Kymmenen vuotta sääksen hyväksi
Sääksen suojelua ja tutkimusta tukeva Sääksisäätiö on toiminut Suomessa kymmenen vuotta.Kuluneiden vuosien aikana säätiö on myöntänyt apurahoja asianharrastajille runsaat 140 000 markkaa ja rakentanut Kangasalan Pohtiolammelle sääksikeskuksen. Sääksen noin 700 tekopesästä säätiön rakentamia on lähes puolet.
- Kysyntää on. Ihmiset ovat valtavan kiinnostuneita sääksikannan hyvinvoinnista, kertoo säätiön asiamies Juhani Koivu Hämeenlinnasta.
Sääksen kohtalo on tekopesien varassa. Niinpä soittoja tulee jatkuvasti lisäpesien rakentamisesta. Nytkin kolme isäntää odottaa Juhani Koivun yhteydenottoa.
Laajat tekopesäverkostot ovat parhaita esimerkkejä käytännön suojelutyöstä. Sääksisäätiö johti EU:n 5b-hankkeena laajahkon tekopesäohjelman toteuttamisen viimeksi Tammelan, Forssan, Hauhon, Tuuloksen ja Lammin kuntien alueella.
Koko Suomi sääksen aluetta
Koko Suomi on sääksen asuinaluetta. Juhani Koivun mukaan ainoastaan vähävetisellä Pohjanmaalla on ns. "nollapitäjiä". Runsaasti sääkseä esiintyy Kanta-Hämeessä, Kainuussa, Kokemäen alueella sekä Porvoon seudulla.
- Lappi on tasaisesti miehitetty, kuvaa Koivu tuhannen sääksiparin levittäytymistä maahamme.
Vanhin Suomessa elävä rengastettu yksilö on 27-vuotias. Sääksien keski-ikä on 15-20 vuotta. Talvensa lintu viettää trooppisessa Afrikassa. Paluu Sahelin alueelta pohjoisille pesimäseuduilla käynnistyy maaliskuulla. Suomeen linnut ennättävät huhtikuussa suurien järvien ollessa vielä jäässä.
Sääksisäätiö perustettiin Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen aloitteesta kymmenen vuotta sitten.
Säätiö jakoi juhlan kunniaksi kolme apurahaa. Turkulainen Sami Lyytikäinen tutkii apurahallaan sääksen parittelu- ja kosioruokintakäyttäytymistä, Riitta Pouttu Hauholta sai tunnustusta sääksiaiheisista grafiikantöistään ja Juha Virta Torniosta tekopesätolpan pystyttämisestä Tornion Alkukarinlahdelle.
STT-MH
5.5.2000
