Kyhmyjoutsenet käyvät taistelua elintilasta
Suomen joutsenista kyhmyjoutsen on se, jonka kaula linnun uidessa on sirosti kaarella ja nokka viistosti alaspäin. Nokka on kokonaan oranssinpunainen ja sen tyvessä on selvästi näkyvä musta kyhmy. Uidessaan kyhmyjoutsen pitää usein siipiään purjemaisesti hieman koholla.
Juuri sellaisena, herkkänä ja kauniina, joutsen kuvataan
saduissa, kiiltokuvissa ja postikorteissa.
Kyhmyjoutsenen
historiassa on kuninkaallista hohtoa, sillä
Rikhard Leijonamielen
kerrotaan tuoneen sen Brittein saarille lähes
tuhat vuotta
sitten.
Kyhmyjoutsenia tarhattiin paitsi pataan
pantavaksi myös
puistolammikoiden koristukseksi. Myöhemmin ne
vaappuivat
suurilla yhteislaitumilla, jokaisella nokkaan
kaiverrettuna
omistajansa merkki.
Pohjolan valloitus
Itämeren alueelle kyhmyjoutsenet ilmaantuivat
vasta viime
vuosisadalla, ja 1930-luvun alkupuolella ne
aloittivat Suomen
valtaamisen.
Ahvenanmaan puistoihin tuodut ja sieltä
karkuteille lähteneet
linnut pesivät silloin ensi kerran
luonnonoloissa. Seurakseen ne
saivat omin siivin ja omia aikojaan Ahvenanmaalle
etelästä
lentäneitä yksilöitä.
Saaristomeren ja Turun saariston kautta
kyhmyjoutsen nousi pesivänä maihin 1958
Paraisille.
Tätä nykyä kaksi kolmasosaa kyhmyjoutsenistamme
elää
Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla.
Pohjoisimmat
kyhmyjoutsenet pesivät Pohjanlahdella Merenkurkun
seudulla,
Suomenlahdella levinneisyys ulottuu itäisimpään
perukkaan.
Kyhmyjoutsenen luontaista pesimäympäristöä ovat
rannikon ja
saariston suojaiset merenlahdet sekä rannikon
läheiset rehevät
järvet.
Se on oppinut pesimään myös saariston uloimmilla
luodoilla ja karikoilla, kunhan niissä on
pienikin suojainen
poukama laidunalueeksi ja pesäpaikaksi.
Reheväkasvuisissa merenlahdissa saattaa pesiä
useitakin
kyhmyjoutsenpareja, varsinkin jos niitä
ruokitaan, mutta
sisämaassa pari ei tavallisesti siedä
kotijärvellään muita
joutsenia.
Reviirin puolustus
Omaa reviiriään kyhmyjoutsen puolustaa ottein,
joista hellyys
ja herkkyys ovat kaukana. Jos korkeiksi purjeiksi
kohotetut
siivet ja muut näyttävät mahtailueleet eivät
tuota tulosta,
koiras käy siekailematta tunkeilijan kimppuun.
Keväthormonien
villitsemät koiraat pieksevät toisiaan
siivenpankot
paukahdellen.
Jotkut kyhmyjoutsenet niin kuin laulujoutsenetkin
ahdistelevat
kaikkia pesimäympäristössä eteen sattuvia
vesilintuja. Tänäkin
kesänä joku kyhmyjoutsen hätistelee ihmisiä ja
karkottaa
uimareita vedestä, joku toinen tunkeutuu
kesämökin pihalle
herkkupaloja haeskellen.
Kyhmyjoutsenpari elää tavallisesti yhdessä koko
eliniän ja palaa
vuodesta toiseen pesimään samalle paikalle.
Haudonnan aikana
naaras hautoo ja koiras pitää valppaasti silmällä
ympäristöä.
Molemmat vanhemmat huolehtivat tarkasti
poikasista, kuten
joutsenten elämää seuranneet hyvin tietävät.
Kilpailu elintilasta
Kyhmyjoutsen runsastuu nopeasti, sillä kanta
kasvaa
parhaimmilla alueilla vuosittain kymmenkunta
prosenttia. Pesiviä
kyhmyjoutsenia on noin 2000 paria, sama määrä
Suomessa on
myös laulujoutsenia.
Pesivien lintujen lisäksi meillä on suuri määrä
aikuisia, mutta
vielä pesimättömiä joutsenia, sillä joutsenet
tulevat
sukukypsiksi vasta 4-5 vuoden iässä.
Kannan runsastuessa kyhmyjoutsen on alkanut
levittäytyä
myös sisävesiin, varsinkin reheväkasvuisille
järville. Vielä
parikymmentä vuotta sitten kyhmyjoutsenen
pesinnät
rajoittuivat aivan rannikon tuntumassa oleviin
järviin. Niistä oli
tavallisesti merelle jonkinlainen salmi, jota
pitkin kyhmyjoutsen
uitti poikasensa avoimemmille vesille.
Ensimmäiset kunnolla sisämaassa pesivät
kyhmyjoutsenet
ilmaantuivat 1970-luvun alkaessa Lohjalle ja
Valkeakoskelle.
Nykyisin eri puolilla maata jo muutamat kymmenet
kyhmyjoutsenparit ovat asettuneet pysyvän
tuntuisesti
sisävesiin.
180 päivää avointa vettä
Syksyn kylmyys ja vesien jäätyminen ovat ne
tekijät, joiden
avulla voi vetää rajan kyhmyjoutsenen
levittäytymiselle
pohjoiseen. Munien haudonta kestää pitkälti
toista kuukautta,
noin 35 vuorokautta.
Poikaset tulevat lentokykyisiksi vasta
noin 4,5 kuukauden ikäisinä. Kaikkiaan
kyhmyjoutsen vaatii noin
180 vuorokautta avoinna pysyviä vesiä pesimisen
onnistumiseksi.
Merialueella Pietarsaaren, sisämaassa Oulujärven
tienoot ovat
vielä kyhmyjoutsenen tavoitettavissa. Suomen
pohjoisimmat
seudut jäävät siten tulevaisuudessakin
laulujoutsenelle, jolle
poikasten kasvattamiseen riittää noin 140
vuorokautta
jäätöntä aikaa.
Samaan aikaan kun kyhmyjoutsenet ovat alkaneet
pesiä
sisämaan järvissä ensimmäiset laulujoutsenet ovat
ilmaantuneet suojaisiin merenlahtiin.
Jos kyhmyjoutsen ja
laulujoutsen sattuvat samalle järvelle tai samaan
merenlahteen, suuremman kyhmyjoutsenen luulisi
ajavan
laulujoutsenen tiehensä.
Eri puolilta on kuitenkin ristiriitaisia
tietoja näiden kahden joutsenen yhteenottojen
tuloksista.
Ehkäpä vahvoilla on se, joka on ensin onnistunut
valtaamaan
reviirin.
Kyhmyjoutsenen ja laulujoutsenen
elinympäristövaatimukset
ovat hyvin samanlaiset, biologian käsittein
niiden ekologisissa
lokeroissa ei ole suurtakaan eroa.
Suomen luontoon on
syntymässä mielenkiintoinen näytelmä, kun
kummankin
joutsenlajin kanta kasvaa nopeasti ja törmäyksiä
on yhä
useammin mahdoton välttää. Ehkäpä saamme seurata
kahden
samantapaisen lajin välistä ekologista kilpailua,
todellista
olemassaolon kamppailua elintilasta.
MATTI LEINONEN
7.7.2000
Kirjoittaja on ympäristöekologian dosentti ja tieto- ja
oppikirjailija.
Ajassa -sivulle
|