Kunnissa työsarkaa naisjohtajuuden edistämiseksi
Kunnanvaltuustot ovat avainasemassa edistäessään tai estäessään naisten tuloa johtajiksi. Tärkeään asemaan naisjohtajuuden edistämisessä noussevat keskustalaiset kunnat, koska niitä on eniten Suomessa, 287 kuntaa 452:sta.
Hallintotieteiden maisteri Liisa Westman väitteli viime lauantaina
Joensuun yliopistossa sukupuolen merkityksestä johtajan työlle
ja uralle.
Westman haastatteli vuonna 1996 naispuolisia kunnan- tai
kaupunginjohtajia, joita oli tuolloin 26.
Naisten johtamissa
kunnissa asui silloin yli miljoonaa suomalaista, joista
kokoomusjohtoisissa kunnissa oli 70 prosenttia,
sosialidemokraattisjohtoisissa 23 prosenttia, keskustalaisissa
5 prosenttia ja ruotsalaisen kansanpuolueen kunnissa 2
prosenttia.
Kaikista Suomen kunnista kokoomuslaiset ovat vallassa 28
kunnassa, demarit 60:ssa ja ruotsalainen kansanpuolue 33
kunnassa.
Politiikka näkyi naisjohtajien suhteissa tasa-arvotyöhön.
Kokoomuslaisia arvoja edustavat naisjohtajat korostivat
yksilöllistä urakehitystä. Sosialidemokraateilla oli valttina
yhteisvastuu ja hyvinvointivaltio.
Keskustalaisissa kunnissa korostettiin jo saavutettua
tasa-arvoa työelämässä. Sukupuolella ei nähty enää olevan
suurta merkitystä.
- Se mitä naiset kertoivat työstään ja urastaan osoitti
kuitenkin toista, Westman sanoo.
Maaseutuyhteisöissä sukupuolierot näkyivät voimakkaammin
työelämän käytännöissä kuin kaupungeissa ja
teollisuuspaikkakunnilla.
- Silti Keski-Suomeen keskustalaisjohtoinen Uuraisten kunta
valitsi ensimmäisen naiskunnanjohtajan. Ja keskustalaisissa
kunnissa naiskunnanjohtajia on eniten. Vaikka suhteessa
kaikkiin keskustalaisiin kuntiin määrä on vain 6 prosenttia.
- Jos keskusta haluaisi lähteä edistämään naisten asemaa
kuntien johdossa, heillä puolueena olisi siihen suurimmat
mahdollisuudet, Westman arvelee.
Maksajalla ei ole
päätösvaltaa
Suomalaiset naiset ovat yhä vähemmistönä kuntien ja
kaupunkien johtajissa, vaikka maksavatkin 40 prosenttia
kuntien verotuloista.
- 60-70 prosenttia kuntien henkilökunnasta on naisia. Ja mitä
korkeammalle hierarkiassa mennään sitä vähemmän naisia
näkyy.
Poikkeuksena Westmanin mukaan on Helsingin seutu,
kuntaryväs Keski-Suomessa, ruotsinkielinen rannikko ja
saaristo. Lisäksi johtaviin asemiin päässeitä naisia löytyy
muutamasta kunnasta ympäri Suomea.
Vuonna 1996 ainoastaan 30 kaikkiaan 452 kunnanjohtajasta oli
naisia eli 6,6 prosenttia. Tilanne ei ole kovin kaksinen vielä
vuonna 2000:kaan. Tutkimuksen tekijän Liisa Westmanin
mukaan naisten prosenttiosuus johtajista on nyt 7,5 .
- Tasa-arvolaki on erittäin tarpeellinen. Se edellyttää paitsi
kiintiöitä, myös yli 30 henkilön työpaikoille tehtäviä
tasa-arvosuunnitelmia.
Westmanin tutkimuksessa ainoastaan neljässä kunnassa oli
erillinen tasa-arvosuunnitelma. Useissa kunnissa tasa-arvoasiat
oli liitetty vuosisuunnitelmiin. Se täytti lain kirjaimen, mutta ei
käytännössä toimi.
Tasa-arvolain vuoksi naiset otetaan nykyisissä
kunnanjohtajavalinnoissa tasavertaisiksi hakijoiksi.
Valintaprosessissa sukupuolella on kuitenkin edelleen
merkitystä.
- Tasa-arvolaista kielteisimmät kommentit tulivat
keskustalaisista kunnista, myönteisimmät
sosialidemokraattisista kunnista ja kaikilta niiltä naisilta, jotka
ovat olleet pitkään johtajina ja huipulla.
Puolestapuhujat näkivät, että lainsäädäntö on kehys
työelämän parantamiseksi. Kun todellinen tasa-arvo
saavutetaan, voidaan kiintiöistä luopua.
Empaattisia,
upeita naisia
Westmanille jäi tutkimuksesta sellainen tunne, että erityisesti
suomalaisten naisten elämäkokemus toi kypsyyttä johtaa
työyhteisöjä.
- Suomalainen naisjohtajuus korostaa empaattisuutta ja
henkilöjohtamista.
- Meillä on vaiettu sukupuolikysymyksistä suomalaisessa
johtajuudessa, samoin yleensäkin johtajuutta koskevassa
kirjallisuudessa. Sukupuolisuus on kuitenkin rikkautemme, ihana
asia elämässä.
Westmanin tutkimuksen mukaan naista ei pidä verrata
mieheen, sillä mies ei voi olla se normi, josta yhteiskunnan
säännöt luodaan.
Kunnallispolitiikassa monet naisjohtajat ovat vuosien varrella
oppineet tietämään, mikä on ns. sallittu tapa puhua ja toimia
poliittisissa ympyröissä.
- Yhä edelleen naisen pitää kontrolloida käyttäytymistään
oman sukupuolensa edustajana. Työhuoneen sisustuksella,
ulkonäöllä ja pukeutumisella on vaikutusta työssä pätemiseen.
Westman kuitenkin vakuuttaa, että tasa-arvoisessa
työyhteisössä työn kovat tulokset saadaan aikaan
tehokkaammin ja taloudellisemmin aikaan pehmeillä arvoilla.
Suurin osa Westmanin haastattelemista naisista oli
keski-ikäisiä, sodan loppuvaiheessa tai heti sen jälkeen
syntyneitä. Hän uskoo, että uuden sukupolven mukana saattaa
myös ymmärrys sukupuolten välisestä tasa-arvosta muuttua
enemmän itsestäänselvyydeksi.
- Sukupuoli ja sukupuolisuus työssä on kuten revontulet, ne
heijastelevat joskus enemmän, joskus vähemmän, joskus
kadoten. Kuitenkin tämä ilmiö on aina olemassa, Westman
sanoo.
Väitöskirjan englanninkieliseksi nimeksi tulikin Under the
Northern Lights. The Reflection of Gender
on the Career of Women Managers in Finnish Municipalities.
STT-IA
3.3.2000
Politiikka -sivulle
|