Soppajonot pitenevät pommitetuissa kaupungeissa
Yli kaksi miljoonaa serbiä elää humanitaarisen avun varassa
Vlade Stojanovski, 73, asettuu soppajonoon Serbian Punaisen Ristin keittiön edustalle Cacakissa Keski-Serbiassa. Talvituuli on hyinen ja Vlade tärisee kiiltäväksi kuluneessa talvitakissaan.
- Saan puolet eläkkeestäni, 500 dinaaria
(katukurssissa 75 mk) kuukaudessa. Se ei riitä
edes kuukauden leipäannokseen neljälle hengelle,
sanoo Vlade, joka kertoo asuvansa vaimonsa,
poikansa ja miniänsä kanssa.
- Kaikki täällä ovat työttömiä. Emme enää elä,
vaan yritämme pysytellä hengissä, Vlade tiivistää
ruokaansa jonottavien tuntemukset väsyneellä
äänellä.
- Kysykää Milosevicilta, hän tietää miten hyvin
meillä menee, joku lisää katkerasti soppajonosta,
josta yli tuhat Cacakin kaupungin asukasta saa
päivän ainoan lämpimän ateriansa.
Lapsiperheet ja vanhat hädässä
Noin 100 000 asukkaan Cacakissa tiivistyy Serbian
tämänhetkinen inhimillinen ahdinko. Serbian
demokraattisiin voimiin kuuluvan Velimir Ilicin
johtama Cacak on Slobodan Milosevicin politiikkaa
vastustava ns. oppositiokaupunki, jonka sydän oli
pienkoneita valmistava, yli 10 000 ihmistä
työllistänyt Sloboda-tehdas.
NATO pommitti tehtaan käytännössä
toimintakyvyttömäksi viime keväänä, koska sen
uskottiin valmistavan pölynimureiden ja muiden
kodinkoneiden sijasta - tai niiden lisäksi - aseita.
Ihmiset menettivät loputkin työpaikkansa
kansainvälisten talouspakotteiden muutenkin
lamaannuttamassa kaupungissa.
Serbian Punainen
Risti arvioi, että Cacakin asukkaista kolmannes,
33 400 ihmistä elää tällä hetkellä
avustusjärjestöjen varassa. Suurimmassa
ahdingossa ovat eläkeläiset sekä monilapsiset
perheet.
Ruokittavina myös 800 000 pakolaista
Serbian Punaisen Ristin pääsihteeri Radmila
Cvetkovic sanoo, että Serbiassa on kaikkiaan yli
kaksi miljoonaa ihmistä, jotka eivät enää tule
toimeen ilman humanitaarista apua. Noin 100 000
ihmistä hakee päivittäisen ruokansa
avustusjärjestöjen keittiöistä.
Ruokittavina ovat myös yli puoli miljoonaa
Kroatian ja Bosnian pakolaista sekä lähes
neljännesmiljoona Kosovon serbiä. Tuhannet
pakolaiset asuvat ahtaissa leireissä ja
epäinhimillisissä oloissa varasto- ja
käymälärakennuksissa.
- Kykenemme auttamaan vain 800 000:aa ihmistä,
mikä on noin kolmannes avuntarvitsijoista.
Cvetkovic sanoo.
Serbiaan vähän, Kosovoon liikaa
Serbiassa asuu noin kahdeksan miljoonaa ihmistä
(jos Kosovoa ei oteta lukuun), mutta siellä toimii
paikallisten avustusjärjestöjen lisäksi vain
kymmenkunta kansainvälistä järjestöä.
Serbiaan virallisesti kuuluvassa, mutta YK:n
alaisen UNMIK:n hallinnoimassa Kosovossa on
pari miljoonaa asukasta, mutta siellä
työskentelee yli 400 erilaista kansainvälistä
järjestöä.
- Kansainvälinen yhteisö ei ole osoittanut
minkäänlaista kasvavaa kiinnostusta Jugoslavian
hätää kohtaan. Ainoa apu on humanitäärinen apu,
emmekä saa sitäkään riittävästi, sanoo
Jugoslavian Punaisen Ristin pääsihteeri Rade
Dubajic Belgradissa.
Dunajicin mukaan avuntarvitsijoiden määrä kasvaa
Jugoslaviassa päivä päivältä. Puutetta on ruuan ja
vaatteiden lisäksi myös lääkkeistä ja
sairaalatarvikkeista.
- Tilanne on hieman helpottunut ainoastaan
Montenegrossa, joka on saanut enemmän
kansainvälistä apua, Dubajic sanoo.
Montenegron viranomaiset puolestaan väittävät,
että yli 60 prosenttia maan runsaasta 600 000
asukkaasta elää valtion tai avustusjärjestöjen
avun varassa.
STT-MH
4.2.2000
Ulkomaat -sivulle
|