossa on, että kaikista eläinrehujen raaka-aineista juuri kalajauho ja -öljy sisältävät yleensä suurimmat pitoisuudet ympäristömyrkkyjä.

- Tässä meidän on työskenneltävä ympäristön ehdoilla ja ympäristöongelmat olisi hoidettava niiden lähteillä. Kalat ovat kuitenkin tärkeä elintarvike, ja niiden kulutuksen vähentäminen aiheuttaisi muita, ravitsemuksellisia ongelmia, Mannerkorpi pohtii.

Kalanrehujen raaka-aineet varsin puhtaita

Kalarehujen laatua valvoo Kasvintuotannon tarkastuskeskus (KTTK) pistokoeluontoisilla tarkastuksilla ja tuotteista otettavilla näytteillä sekä tarkastamalla valmistajan omavalvonta-raportteja.

Eläinperäisten rehujen tuonti vaatii lisäksi aina maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston luvan.

KTTK:n pyynnöstä KTL:n Kuopion yksikössä on analysoitu myös Suomessa käytettyjä kotimaisia ja maahantuotuja kalanrehuja, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat professori Vartiaisen mukaan jääneet kohtuullisen matalalle tasolle.

Hän ei ole lainkaan huolissaan edes rehuissa käytettävistä kalaöljyistä, vaikka ympäristömyrkyt ovat nimenomaan rasvaliukoisia aineita.

- Haitta-aineita näkyy kaikissa kaloissa jonkin verran, koska niitä kertyy kaikkiin rasvaa sisältäviin kudoksiin. Erityisen vanhat luonnonkalat voivat sisältää suurempiakin dioksiinipitoisuuksia, mutta koska kasvatettujen kalojen kasvatusaika on lyhyt, eivät pitoisuudet kasva korkeiksi.

- Itämeren silakkaa ei pidäkään käyttää kalanrehuna, mutta ihmisravintona sen syöntiä ei tarvitse rajoittaa, Vartiainen korostaa.

Erittäin suurissa, 20 vuotta vanhoissa Itämeren silakoissa dioksiineja voi olla jopa 20-30 pikogrammaa grammassa. Kalastajille tällaiset silakkavonkaleet ovat kuitenkin harvinaisia saaliita, eikä niiden syönnillä Vartiaisen mielestä nykyisellään ole kansanterveydellistä merkitystä.

KTL aikoo silti tutkia asian ja on aloittanut laajan kolmivuotisen tutkimuksen, jossa mitataan kalastajien ravinnostaan saamia haitta-ainepitoisuuksia.

Kotimaa -sivulle