George W. Bush - republikaani, jolla on sydän?
Yhdysvaltain poliittista järjestelmää on perinteisesti kuvattu presidenttikeskeiseksi. Pinnallisesti ja vallan symboliikkaa tarkasteltaessa asianomainen arvio voi jossain määrin pitää paikkansakin. Poliittisen todellisuuden tasolla näin ei kuitenkaan ole.Ajatusharha USA:n presidenttivaltaisuudesta on juurtunut syvälle niin politiikan tutkijoihin kuin mediaankin. Sama harha näkyy niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa.
Yhdysvaltain poliittisen järjestelmän perusteet luotiin 1700-luvulla ja niitä muotoiltiin erityisesti niin sanotuissa Federalistien paperissa.
Federalisti 51:n kirjoittaja totesi jo tuolloin, että erityinen ponnistus täytyy tehdä vastavoiman luomiseksi henkilökohtaiselle kunnianhimolle. Kenellekään ja viimeksi presidentille tulee antaa ylenmääräistä tai kohtuutonta henkilökohtaista valtaa. Kun tiedetään millainen ihmisluonto on, vaatii demokraattinen järjestelmä toimiakseen varmistavia varokeinoja kilpailevien poliittisten auktoriteettien muodossa.
Uuden vastavalitun presidenttien menestymiseen vaikuttavat monet eri tekijät eikä vähäisin niistä ole itse järjestelmän 1700-luvulla luotu perusrakenne.
Punnukset ja vastapunnukset, presidentin ja kongressin välinen jännitteinen perussuhde, kongressin voimasuhteet sekä presidentin henkilökohtaiset johtajaominaisuudet sekä ideologinen tausta vaikuttavat niin ikään siihen kuinka vastavalittu presidentti virassaan menestyy.
Valkoisen talon ja kongressin väliselle suhteelle on tyypillistä konfliktialttius riippumatta siitä, onko kongressissa presidentille myötämielinen poliittinen enemmistö vai ei.
Menestymisen kannalta merkitykselliseksi nousee tällöin myös presidentin henkilökohtaiset ominaisuudet ja laaja-alainen kokemus lainsäädäntötyöstä ja vaikuttamisesta Washingtonissa.
Järjestelmää voidaankin hyvällä syyllä luonnehtia termillä jakautunut presidenttikeskeisen asemesta.
Ulkopoliittinen kokemattomuus ei haittaa
Teksasin kuvernööri George W. Bush on maineikkaan poliittisen suvun jälkeläinen, jonka poliittinen ura on sujunut vaivattomasti. Nousuaan kuvernööriksi ja presidenttiehdokkaaksi hänen on kiittäminen ennen kaikkea vahvaa sukutaustaansa sekä huomattavaa taloudellista varallisuutta.
Bush luonnehtii itseään lähimmäisistään välittäväksi maltilliseksi konservatiiviksi. Tärkeimmiksi poliittisen toiminnan lähtökohdiksi on Bushin kampanjassa nostettu keskushallituksen vallan rajoittaminen ja sen siirtäminen kansalaisia lähemmäksi alueelliselle ja paikalliselle tasolle.
Lisäksi hän korostaa henkilökohtaisen vastuun ja perheen merkitystä kansalaisyhteiskuntaa vahvistavina tekijöinä.
Hän suhtautuu kriittisesti naisten vapaaseen aborttioikeuteen. Oikeus aborttiin tulee rajata vain tapauksiin, jossa nainen on joutunut raiskauksen tai insestin uhriksi. Abortti on hyväksyttävä myös silloin, kun kyseessä on valinta lapsen tai äidin elämän välillä.
Rotujen välistä tasa-arvoista kohtelua ohjaavaan ns. affirmative action -politiikkaan Bush suhtautuu niin ikään kriittisesti. Hänen mielestään rotuun perustuvat kiintiöt ovat epäoikeudenmukaisia.
Ulkopoliittisesti Bushia pidetään kokemattomana. Tämä näkyy myös hänen ulkopoliittisessa agendassaan.
Suhteessa Venäjään Bush vetää demokraattista kilpailijaansa kovempaa linjaa. Hän vastustaa IMF lisälainojen myöntämistä samalla kun pidättyisi taloudellisen avun myöntämisestä Tshetshenian sodan vuoksi.
Yhdysvaltain suhdetta Kiinaan ehdokas esittää muutettavaksi. On pyrittävä pois strategisesta kumppanuudesta kilpailullisuutta korostavaan suuntaan. Samalla hän tukee yhden Kiinan politiikkaa sekä pyrkimyksiä Taiwanin turvallisuuden edistämiseksi.
Menestymisen mahdollisuudet
Arvioitaessa Bushin menestymisen mahdollisuuksia on todettava heti alkuun, ettei vähäisen ulkopoliittisen kokemuksen merkitystä tule liioitella.
Amerikkalaiseen traditioon kuuluu korostaa ulkosuhteita silloin kun presidentti on sisäpoliittisissa tai henkilökohtaisissa vaikeuksissa. Tällöin puheet Yhdysvaltain kansainvälispoliittisesta roolista ja kansallisesta edusta nousevat presidentin agendalla korkealle.
Niin kutsutun rally around the flag -politiikan avulla presidentit pyrkivät nostattamaan kansallistuntoa ja siirtämään huomion pois omista sisäpoliittisista vaikeuksista.
Bush on merkittävä vaikuttaja republikaanisessa puolueessa, joskin hänen kokemuksensa valtakunnan politiikasta on suhteellisen vähäistä. Erityisenä akilleen kantapäänä on pidettävä kuitenkin arvioita hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan.
Häntä ei pidetä erityisen älykkäänä kuten Al Gorea eikä toisaalta myöskään ylivoimaisen taitavana poliitikkona kuten Bill Clintonia.
Vähäinen kokemus, henkilökohtaiset ominaisuudet ja mahdolliset konfliktit kongressissa saattavat yhdessä synnyttää tilanteen, jossa oman ohjelman onnistunut edistäminen voi muodostua Bushille huomattavan vaikeaksi tehtäväksi, jos hänet valitaan.
Erityisen tärkeäksi tekijäksi tällaisessa tilanteessa muodostuu hänen kykynsä haistella kansakunnan vallitsevia poliittisia virtauksia.
Se kuinka Bush onnistuu rakentamaan poliittisen agendan, jolla on jo luonnostaan vahva tuki kongressissa muodostuu siksi viisasten kiveksi, joka pitkälti ratkaisee hänen mahdollisuutensa menestyä, mikäli hänet valitaan Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi.
Merkittävää Bushin menestymisen kannalta on myös ideologinen asemoituminen suhteessa hänen puolueensa eri fraktioihin.
Bushia on perinteisesti pidetty puolueensa sisällä oikeistolaisena, mutta kampanjan keskeisin slogan "Conservative with compassionate heart" on selkeä pyrkimys antaa kuvaa maltillisesta oikeistokonservatiivista. Joka on intohimoinen kuolemanrangaistuksen käyttäjä.
PETRI SUTINEN
4.8.2000
