Lipponen: Aluepoliittiseen paniikkiin ei ole aihetta
Pääministeri Paavo Lipponen (sd.) rauhoitteli Pohjanmaan tulevaisuusfoorumissa maakuntia aluepoliittiselta paniikilta. Hänen mukaansa vanha aluepolitiikka - rahan ja voimavarojen siirtäminen pääkaupungista alueille - ei toimi, vaikka varaa rahanjakoon olisi.- Avoimessa taloudessa vanhakantainen tukipolitiikka johtaa kilpailun vääristymiseen, resurssien tehottomaan käyttöön, rakenteiden jäykistymiseen sekä aluetalouksien iskukyvyn heikkenemiseen, Lipponen sanoi keskiviikkona Seinäjoella.
Uusi aluepolitiikkaa perustuu Lipposen mukaan osaamiseen ja yhteistyöhön.
- Osaaminen synnyttää uutta kestävää yritystoimintaa, jonka taloudellinen kantokyky ylläpitää kattavaa palveluverkkoa.
- Osaamisen tuottama lisäarvo tukee merkittävästi alueen yksityistä kulutuskysyntää ja vahvistaa alueiden verotulopohjaa. Tämä luo palvelutarvetta ja työpaikkoja.
- Yleinen väärinymmärrys on, että keskusvetoisella aluepolitiikalla tarkoitetaan vain kuuden vahvan kasvukeskuksen tukemista. Kysymys on todellisuudessa noin 30-40 alueellisesta keskuksesta eri puolilla Suomea, Lipponen sanoi.
Aluepoliittinen toimenpideohjelma
Suomessa on käynnissä rakennemuutos, joka liittyy maailmantalouden murrokseen. Se merkitsee Lipposen mielestä väistämätöntä keskittymiskehitystä ja sisäistä muuttoliikettä. Rannikkoalueet sekä etelän suuret keskukset kasvavat nopeammin kuin maan sisäosat.
Alueiden kehitysnäkymät eivät kuitenkaan Lipposen mukaan ole niin synkkiä kuin usein maalaillaan.
- Talous kasvaa kaikissa maakunnissa. Yritystoiminta elpyy, yhteistyö tiivistyy ja aluepolitiikan välineitä käytetään hyväksi. Monet esimerkit kuten Oulu ja Etelä-Pohjanmaa rohkaisevat. Missään tapauksessa ei pidä nostaa käsiä pystyyn eikä lietsoa aluepoliittista paniikkia, Lipponen painotti.
Lipposen mukaan hallitus kehittää aluepolitiikan kaikkia välineitä ja osaamislähtöistä, kattavaan kasvukeskusverkkoon perustuvaa kansallista aluepolitiikkaa vahvistetaan.
- Kuntien valtionosuusjärjestelmä tullaan uudistamaan selvitysmies Jukka Pekkarisen esitysten pohjalta siten, että ratkaisuilla on alueellista kehitystä tasapainottavaa vaikutusta, pääministeri lupasi.
Uuden aluepolitiikan tärkeimpänä toimintalinjana Lipponen pitää kaikki maakunnat kattavan 30-40 kilpailukykyisen aluekeskuksen verkon luomista.
- Niissä keskitytään vahvan osaamisyhteistyön rakentamiseen yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten, elinkeinoelämän, viranomaisten, kuntien ja maakuntahallinnon välille, hän kertasi.
Lipponen muistutti uuden aluepolitiikan vaativan myös uusia voimavaroja, joita valtion ensi vuoden talousarviossa onkin mm. panostuksena yliopistoihin ja korkeakouluihin sekä alueellisiin erityistoimiin.
- Edellyttäen, että julkiset menot pysyvät hallinnassa, talouden kasvuedellytykset turvataan ja valtion omaisuuden myynnistä saadaan lisää tuloja, voidaan osaamispohjaiseen aluekehitykseen jatkossakin suunnata lisää voimavaroja tulevaisuuspaketin tapaan, hän lupasi.
