Brasilian talouden sambarumpuja viritetään
Brasilian taloustilanne on vakiintumassa yllättävän hyvin vuoden takaisen valuuttakriisin jälkeen. Hallituksen uudistukset ja talouden avautuminen jatkuvat poliittisesta vastustuksesta huolimatta. Menneiden aikojen talouspolitiikan nerokkuutta kuvaa elektroniikkateollisuuden sijoittaminen keskelle sademetsää.Brasilia on kärsinyt kahden vuoden ajan lamasta, joka huipentui viime vuoden alussa hallitsemattomaan devalvaatioon. Brasilian oli pakko tehdä Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kanssa tiukka kolmevuotinen lainasopimus ja aloittaa poliittista vastustusta herättävä vyönkiristysohjelma.
Samaan aikaan markkinoiden liberalisointia ja rakenneuudistuksia ajavan presidentin Fernando Henrique Cardoson suosio on romahtanut. Helmikuun alussa julkaistut talousluvut näyttävät kuitenkin talouden jo piristyvän, ja valuuttakin on pysynyt romahduksensa jälkeen vakaana.
Viime vuoden talouskasvu oli 0,9 prosenttia, mikä on yllättävän hyvin, kun ajattelee millainen valuuttaromahdus maata kohtasi viime vuoden alussa. Inflaatio oli 9 prosenttia. Korot ovat laskeneet 45 prosentin huipusta 19 prosentiin. Hallitus on ennustanut tälle vuodelle peräti 4 prosentin kasvua, ja 4-8 prosentin inflaatiota.
Hallitus on vetänyt tiukkaa budjettipolitiikkaa ja verotulot ovat kasvaneet mukavasti, joten viime vuoden valtiotalouden ylijäämätavoite 3,1 prosenttia bruttokansantuotteesta saattaa the Economistin arvion mukaan toteutua.
Kulutus on kuitenkin edelleen heikkoa. Kuluttajilla on paljon velkaa, korot ovat korkealla ja luotonanto vähäistä. Talouskasvu on perustunut devalvaation piristämään vientiin.
Poliittista myötä- ja vastatuulta
Presidentti Cardoson romahtanut suosio on hiukan parantumaan päin, ja hän on saanut muutaman poliittisen voitonkin. Toisaalta seuraavat presidentinvaalit pidetään jo vuonna 2002, joten hänellä on alkaa olla kiire talousuudistustensa toteuttamisen kanssa.
Kongressi hyväksyi suurellä enemmistöllä lakiehdotuksen, jolla pyritään liittovaltion ja osavaltioiden menojen ja lainojen jatkuvaan valvontaan. Lain uskotaan menevän myöhemmin läpi senaatissa, joka on hallitukselle suosiollisempi kuin kongressi.
Minas Geraisin osavaltion kuvernööri Itamar Franco lopetti helmikuussa riitelyn osavaltionsa veloista ja suostui jatkamaan niiden maksamista. Viime vuonna Minas Geraisin aloittama maksukapina johti osaltaan valuuttapakoon ja devalvaatioon.
Monet tärkeät uudistukset ovat silti vielä tekemättä. Neljän puolueen kokoomushallitus ei ole saanut tärkeää verouudistusta etenemään kongressissa, eikä virkamiesten ylisuurten eläkkeiden leikkauksista ole toistaiseksi tullut mitään.
Toisaalta julkisten menojen supistaminen uhkaa kehitystä monella julkishallinnon sektorilla, esimerkiksi kouluopetuksessa . The Economistin mukaan vuonna 1970 koulua kävi 7-14 vuotiaista vain 67 %. Julkisen vallan ponnistelujen ansiosta yhä useampi lapsi on päässyt kouluun ja viime vuonna saavutettiin peräti luku 96 %. Myönteistä kehitystä on tukenut väestönkasvun hidastuminen.
Opetuksen laatu on kuitenkin kirjavaa. Lähes puolet oppilaista on ainakin vuoden jäljessä opetuksesta. Opettajien palkat ovat pieniä ja osalla heistä on vaatimaton koulutus. Rahaa tarvittaisiin lisää, mutta nyt sitä ei enää ole jaossa.
Markkinat avautuvat
Brasilia on ollut taloudellisesti melko eristäytynyt muusta maailmasta. Ehkä talouden avaaminen kansainvälisielle kilpailulle ei ole tuntunut kovin tärkeältä valtavan kokoisessa maassa, jossa asukkaita on yli 165 miljoonaa.
