Taimitarhoja kaskiviljelyn tilalle
Suomalaisten projektilla Madagaskarille
Suomalaiset ovat kehittäneet kaukaisen Madagaskarin saaren köyhille kaskiviljelijöille vaihtoehtoisen toimeentulomuodon. Taimitarhoja perustamalla on samalla vähennetty ainutlaatuiseen Manombon sademetsäalueeseen kohdistuvia paineita.
Projektikoordinaattori Olli Mustosen mukaan suomalaisten rahoittamat taimitarhat ovat lähteneet hyvin käyntiin ja innostus vapaaehtoiseen toimintaan laajenee jatkuvasti.
- Vietin viikkoja tutustumassa kyläläisiin, elämällä heidän kanssaan saavuttaakseni heidän luottamuksensa, kertoo Olli Mustonen.
Helsingin yliopiston palveluksessa oleva biologi on ollut mukana ulkoministeriön rahoittamassa ja Dodo, Tulevaisuuden elävä luonto ry:n toteuttamassa Manombon sademetsänsuojeluhankkeessa vuodesta 1998 lähtien.
Kuukausia kestänyt kärsivällinen työ on herättänyt ihmisissä itsensä auttamisen halun. Innostus taimitarhatoimintaan on jatkuvasti kasvanut ja yhä uudet kylät haluavat osallistua hankkeeseen.
Tarhoja on tähän mennessä perustettu seitsemään kylään ja puita istutettu yli 10 000. Taimitarhoilla työskentelevät ihmiset saavat palkkioksi vain kasvattamansa taimet. Jokaisella tarhalla työskentelee kuitenkin palkallisena päätarhurina yksi kyläläinen, joka viime kädessä vastaa tarhan toiminnasta.
Noin 5 000 hehtaarin luonnonsuojelualueen reuna-alueella, projektin toimintamailla, asuu arviolta 20 000 ihmistä.
Kasvamassa rakennus- ja hedelmäpuita
- Taimitarhoilla kasvatetaan rakennus- ja hedelmäpuita, ja osa puista lannoittaa maaperää sitomalla typpeä juurinystyröissään, kertoo Olli Mustonen, joka on ensi kuussa lähdössä saarelle jatkamaan tuttua projektiaan.
Taimitarhoilla tuotetut litsit, mangot, kookospähkinät ja pippuri voidaan myydä hyvään hintaan läheisessä kaupungissa.
Toisaalta, kun maaperän hedelmällisyyttää saadaan parannetuksi istuttamalla typpeä sitovia puita, vähentyy tarve raivata uutta kaskea: sama maa tuottaa satoa pitempään. Hedelmät ovat myös tervetullutta vaihtelua kyläläisten yksipuoliseen ruokavalioon.
Projektilla on rahaa vuodenvaihteeseen saakka ja näillä näkymin toiminnat jatkuvat ensi kevääseen asti.
- Toimintaa olisi hyvä pitää yllä vielä muutama vuosi, jotta saataisiin ensimmäiset, kasvattajia paremmin motivoivat sadot. Onneksi saarella on kansallisia rahastoja, jotka tukevat toimintaa. Monta muutakin rautaa on tulessa, vakuuttaa Mustonen.
Metsäpeite harva
Madagaskarin metsäpeite on todella harva. Alkuperäisestä metsästöstä on jäljellä enää 20 prosenttia.
Metsät ovat saaneet väistyä kaskiviljelyn ja karjankasvatuksen tieltä. Metsien laajamittainen muuttaminen pelloiksi ja laitumiksi on johtanut massiiviseen eroosioon ja maaperän köyhtymiseen. Madagaskar kuuluu tätä nykyä maailman köyhimpiin maihin.
Manombon luonnonsuojelualue on viimeisiä jäljellä olevia alamaan sademetsälaikkuja saaren kaakkoisrannikolla. Metsän ympärillä elää kymmenisentuhatta kaskiviljelijää äärimmäisen köyhissä oloissa.
Ihmisillä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin kasketa ja hakata metsää laittomasti. Tämä on johtanut suojelualueen dramaattiseen kutistumiseen. Lisäksi se uhkaa vakavasti metsän kotoperäisiä eliölajeja.
Ulkoasianministeriön hankkeessa on alusta asti toiminnat haluttu pitää mahdollisimman paljon paikallisten hallinnassa. Kyläläiset ovat saaneet itse osallistua hankkeen suunnitteluun. Projektiin sisällytettiin taimitarhatoiminnan lisäksi avustamista kyläläisten itse rakentaman koulun kalustamisessa ja jatkokoulutusta annettiin kyläkoulujen opettajille.
Olli Mustosen avustajana on Madagaskarilla ollut työskentelemässä ympäristönsuojelutieteisiin erikoistunut maisteri Nina Castrén Helsingin yliopistosta.
Suomalaisten tehtäviin on kuulunut muun muassa hankkeen suunnittelu yhdessä kyläläisten kanssa, toimintojen koordinointi ja rahavarojen käytön valvominen.
STT-MH
4.8.2000
