Tutkija Pekka Huhtinen: Valtionkirkkokin muutospaineessa

Uususkonnot markkinoivat tietä onneen

Viime vuosien kohulahkoja on ollut varsinkin japanilainen Korkein Totuus, jonka jäsenet tappoivat sariinikaasulla 12 ihmistä Tokion metrossa vuonna 1995.

Viime viikonloppuna Helsingin yliopistossa niin ikään japanilaisesta Onnen Tiede -lahkosta väittellyt Suomen teologisen instituutin tutkija Pekka Huhtinen toteaa, että suurin osa uususkonnoista on lähtöisin idästä ja idän perinteisistä uskonnoista.

- Kaikki uskonlahkot eivät kuitenkaan pyri terrorismiin. Paremminkin ne ovat markkinoimassa tietä onneen ja itsensä kehittämiseen, hän huomauttaa.

Ristiriitaisia ilmiöitä

Uususkonnot menestyvät Huhtisen mukaan vetoamalla ennen kaikkea ihmisten hyvän elämän kaipuuseen. Näin on myös hänen tutkimassaan lahkossa, joka syntyi Japanin nousukauden synnyttämään henkiseen tyhjiöön.

- Onnen Tiede keräsi eri uskontojen parhaat puolet, ja nyt se esittää itsensä kaikkien aikaisempien uskontojen huipentumaksi, Huhtinen mainitsee.

Jos New Age -liikkeelle onkin tyypillistä rakkauden korostaminen, se saa monissa uususkonnoissa varsin merkillisiä ilmentymiä.
- Korkein Totuus -lahkokin oli alunperin tavallinen joogaryhmä, Huhtinen havainnollistaa.

Onnen tavoittelu ja rakkaus uskontojen punaisena lankana sotivat monesti toisiaan vastaan. Raha hallitsee toimintaa ja taustalla ovat ahneet taka-ajatukset.

- Korkein Totuus -lahkon johtaja Shoko Asahara pyrki aikoinaan maan parlamenttiin. Kun hän ei päässyt, liike radikalisoitui ja johtajan tarmo suuntautui uskontobisneksen pyörittämiseen.

Miksi kriittinen nuori alistuu?

Huhtinen ihmettelee sitä, kuinka erityisesti nuoret, herrakammoiset kapinalliset matkustavat Kaukoitään ja siirtyvät siellä suosiolla Amma-äidin tai ties kenen johdatukseen.

Tutkijan mukaan ei kuitenkaan ole olemassa tiettyä uususkontoihin hurahtavaa ihmistyyppiä, vaan moni vaikeassa tai herkässä elämäntilanteessa oleva on mahdollista riistaa New Age -liikkeelle.

Huhtinen sanoo suoraan, että suurin osa uususkonnoista on huuhaata.
- Niiden voima on kuitenkin mittava, sillä ne vetoavat ihmisen uskonnollisiin perustarpeisiin. Näiden tarpeiden rinnalla ratsastavat myös aivan tavalliset tarpeet, kuten seksuaalisuus, hän mainitsee.

Esimerkkinä tästä ovat moonilaisen liikkeen alkuajat, jolloin johtaja makasi kaikki naisjäsenet vetoamalla lahkon puhdistautumisriitteihin.

Huhtinen haluaisikin haastaa ihmiset pohtimaan, mitä he uskonnosta oikein etsivät.
- Koskaan kun ei tiedä, mitä sieltä voi lopulta tulla vastaan.

Valtionkirkko muuttumassa

Uususkonnot ovat Huhtisen mukaan heilauttaneet myös kotoisan luterilaisen valtionkirkkomme identiteettiä.
- Väitän, että kirkon sisällä vaikuttaa New Age, Huhtinen lataa.

Hän perustaa käsityksensä siihen, että Raamatun klassisista opetuksista hyvästä ja pahasta, taivaasta ja helvetistä vaietaan nykyään varsin visusti.

- Saarnoissa ei enää kuule tähän kahtiajakoon perustuvaa varoittelua tai absoluuttisten Raamatun totuuksien tarjontaa. Sen sijaan siellä korostetaan uususkonnoille tyypillistä relativismia - suhteellisia arvoja ja rakkautta hyveenä, Huhtinen huomauttaa.

Tutkijan mukaan välimatka uususkontojen ja valtionkirkon välillä on lyhentymässä myös siksi, että henkisiä elämänarvoja korostavat psyykkaustrendit lähentelevät jo palvontaa.

Lisäksi kirkkoon kuuluvista suomalaisista joka viides tunnustaa uskovansa jälleensyntymiseen.
- Kun yhteiskunta ruokkii tällaista ideologiaa, kirkkokin mukautuu.

STT-MH
3.3.2000

Kotimaa -sivulle