Ety-kokous 1975: Suurvallat kohtasivat "Helsingin hengessä"

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin kolmanneksi vaiheeksi kutsuttu huippukokous järjestettiin Helsingin Finlandia-talossa heinä- ja elokuun vaihteessa vuonna 1975.

Etykin ensimmäinen vaihe oli maiden ulkoministerien kokous Helsingissä vuonna 1973 ja toinen Genevessä järjestetty konferenssi, joka kesti peräti kaksi vuotta: 1973-75.

Kesällä 1975 turvallisuuskysymyksiä, maiden suhteita ja yhteistyötä kokoontuivat käsittelemään 35:n valtion korkeimmat poliittiset johtajat. Mukana olivat kaikki silloiset Euroopan maat Albaniaa lukuunottamatta sekä Yhdysvallat ja Kanada.

Presidentti Urho Kekkosen isännöimään kokoukseen saapui siis maailman johtajia Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain presidenteistä Leonid Brezhnevistä ja Gerald Fordista Jugoslavian presidenttiin marsalkka Titoon.

Suomelle jäi lopulta vain kaksi viikkoa aikaa kokousvalmisteluihin, kun lopullinen päätös sen järjestämisestä ja ajankohdasta saatiin 14.7.1975

Historiallinen päätösasiakirja allekirjoitettiin

Elokuun ensimmäisenä päivänä kaikki osallistujamaat allekirjoittivat konferenssin päätösasiakirjan. Päätökset tehtiin konsensusperiaatteella, koska tulosten ei haluttu jakavan maita voittajiin ja häviäjiin.

Päätösasiakirja jakautui neljään ns. koriin. Niistä ensimmäinen käsitteli Euroopan turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä, toisessa päätettiin yhteistyöstä mm. taloudessa, tieteessä ja ympäristönsuojelussa. Kolmas puolestaan koski yhteistoimintaa humanitaarisilla aloilla ja neljäs konferenssin seurantaa ja tulevia kokouksia.

Maat päättivät mm. pidättyä voimakeinojen käytöstä ja selvittää keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin, edistää keskinäistä kauppaansa sekä tiedon ja ihmisten liikkumista maiden välillä. Päätösasiakirjan voima piilee sen moraalisessa velvoittavuudessa - valtiosopimuksen sitovuutta sillä ei ole.

Kun kaikki olivat allekirjoittaneet asiakirjan, Finlandia-talon täyttäneet vaikuttajat puhkesivat spontaaneihin suosionosoituksiin. Kokouksen tunnelmasta, "Helsingin hengestä", kirjoitettiinkin maailman lehdissä valtavasti.

Valtionpäämiehet kävivät virallisen ohjelman lisäksi paljon merkittäviä epävirallisia keskusteluja. Historiallista oli muun muassa se, että Länsi-Saksan silloinen liittokansleri Helmut Schmidt tapasi ensimmäistä kertaa DDR:n ja Puolan johtoa.

Ainoa särö järjestelyissä oli Kalastajatorpan edustalla sattunut tragedia. Merivartioston ampuma valoraketti osui lähistöllä liikkuneeseen veneeseen. Seuranneessa tulipalossa menehtyi kaksi ihmistä.

Kekkonen ja puolueettomuus

Ety-kokouksen isännöiminen antoi presidentti Kekkoselle mainion tilaisuuden korostaa ja selventää Suomen puolueettomuuspolitiikkaa vaikutusvaltaiselle kuulijakunnalle. Suomen poikkeuksellinen asema idän ja lännen välissä oli mahdollistanut kokouksen järjestämisen nimenomaan Helsingissä.

Kekkosesta kirjoitettiin kokouksen jälkeen ympäri maailmaa hyvin positiiviseen sävyyn. Hän oli esillä Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi, ja hävisi äänestyksen tiettävästi vain yhdellä äänellä venäläiskirjailija ja toisinajattelija Andrei Saharoville.

Etykistä vuonna 1994 Etyjiksi eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöksi muuttunut prosessi on voimissaan edelleen. Tällä hetkellä Etyjillä on operaatioita muun muassa sodan runtelemassa Kosovossa.

"Kotiin lähti pelkästään tyytyväisiä osanottajia"

Euroopan vakautta ja demokratiaa ajaneen Ety-kokouksen järjestäminen ja sen päätyminen pidettäväksi Helsingissä kesällä 1975 oli vuosien työn tulos.

- Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin ajatus muotoiltiin jo toukokuussa 1969 Suomen hallituksen muotoilemassa aloitteessa, kertoo tohtori Markku Reimaa, Geneven aseriisuntakonferenssin Suomen suurlähettiläs.

Vuoden 1975 kokouksen aikaan hän toimi lähetystösihteerinä Geneven Etyk-valtuuskunnassa ja pääsi siten seuraamaan huippukokousta lähietäisyydeltä.

Reimaa kuvailee, että tunnustelut asiasta olivat kestäneet jo vuosia ennen kuin Helsinkiin kokoonnuttiin suurlähettiläiden voimin 1972 pohtimaan tulevan kokouksen sisältöä. Silloin saatiin Reimaan mukaan jo määritellyksi suuntaviivoja Etykin tavoitteiksi. Huippukokousta valmisteltiin Genevessä vielä vuosina 1973-1975.

