Kiestingin taisteluissa 1941 jauhoivat maailmanpolitiikan myllynkivet
Martti Turtola kertoo suomalaisen upseerikohtalon setänsä tarinan kautta
Aiemmin teokset muun muassa presidentti Risto Rytistä ja kahdesta kenraalista, Erik Heinrichsistä ja A.F. Airosta, julkaissut valtiotieteen tohtori Martti Turtola on nyt paneutunut suomalaiseen upseerikohtaloon.Turtolan keskiviikkona julkistettu teos Kyllä täällä kaatuakin voidaan - Suomalainen upseerinkohtalo 1941 kertoo hänen setänsä, eversti Jussi Turtolan tarinan. Turtola kaatui Kiestingin suunnalla elokuussa 1941.
Martti Turtola painotti kirjansa julkistamistilaisuudessa, että teos ei ole pelkästään hänen setänsä tarina, vaan ammattihistorioitsija Turtolan voimakas kritiikki Pohjois-Suomen sotatoimien johtoa kohtaan.
Turtolan mukaan peräti 40 000 suomalaissotilasta joutui aseveljeyden panttina Pohjois-Suomessa suoraan Hitlerin käskyvallan alle ja Suur-Saksan päämäärien toteuttajiksi.
Kirja on samalla Kiestingin taistelujen sotahistoriallinen kuvaus. Kiestingin taisteluissa oli lähellä sotaa käyvän Neuvostoliiton elinhermon, Muurmannin radan katkaiseminen.
Joukoilla oli käsky edetä itää kohti, mutta asia oli poliittisesti tulenarka. Pelissä olivat Suomen ja Yhdysvaltain perinteisesti hyvät suhteet. Yhdysvallat ei vielä tuolloin ollut liittynyt toiseen maailmansotaan.
"Näiden eri suuntiin vetävien voimien puristuksessa, maailmanpolitiikan myllynkivien välissä jauhautui monen muun suomalaisen joukossa Jussi Turtola", kaatuneen upseerin veljenpoika kirjoittaa.
Miekka löyhälti tupessa
Turtola valottaa setänsä tarinan kautta "ensimmäisen tasavallan" upseeriston mentaalihistoriaa. Upseerisapelin voi päätellä olleen jatkosodan syttyessä tupessa enää kovin löyhälti. Eversti Jussi Turtola oli heimoaatteen läpitunkema mies.
"Nyt on sitten kaikki selvää. Kohtalomme on ratkaistu ja tie Vienan sydämeen ja Valkoiselle merelle odottaa meitä! Tätä hetkeä minä olen odottanut ja tätä hetkeä varten olen elänyt. Viena ja Aunus ovat kiehtoneet minua siitä alkaen, kun koulupoikana luimme Kalevalan sankareista, Väinämöisestä, Ilmarisesta, Joukahaisesta ja Lemminkäisestä. Viena, Aunus ja Inkeri muodostavat yhdessä Suomen kanssa Suur-Suomen, ja meidän sukupolvemme ylpeä tehtävä on toteuttaa tämä vuosisatainen haave. Sota on syttynyt!", Turtola kirjoittaa setänsä tunnelmiksi jatkosodan puhjettua 26. kesäkuuta 1941.
Kalevalainen hurmos kesti vain hetken. Suur-Suomen tekeminen osoittautui kyisen pellon kyntämiseksi.
Epäonnistunut allianssi
Kiestingin suunnalla oli vastassa kotikontujensa puolesta sitkeästi taistelevia venäläisiä ja suomenkieltä taitavia karjalaisia, ja vastustaja aliarvioitiin täydellisesti.
Pohjois-Suomeen sijoitettujen suomalaisjoukkojen alistamisella Saksan Norjan-armeijakunnalle oli onnettomat seuraukset. Kiestinkiin siirretty saksalainen SS-divisioona Nord osoittautui lähes taistelukyvyttömäksi.
Turtolan kirjan mukaan SS-upseerit olivat ammattitaidottomia "paikallistasolla ansioituneita "pikku-Hitlereitä", natsijohtajia, pohjoissaksalaisia pikkukauppiaita ja ravintoloitsijoita, joilla SS-koppalakin ja pääkallokoristeen mukana valta on noussut päähän".
Onnettoman aseveljeyden tuloksena oli sotilaallinen fiasko, Kiestingin motti, josta puhtain paperein ei selviä edes Raatteen tien sankari, tarunhohtoinen kenraali Hjalmar Siilasvuo. Turtola kritisoi saksalaisille alistetun kolmannen armeijakunnan komentaja Siilasvuota voimakkaasti.
- Siilasvuo halusi myös jatkosodan sankariksi. Hän oli talvisodan voittojensa vanki, jolla oli maaninen halu edetä ja voittaa, Martti Turtola kertoo.
Siilasvuon kunnianhimon saivat monet Pohjois-Suomen miehet maksaa hengellään. Martti Turtolan mukaan kaukaa Taivalkoskelta joukkojaan johtanut Siilasvuo ei ollut edes kunnolla perillä Kiestingin tilanteesta.
Viimeisenä elinpäivänään joukkoineen pahaan ahdinkoon joutunut rykmentinkomentaja Turtola oli puhelinyhteydessä Siilasvuohon. Siilasvuo haukkui Turtolan upseereineen pelkureiksi.
Turtolan vastaus oli lyhyt:
- Herra kenraali, kyllä täällä kaatuakin voidaan!
Everstiluutnantti Jussi Turtola kaatui venäläisen pikakiväärin suihkuun 29. elokuuta 1941 komennettuaan jalkaväkiryhmän hyökkäämään asemissa olevia venäläisiä vastaan. Ylipäällikkö ylensi hänet everstiksi postuumisti seuraavana päivänä.
STT-MH
29.9.2000