Aluepolitiikan keinovalikoima laajentunut
Pääministeri totesi, että nopea, vakaa taloudellinen kasvu sekä voimistuva julkinen talous ovat parasta aluepolitiikkaa. Varsinaisiin aluepolitiikan keinoihin hän luki ns. suuren aluepolitiikan, julkisten hyvinvointipalvelujen turvaamisen, vahvan kuntatalouden tukemisen, EU:n rakennerahastopolitiikan sekä osaamiseen ja tuotekehitykseen panostaminen.
Sisäministeriön arvion mukaan ns. suureen aluepolitiikkaan käytetään Suomessa vuosittain yli 30 miljardia markkaa. Luvussa eivät ole mukana kuntien saamat valtionavut eikä maataloustuki.
Kuntatalouden selkeä voimistuminen luo Lipposen mukaan pohjan alueiden menestymiselle.
- Kuntatalouden vuosikatteet ovat lähivuosina selkeän ylijäämäisiä. Viimeisimpien arvioiden mukaan kuntatalous on suunniteltujen uusinvestointien jälkeenkin lähes kaksi miljardia markkaa ylijäämäinen. Kuntatalouden kassavarat ylittävät näillä näkymin kuntien velat vuonna 2003.
Huolta aiheuttaa kuitenkin kuntatalouden eriytyvä kehitys, jonka tasapainottamiseksi hallituksen asettama selvitysmies Jukka Pekkarinen etsii keinoja. Esillä on ollut valtionosuusjärjestelmän tarkistaminen siten, että se huomioi nykyistä paremmin niin taantuvien kuin voimakkaasti kasvavienkin kuntien aseman.
Valtionosuussäännöstö uudistetaan vuoden 2002 alusta. Ensi vuoden ongelmien lievittämiseksi hallitus esittää tulo- ja menoarviossaan 320 miljoonaa markkaa jaettavaksi harkinnanvaraisina valtionosuuksina heikoimmin menestyneille kunnille.
Ohjelmakaudella yli 35 miljardia markkaa aluepolitiikkaan
- EU:n rakennerahastopolitiikka on kolmas aluepolitiikan peruspilari. Rakennerahastot tarjoavat oivan keinon kehittää alueita. Tuen määrä on suurempi ja tukitoimien vaikutus voi olla tehokkaampi kuin perinteisessä aluepolitiikassa, jos toimenpiteet suunnataan oikein.
Arvioiden mukaan käynnissä olevalla rakennerahastokaudella 2000-2006 käytettävissä on 35,1 miljardia markkaa EU:n, valtion, kuntien ja yritysten rahaa.
EU:n aluepoliittisen rahoituksen säilyminen Suomessa nykyisellä tasolla ei ole kuitenkaan todennäköistä seuraavalla rakennerahastokaudella. EU:n laajeneminen ja erityisesti Suomen talouden voimakas kasvu johtavat siihen, että näin laajamittainen tuki ei ole jatkossa enää mahdollista.
- Käsillä onkin nyt ainutkertainen tilaisuus, joka on käytettävä kestävän aluerakenteen ja pysyvien työpaikkojen luomiseen, ei tukiriippuvuuden lisäämiseen, Lipponen painotti.
Hallitus selvittää Lipposen mukaan parhaillaan myös mahdollisuuksia tehostaa kansallista aluepolitiikkaa. Esillä on tällöin suoran yritystuen lisääminen, mikäli näin voidaan edistää kasvuyritysten sijoittumista laajemmin alueille.
- Kuljetustuen osalta tulevaisuus on vaikeampi. Kauppa- ja teollisuusministeriön tilaaman selvityksen mukaan kuljetustuki ei ole ollut järin tehokas tukimuoto. Esimerkiksi vain noin joka kymmenes kuljetustuen saajista piti tukea toimintansa kannalta merkittävänä, pääministeri valotti tuen tehoa.
Lipponen teroitti hallituksen kasvattaneen viime vuosina tutkimuksen ja tuotekehityksen määrärahoja keskimäärin puolella miljardilla markalla vuodessa.
- Kun myös yritysmaailman panostus tutkimukseen on kasvanut, Suomi käyttää nykyisin yli kolme prosenttia bruttokansantuotteestaan tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Tämä on merkittävä panostus, OECD-maiden huippuluokkaa, Lipponen ylpeili.
IA-IKK
8.9.2000