- Helsinki oli ainoa paikka, missä muun muassa jaetun Saksan edustustot olivat tasaveroiset, Reimaa arvelee pohtiessaan, miksi Suomi lopulta sai konferenssin järjestettäväkseen. Taustalla oli siis ajan kansainvälisen politiikan henki.

Kahden viikon varoitusaika

Reimaa kertoo, että kesällä 1975 Geneven neuvotteluja käyneet valmistelijat olivat hankalassa tilanteessa. Neuvottelut piti saada päätökseen ennen kuin valtioiden korkeimpien poliittisten päättäjien huippukokouksen järjestäminen varmistui.

- Oli kysymys vain siitä, että joko se tulee tai sitten se ei tule, naurahtaa Reimaa kysymykseen, aiheuttiko Suomen kahteen viikkoon jäänyt varoitusaika ongelmia huippukokouksen järjestämisen suhteen.

- Tämähän oli suurin valtioiden päämiesten tasolla siihen mennessä järjestetty kokous Euroopassa, Reimaa toteaa. Järjestelyt - ja turvajärjestelyt - olivat massiivisia, kun kuuluisat mustien autojen letkat kuljettivat vieraita Helsingissä heinä-elokuun vaihteessa 1975.

Reimaa sanoo, että Suomen täytyi varmistaa järjestelyjen sujuminen viimeistä pilkkua myöten, koska itäisen ja läntisen maailman välinen jännite oli niihin aikoihin melkoinen.

Järjestelyt sujuivatkin enimmäkseen mainiosti: "Helsingin hengestä" puhuttiin vielä pitkään. - Kokous onnistui, ja kotiin lähti pelkästään tyytyväisiä osanottajia, Reimaa toteaa.

Sää suosi, historiaa tehtiin

Kokouksen ajaksi Helsinkiin sattui aurinkoinen ja helteinen sää.
- Ja esimerkiksi Kalastajatorpalla ollut juhlavastaanotto, jossa siis kaikki valtionpäämiehet olivat paikalla, oli aivan ainutlaatuinen tilaisuus, Reimaa sanoo.

- Suomalainen luonto ja ainakin eurooppalaisen politiikan kohokohta kättelivät hienosti toisiaan, hän kuvailee.

Kokouksen aikana presidentti Urho Kekkonen kävi kahdenväliset keskustelut kaikkien 34 vieraan kanssa. Kekkonen kävi keskustelujaan aamulla presidentinlinnassa ja kokouksen aikana Finlandia-talossa, Reimaa kertoo.

Toimittajia oli paikalla niin paljon, että harvoin on Suomessa moista nähty. Reimaan mukaan luultavasti vain talvisota ja vuoden 1952 olympialaiset ovat keränneet yhtä paljon kansainvälistä huomiota.

Suomen puolueettomuuspolitiikan voitto

Pohtiessaan kokouksen merkitystä Suomelle Reimaa arvioi, että kyseessä oli onnistunut testi Suomen puolueettomuuspolitiikalle. Suomi sai järjestettäväkseen vielä vuoden 1992 seurantakokouksen, joten Helsinkiin oltiin valmiita tulemaan uudestaan.

Eräiden heti kokouksen jälkeen tehtyjen analyysien mukaan vuoden 1975 kokouksen lopputulos olisi ollut Neuvostoliiton voitto, kun toisen maailmansodan aikaiset valtionrajat vahvistettiin. Myöhemmin on kuitenkin jopa väitetty, että kokouksesta alkanut demokratiakehitys olisi antanut alkusysäyksen Neuvostoliiton hajoamiselle.

Joka tapauksessa 90-luvun alun tilanne aiheutti sen, että vuoden 1992 kokous jouduttiin siirtämään suurempiin tiloihin. Reimaa kertoo, että alun perin paikaksi oli kaavailtu säätytaloa. Valtioiden määrän lisäännyttyä sen tilat eivät kuitenkaan enää riittäneet.

Saksan yhdistyminen alkoi Helsingistä?

Neuvostoliiton hajoamista konkreettisempana esimerkkinä vuoden 1975 kokouksen seurauksista Reimaa pitää Saksan yhdistymiseen johtanutta tietä.

- 1972 marraskuussa Saksojen edustajat istuivat ensimmäisen kerran saman pöydän ääreen ja saivat puhua vielä omaa kieltään, Reimaa kertoo silloisesta valmistelukokouksesta.

Viisitoista vuotta Helsingin huippukokouksen jälkeen Saksa yhdistyi. Reimaa katsoo Etykin ja sen tavoitteiden olleen suurelta osin prosessin ja sen rauhanomaisuuden takana näpäyttäen samalla arvostelijoita, jotka luulivat Etykin olevan pelkkää poliittista sanahelinää.

Lähteet:
- Mitä missä milloin, 1976.
- Juhani Suomi: Liennytyksen akanvirrassa - Urho Kekkonen 1972-1976.
- CD-Facta, 1998.

STT-IKK
4.8.2000

Politiikka -sivulle