Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







"Olemme trokareita ja treidaajia"

Idänkauppa on kestävyyslaji Etelä-Karjalassa



Rahdinajo oli keskeistä taloudellista toimintaa nykyisellä Etelä-Karjalan alueella 1800-luvulla. Monen kauppahuoneen alkupääoma kerättiin Pietariin suuntautuvasta voin viennistä.


Runsas sata vuotta myöhemmin itään kulki Valion tuotteita ja Fazerin sinistä koko ajan kasvavalla vauhdilla. Uusi Venäjä näytti valaisevan maakunnan yritystoimintaa, itäraja oli menestystekijä.

Nyt kultamuna on taas kateissa ja vientiterminaalit tyhjenneet.
- Ruplan arvon keinotekoisuus teki mahdolliseksi, että suomalaisin palkkakustannuksin tehty juusto oli Pietarissa halvempaa kuin venäläisin kustannuksin tehty.

- En usko, että Venäjällä päästetään enää tilannetta samanlaiseksi kuin 90-luvun alussa. Kyllä siellä ymmärretään, etteivät peruselintarvikkeet voi olla tuonnin varassa, arvioi toimitusjohtaja Jukka Pesu Etelä-Karjalan kauppakamarista.

Vaikka illuusiot ovat karisseet eikä suuren naapurin enää uskota siivittävän maakunnalle parempaa tulevaisuutta, on alueelle Pesun mukaan kertynyt monen tasoista osaamista Venäjällä toimimisesta.

Hän arvelee, että alueelta haetaan myös vielä pitkään tavaraa, koska vastaavaa kauppajärjestelmää ei rajan taakse nopeasti synny.

Alueen globalisoituvan suurteollisuuden varjosta ei ole vahvoja idänvieviejiä syntynyt. Venäjän markkinoille tuotteita valmistavia teollisuusyrityksiä ei Etelä-Karjalassa ole lappeenrantalaista Finreilaa lukuunottamatta.

- Jos me jotakin olemme, niin olemme trokareita ja treidaajia, kuvaa vientiasiamies Ilkka Lampinen Kaakkois-Suomen TE-keskuksesta.

Alueen vahvuutena Lampinenkin pitää ruohonjuuritason kokemusta kahden maailman välisestä erosta. Länsimainen talousajattelu ei yksinkertaisesti toimi Venäjällä. Asiantuntemus on niissä yrityksissä, jotka tuntevat käytännön ja mukautuvat muutokseen.


Asiat ovat päinvastoin kuin oppaissa kerrotaan

Lappeenrantalainen World Trade House on hoitanut logistiikka- ja rakennustarvikekauppaa Venäjälle kolmisen vuotta. Neljä ihmistä työllistävän yhtiön liikevaihto oli viime vuonna 14 miljoonaa markaa.

Toimitusjohtaja Teuvo Heikkisen takana on pitkä tie: hän toimi Finn Stroin rakennusprojekteissa jo Neuvostoliiton aikana, perusti Pietariin oman yrityksen 90-luvun alussa ja kävi rakennustarvikekauppaa uuden Venäjän kuumimmat vuodet.

- Aika oli varsinaista vapauden huumaa, sai tehdä melkein mitä tahansa. Yrityskulttuuri muuttui, kun venäläiset tulivat itse markkinoille.

Heikkinen korostaa paikallisten verkostojen tuntemusta: välttämättömät kontaktit eivät synny lainsäädäntöä ja sertifiointia opiskelemalla.

- Idänkaupan oppaissa ja seminaareissa kerrotaan, kuinka asioiden tulisi olla tai kuinka pitäisi tehdä. Käytäntö on usein päinvastainen - tehdään niin kuin kannattaa tehdä tässä ja nyt, Heikkinen kuvaa.

WTH:n kuormissa kulkee kaikkea mahdollista, isoista puristimista nauloihin ja ruuveihin. Venäjän päästä vastaavat yhtiön pietarilaiset yhteistyökumppanit. Tavoitteena on ollut yhdistää molempien vahvat alueet.

Muutokseen on kuitenkin varauduttava koko ajan, sillä oman tuotannon kehittäminen etenee rajan takana Heikkisen mukaan vauhdikkaammin kuin on oletettu. Yksinkertaisimmat puutuotteet ja esimerkiksi rakennusten pohjustusmateriaalit ovat jo pudonneet vientikuormista.


Kilotyttöjä ja kenttäsirkkeileitä

Ruplan devalvoituminen elokuussa 1998 leikkasi reilusti venäläisten tekemiä Suomen-matkoja, mutta määrä kääntyi uudelleen nousuun viime keväänä.

Kaakkois-Suomen raja-asemien kautta ennakoidaan Suomeen saapuvan tänä vuonna noin miljoona venäläistä, joista 300 000 jää Lappeenrannan seudulle. Valtaosa käynneistä liittyy tavaran ostoon ja välittämiseen edelleen Venäjälle.

- Lappeenrantaan venäläiset jättävät keskimäärin 400 miljoonaa markkaa vuodessa, ja kyllä sillä on merkitystä täällä. Venäläisten mielikuvat paikkakunnasta ovat etupäässä myönteisiä - palvelua saa venäjän kielellä paremmin kuin esimerkiksi Kouvolassa tai Helsingissä, kertoi toimitusjohtaja Pasi Nurkka Tutkimus- ja Analysointikeskus TAK Oy:stä.

Yhtiö tekee Venäläiset ostajina Suomessa -tutkimusta, johon kerätään haastatteluaineistoa raja-asemilta pari kertaa vuodessa.

Matkustajaprofiilissa ja ostoksissa tapahtuneet muutokset heijastavat Venäjän muutoksia kuten esimerkiksi tulli- ja verorajoituksia.

Kun tavaraa voi viedä korkeintaan 50 kiloa matkustajaa kohti, autoon tarvitaan monta pientä ihmistä, "kilotyttöjä", että betonimylly pääsisi peräkärrissä rajan yli.

Vientiasiamies Ilkka Lampinen korostaa, että digitaalielektroniikan tarve on vielä kaukana. Nyt haetaan "kenttäsirkkeleitä" eli kaikenlaista peräkylätekniikkaa, jolla voi itse ryhtyä päkertämään jotakin.

- Idänkauppa on meillä eräänlainen akateeminen haamu, jonka jahtaamiseen on upotettu paljon rahaa. Vieläkin kuvitellaan, että idänkaupan osaamiskeskuksia perustamalla länsimainen ajattelu kulkisi rajan yli.

- Tosiasiassa tässä on kaksi erilaista maailmaa, joissa vain vikkelä yrittäjä pärjää, puolin ja toisin, Lampinen sanoo.

STT-IA
3.3.2000


Kotimaa -sivulle