Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Venäjän alueilla kiehuu



Vladimir Putinin ensimmäiset kuukaudet presidenttinä ovat näyttäneet, että uusi johtaja haluaa edetä nopeasti. Moskovan keskusjohto ajaa mittavia uudistuksia, joiden vauhtia on lisännyt se, että viime vuonna valittu Venäjän parlamentti hyväksyy kuuliaisesti uuden johdon aloitteet.


Näistä viime aikaisista menestyksistä voidaan mainita Start II -sopimuksen ratifioiminen ja uusien verolakien hyväksyminen.

Keväällä Putin avasi kuitenkin aivan uuden rintaman; hän ryhtyi hyökkäykseen paikallisia kuvernöörejä vastaan. Tilanteen taustalla on Neuvostoliiton hajoaminen vuonna 1992.

Neuvostovaltion aikana hallitus ja kommunistinen puolue olivat nimittäneet alueiden 1. sihteerit ja tasavaltojen johdon Moskovasta käsin. Periaatteena oli kierrättää säännöllisesti alueiden johtajia niin, että nämä eivät kotiutuisi liikaa yhteen paikkaan.

Vuonna 1992 tämä kierto lakkasi. Samaan aikaan syntynyt Venäjän federaatio pyrki vakauttamaan Neuvostoliiton hajoamisen ja solmi liittosopimuksia eri alueiden kanssa.

Näissä sopimuksissa Boris Jeltsinin hallinto "osti" alueiden lojaalisuuden antamalla näille lisää valtaa. Toisaalta monet alueet julistivat itsensä suvereeneiksi suhteessa federaatioon.


Kriisistä toiseen

Vallan kasautuminen alueille jatkui Jeltsinin presidenttikaudella, jolloin hyväksyttiin erityinen aluehallintoreformi; alueiden johtajien piti olla paikallisesti valittuja ja heille myönnettiin rikosoikeudellinen immuniteetti.

Tämän piti taata se, että totalitarismi ei koskaan pääsisi enää Venäjällä valtaan. Toisaalta myös Moskovassa käyty poliittinen kamppailu (vuoden 1993 vallankaappaus yritys) antoi aluejohtajille mahdollisuuden ajaa omaa politiikkaansa.

Uudistuksen piti aukaista uusi lehti suhteessa alueisiin. Keskuksen roolina ei ollut enää valvoa ja tukahduttaa alueita, vaan toimia USA:n liittohallituksen kaltaisena ylimpänä valvojana.

USA:n liittovaltion vahvuushan on siinä, että sen osavaltiot ovat varsin itsenäisiä ja että federaation energia ei kulu "kyttäykseen" vaan tasapuolisten toimintaolosuhteiden luomiseen.

Ongelmana oli vain Moskovan poliittinen kriisi. Jeltsinin ei kyennyt oikeaan työhön ja valtio ajelehti kriisistä toiseen. Alueiden entiset johtajat, kommunistiset oblastien 1. sihteerit tajusivat tilanteen ja valituttivat itsensä alueiden kuvernööreiksi.

Alueiden eriarvoisuus korostui samaan aikaan. Rikkailla, raaka-aineita tuottavilla alueilla kuvernöörit kykenivät toimimaan erinomaisen menestyksekkäästi kun taas köyhien alueiden kuvernöörit olivat riippuvaisia liittovaltiosta.


Putinin hyökkäys

Putinin hyökkäyksessä alueiden johtajia vastaan testataan nuoren johtajan kyvyt. Operaation alkuperäisenä tavoitteena oli suistaa kuvernöörit Venäjän duuman ylähuoneen jäsenyydestä ja riistää heiltä oikeudellinen koskemattomuus.

Putinin ensimmäisenä askeleena oli seitsemän "superregionin" perustaminen ja uusien kenraalikuvernöörien nimittäminen.

Toisaalta parlamentti hyväksyi nämä uudistuslait ja asetti ylähuoneen seinää vasten. Samaan aikaan lehdistössä niin kotona kuin ulkomailla aloitettiin kampanja näitä "paroneita" ja "feodaaliherroja" vastaan.

Kaikille halukkaille selitettiin, että paikalliset aluejohtajat estivät järjellisen talouspolitiikan hoitamisen. Havaittiin myös taloudellisia väärinkäytöksiä, miljoonien dollareiden sanottiin olevan hukassa tai kähmittynä omiin taskuihin.

Putinin suora linja näitä kuvernöörejä vastaan ei kuitenkaan ole täysin mahdollinen. Venäjän federaation on laaja maa ja sen hallitseminen on aiheuttanut vaikeuksia niinkin suoraviivaisille hallitsijoille kuin Stalin ja Nikolai I.

Ensiksi kuveröörit ovat korvaamattomia, heillä on hallintokokemusta omilta alueiltaan ja kaikki hallinnon langat ovat heidän käsissään.

Putinin suoraviivainen vauhti onkin jo herättänyt uinuvan opposition; liikemies Boris Berezovskin äskettäinen ero kansanedustajan tehtävistä viittaa siihen, että tällä oppositiolla on jo taustavoimansa.


Kompromissit ilmassa

Toiseksi uudistamisen perusedellytyksenä on aina oikea-aikaisuus ja järjestelmällisyys. Nyt tuntuu siltä, että nuori johtaja pyrkii ratkaisemaan kaikki Venäjän ongelmat kerralla. Vaikka Putinin asema on vahva hän ei voi olla kaikkialla "liikekannalla".

Venäjä on juuri nyt käymässä sisällissotaa Kaukasuksella, taloudellisia uudistuksia ei ole vielä ajettu läpi kaikkialla ja liikemiesten jahtaaminen on pelästyttänyt rahamaailman. Tässä tilanteessa nurkkaan ajetut kuvernöörit ovat potentiaalinen uhka Putinille.

Kiistaa ollaankin sopimassa. Putinin hallinto perääntyi viime hetkessä ja teki kompromissin alueiden kanssa. Ne saavat oikeuden nimittää edustajansa ylähuoneeseen. Toisaalta Moskova voi erottaa "rikoksiin" syyllistyneitä johtajia.

Tämä kompromissi on kuitenkin vain välivaihe kamppailussa, jossa Putinilla on vastassaan koko Venäjän alueiden kirjo. Kykeneekö hän ajamaan läpi uudistuksensa vai sanovatko kuvernöörit viimeisen sanan? Venäjä on suuri maa ja sen hallitseminen on aina osoittautunut työlääksi tehtäväksi.

ARTO LUUKKANEN
4.8.2000

Kirjoittaja on Venäjän historian dosentti Renvall-instituutissa.


Ulkomaat -sivulle