Presidentti Cardoson meneillään olevalla valtakaudella maan taloutta on ryhdytty avaamaan. Ulkomaisten suorien investointien määrä on kasvanut 90-luvun alun muutamasta miljardista yli 30 miljardiin dollariin vuodessa.
Rahalla on tehty sekä tuotannollisia investointeja että yritysostoja. Asialla ovat usein olleet suuret eurooppalaiset, erityisesti espanjalaiset, ja yhdysvaltalaiset yhtiöt tai ryhmittymät.
Laman myötä kuitenkin protektionismin kannattajat ovat saaneet lisää vettä myllyynsä. Ulkomaisten sijoittajien katsotaan vievän voitot mukanaan ulkomaille, heidän myös sanotaan saaneen Brasiliasta turhan edullisia lainoja. Eikä valtio auta brasilialaisia yrityksiä laajentamaan toimintaansa vastavuoroisesti ulkomaille.
Presidentin poliittinen voima on kuitenkin palautumassa pahimman talouskriisin mentyä ohi. Vastikään presidentti Cardoso antoi potkut Kansallisen kehityspankin BNDES:n johtajalle Andrei Calabille, joka on ollut perustamassa kansallista petrokemian jättiläisyritystä yhdessä Sao Paulon protektionististen teollisuuspiirien kanssa.
Teollisuutta keskellä sademetsää
Brasilian taloudessa on menneiltä vuosikymmeniltä periytyviä kummallisuuksia. Esimerkiksi elektroniikkateollisuutta on keskitetty vuodesta 1967 lähtien verohelpotuksien avulla Manauksen kaupunkiin ja sen ympäristöön. Paikka on Amazonin varrella keskellä sademetsää parin tuhannen kilometrin päässä rannikolta.
Maan perinteiset teollisuusalueet ja suuret kaupungit sijaitsevat eteläisissä osavaltiossa. Myös maan koillisosan rannikkoalueet ovat nykyään kehittyvää tuotantoaluetta. Mutta Amazonin alue on pelkkää sademetsää.
Syy oli the Economistin mielestä alunperin sotilaallinen, 60-luvulla vallan ottaneet kenraalit halusivat lisätä asutusta valtavalla sademetsäalueella. Veroalennuksilla haluttiin myös edistää kotimaista elektroniikkateollisuutta ja vähentää maan riippuvuutta näiden alojen tuonnista.
Vaikka Amazonin verovapausalue on järjettömän kaukana asiakkaista ja raaka-aineiden toimittajista, niin veroedut ovat silti huokutelleet sinne paljon alan yrityksiä. Manauksen kaupungissa on nykyään 1,2 miljoonaa asukasta, ja huomattava osa maan televisioista ja muista elektroniikkalaitteista valmistetaan alueella.
Kriitikot kuitenkin väittävät, että monet tehtaista ovat vain ulkomailta tuotavien osien kokoonpanolinjoja ja muiden alojen kotimaisten yrittäjät saavat niiden takia maksaa kovempia veroja. Alueen yritykset ostavat tarvitsemistaan komponenteista ja materiaaleista puolet ulkomailta.
Viime vuoden suuri devalvaatio johti tuontitavaroiden kallistumiseen ja tuotannon kotimainen lisäarvo väheni suhteellisesti entisestään. Vienti ulkomaille kasvoi devalvaation ansioista, mutta alueelle tuleva tuonti on silti vientiä suurempi. Lisäksi alueen työllisyys on viime vuosina heikentynyt.
Alueen verovapaus päättyy vuonna 2013, eivätkä monet usko yritysten pysyvän siellä sen jälkeen. Alueelle ei ole muodostunut luonnollista teollisuusklusteria, joka kykenisi ruokkimaan itse itseään. Paikan maantieteellinen sijainti on yritystaloudellisesti järjetön. Verohelpotusten edellyttämä lupamenettely on myös luonut yritysten sopeutumista jäykistävän byrokratian.
Lisäksi alueen luonnolliset elinkeinot, maanviljely ja turismi, ovat jääneet kesannolle. Nyt kongressissa suunnitellaan verohelpotusten antamista tietotekniikka-alan yrityksille sijainnista riippumatta.
HEIKKI JANTUNEN
3.3.2000
