Allaskamppailu on jättänyt syviä haavoja Lappiin

Vuosikymmeniä kestänyt vuotostelu päättymässä

Vuotoksen vaiheista väitöstutkimusta tekevä yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Leena Suopajärvi puhuu vuosikymmenten valtataistelun huipentumasta, jossa ratkaisut eivät enää perustu yhteen totuuteen saati objektiivisuuteen.

Kemijoen alkulatvoille piirretty Vuotos on elänyt 1950-luvulta asti - tiiviimmin 1970-luvun alusta, jolloin Kemijoki Oy ja vesihallitus vertailivat vielä kahta allasvaihtoehtoa. Sen jälkeen hanke on ajoin vauhdittunut, ajoin hidastunut - kuin ympäröivän yhteiskunnan kehitystuulia haistellen.

Lapin yliopiston yhteiskuntatutkimuksen laitoksella työskentelevä Suopajärvi korostaa, että on itse asiassa täysin väärin puhua pelkästä ympäristökamppailusta. Vuotoksessa on kyse erittäin kovasta valta-, elinkeino- ja aluepolitiikasta.

Se on myös keskustelua oikeudenmukaisuudesta, demokratiasta, ihmisten itsemääräämisoikeudesta sekä tulevaisuuden vaihtoehdoista.

Keskustelu on ajoin ja etenkin paikoin ollut repivää. Se on jättänyt ihmisiin syviä traumoja etenkin kaavaillulla allasalueella, Suopajärvi arvioi. Mm. Pelkosenniemellä Vuotos on lävistänyt koko elämän.

Tiistain ratkaisun ei voi millään ajatella enää pohjautuvan yhteen totuuteen tai objektiivisuuteen. Päätökset ovat Suopajärven mukaan enemmänkin tilannekohtaista tulkintaa.

Energiakriisin osaratkaisu

Suopajärvi erittelee tutkimuksessaan useita vuotosteluhistorian vaiheita. Verbi vuotostelu syntyi päätöksenteon vitkuttelusta ja siitä, että jokainen uusi hallitus saattoi aloittaa taas uudestaan hankkeen veivauksen.

Jokiyhtiö esitteli 1970-luvun alkupuolella energiakriisin vauhdittamana laajan paketin, jonka yksi osa oli Vuotos. Suopajärvelle on syntynyt mielikuva, että valtiota yritettiin saada jokirakentamisen rahoittajaksi - tosin turhaan. Poliittinen ratkaisu siirtyi.

Samaan aikaan Koillis-Lapissa virisi allasta vastustava kansalaismielipide. Kansalaistoiminta organisoitui lopulta Vuotos-toimikunniksi 1970-1980-lukujen taitteessa. Vastustuksen taustalla oli niin paikallisia kuin kansallisiakin syitä.

Suopajärvi viittaa mm. ympäristöliikkeen esiinmarssiin. Lappilainen näkökulma taas epäili sähköhyödyn virtaavan etelään, ja allasalueella pelättiin rajua murrosta: pakkomuuttoja, perinteisten elinkeinojen näivettymistä ja ympäristöhaittoja.

Vuonna 1982 tiukan väännön jälkeen hallituksen iltakoulu päättikin pääpuolueiden sosiaalidemokraattien ja keskustan johdolla, ettei Vuotosta rakenneta. Silloinen kauppa- ja teollisuusministeri Esko Ollila (kesk.) vakuutti, että päätös sitoo myös tulevia hallituksia.

Hanke odotti parempaa aikaa

Keskustelu Vuotoksesta ei laantunut. Hanke nostettiin esiin jo 1980-luvun puolivälissä. Kemijoki Oy oli jatkanut altaan valmistelua ja neuvotellut koillislappilaisten vaikuttajien kanssa uudesta rakentamisesityksestä. Myös Lapin maakunnalliset organisaatiot nostivat laajalla rintamalla Vuotosta uuteen käsittelyyn.

Käännettä pohjustivat kehitysaluepolitiikan purkuavaukset ja Lapin korkeiksi kivunneet työttömyysluvut.

Samaan aikaan luonnonsuojeluaate oli enenevästi kanavoitunut normaaliksi päätöksenteoksi, eikä sillä ollut aiemman kaltaista suuria joukkoja mobilisoivaa voimaa, Suopajärvi huomauttaa.

Kaiken lisäksi Pohjois-Suomen maaseutuväestön ja radikaalin suojeluliikkeen välit kärjistyivät 1980-1990-lukujen vaihteen metsäkonflikteissa.

Suomi sai uuden hallituksen 1991, ja jo hallitusneuvotteluissa käsiteltiin Vuotosta. Hallituksen pääpuolueina olivat kokoomus ja keskusta.

Kauppa- ja teollisuusministeriön työryhmä esitti altaan rakentamista saman vuoden syksyllä. Tämä johti jälleen kiivaaseen rulettiin adresseineen ja lähetystöineen.

Kesäkuussa 1992 valtioneuvosto päätti äänestyksen jälkeen antaa Kemijoki Oy:lle luvan aloittaa allasta valmistelevat työt. Rakennuslupahakemuksen yhtiö jätti vesioikeuteen syyskuussa 1992.

Oikeuskäsittely on kestänyt poikkeuksellisen pitkään. Vesioikeuden kokoonpano jouduttiin mm. kertaalleen vaihtamaan ns. kestitysjupakan takia.

Kuinka pitkään vuotostelu jatkuu vielä vesioikeuden päätöksen jälkeen, jää arvailujen varaan.
- En ole Jumala enkä onneksi vesioikeustuomari, Suopajärvi lopettaa pohdinnat tulevasta.

Lue myös artikkelit:

Vuotos ja muut Natura-puutteet vievät Suomen EY-tuomioistuimeen

STT-MH
3.3.2000

---

Kotimaa -sivulle