Järventaus: Yleissitovuuden laajentamiselle ei käytännön tarvetta
SY: Työntekijöiden perusturva ei vaarassa työehtosopimusten ulkopuolella
Suomen Yrittäjien pääekonomisti Pasi Holmin tutkimuksen mukaan työehtosopimusten yleissitovuuden määrittelyä nykyisestä ei ole tarpeen muuttaa vähimmäistyöehtojen suojelemiseksi. Työntekijöiden perusturva ei ole vaarassa työehtosopimustoiminnan ulkopuolisissa yrityksissä.Yleissitovuuden laajentaminen Holmin mukaan ei tue yritysten mahdollisuuksia sopeutua nopeasti muuttuvaan toimintaympäristöön ja turvata työpaikkojen säilymistä kansantalouden häiriötilanteissa.
Paikallisen sopimisen mahdollisuutta on laajennettava yleissitovuuden piirissä oleviin yrityksiin niissä olevien työpaikkojen turvaamiseksi myös taloudellisten taantumien aikana, Holm katsoo.
Paikallinen sopimisoikeus koskee vain perinteisiin työnantajajärjestöihin kuuluvia yrityksiä. Niiden ulkopuolella oleva, nopeasti kasvava pienten ja keskisuurten yritysten joukko on toistaiseksi jätetty lähes kokonaan vaille työehtosopimuksiin sisältyviä joustomahdollisuuksia.
Tutkimustulokset puoltavat säätelyn joustavuutta
Työsopimuslain uudistamisen tavoitteeksi asetettiin työllisyyden parantumista tukevan ja työsuhteissa heikompana osapuolena pidettyjen työntekijöiden vähimmäistyöehtojen turvaavan lain säätäminen.
Lakia valmistellut komitea ei kuitenkaan mietinnössään käsitellyt näitä laille asetettuja oikeuspoliittisia tavoitteita.
- Esimerkiksi kiistanalaisen yleissitovuussäätelyn vaikutusta yritysten työllistävyyteen tai vähimmäistyöehtojen suojaan ei ole mietintöä varten selvitetty, Holm huomauttaa.
Perinteisen näkemyksen mukaan parhaan työllisyysvaikutuksen takaavat toisaalta keskitetty tai koordinoitu sopimusjärjestelmä ja toisaalta yritystasolle hajautettu sopimusjärjestelmä. Yritysten välisen kilpailun lisääntyminen korostaa yritystasolle hajautetun sopimusjärjestelmän hyviä puolia.
Myös Suomen kansantalouden keskimääräistä suurempana pidetty häiriöalttius tukee tarvetta hajauttaa sopimusjärjestelmää yritystasolle ja lisätä sen joustavuutta.
Joustojen tarpeellisuus onkin tunnustettu perinteisissä työmarkkinajärjestöissä lisäämällä paikallisen sopimisen mahdollisuuksia viime vuosina solmituissa työehtosopimuksissa.
Kotimaisen toimialoittaisen työllisyysvertailun mukaan laman aikana työllisyys heikkeni toimialoilla, joilla oli voimassa yleissitova työehtosopimus. Sen sijaan taloudellisen kasvun aikana ei työehtosopimusten kattavuudella ole merkittävää työllisyysvaikutusta, Holm toteaa.
EU:n jäsenmaissa työehtosopimusten ulkopuolella olevien yritysten työvoimaosuus vaihtelee maittain ja toimialoittain. Työehtosopimusten ulkopuolella olevissa yrityksissä maksetaan lähes samaa palkkaa kuin niiden piirissä olevissa yrityksissä.
Suomessa työehtosopimusten ulkopuolella olevien yritysten työntekijöiden keskimääräinen palkka on noin viisi prosenttia pienempi kuin työehtosopimusten piirissä olevien yritysten työntekijöiden palkka.
Koska työehtosopimusten piirissä olevien keskipalkka on noin 20 prosenttia korkeampi kuin työehtosopimusten mukaiset alimmat taulukkopalkat, ei työehtosopimusten ulkopuolella olevissa yrityksissä poiketa alaspäin työehtosopimusten turvaamista vähimmäistyöehdoista.
Järventaus: Yleissitovuuden laajentamiselle ei käytännön tarvetta
Suomen Yrittäjien toimitusjohtajan Jussi Järventauksen mukaan Suomen Yrittäjien selvitys osoittaa, ettei työntekijöiden perusturva ole uhattuna työehtosopimustoiminnan ulkopuolisissa yrityksissä.
- Yleissitovuuden laajentamiselle ei siten ole työntekijän suojeluun liittyvää todellista perustetta, hän totesi torstaina tutkimuksen julkistamisen yhteydessä.
- Tutkimuksen mukaan yleissitovuuden laajentaminen myös heikentäisi työllisyyttä talouden häiriötilanteissa, Järventaus sanoi.
Yleissitovuussäätelyn laajentaminen veisi hänen mukaansa kehitystä poispäin globaalin talouden edellyttämästä yritys- ja työpaikkatason sopimisesta.
- Tutkimuksen tulos ei ole yllätys, sillä yhä kilpailluimmilla markkinoilla yritys menestyy ainoastaan kannustamalla henkilöstöä hyviin suorituksiin. Se ei tietenkään onnistu työsuhteiden vähimmäisehtoja polkemalla, Järventaus huomautti.
Yrittäjät eivät hyväksy sitä, että yleissitovuus on
yksipuolista eli siihen ei kuulu mahdollisuutta soveltaa
työehtosopimuksissa paikallisesti sovittaviksi määrättyjä
joustoja.
- Tämä on epäkohta myös työntekijöiden
kannalta.
Nykyinen, oikeuskäytännön kautta muotoutunut
yleissitovuussäännös on Järventauksen mukaan
oikeudellisesti varsin selvä.
- Jos vähintään noin puolet
alan työntekijöistä kuuluutyöehtosopimuksen piiriin,
työehtosopimus on yleissitova.
- Eräät tilastolliset epätarkkuudet ja työntekijämäärien vaihtelut aiheuttavat kuitenkin harvalukuisilla rajalla olevilla sopimusaloilla oikeudellista epävarmuutta, jota on aihetta vähentää.
- Suomen Yrittäjät on omalta osaltaan ollut ja on edelleen valmis etsimään ratkaisua, jonka pohjalta yleissitovuutta voidaan täsmentää sitä oleellisesti laajentamatta, Järventaus sanoi.
Yksityisten työmarkkinoiden rakenne
Vuonna 1997 yksityisellä sektorilla työskenteli noin 1 300 000 työntekijää. Työehtosopimuksia tekeviin työnantajajärjestöihin kuuluvissa yrityksissä työskenteli noin 900 000 henkilöä.
Näiden yritysten henkilökunnan osuus työvoimasta vaihtelee toimialoittain: liike-elämän palveluissa osuus on noin 55 prosenttia, kaupassa ja rakentamisessa noin 60 prosenttia ja teollisuudessa noin 80 prosenttia.
Työehtosopimuksia yleissitovana noudattavissa yrityksissä työskenteli noin 320 000 työntekijää. Työehtosopimusten ulkopuolella olevissa yrityksissä työskenteli noin 80 000 työntekijää.
Yksityisen sektorin sisällä pienten ja keskisuurten yritysten osuus tuotannosta ja työllisistä kasvaa nopeimmin.
Suomessa oli vuonna 1998 noin 219 000 yritystä, joista valtaosa oli pieniä ja keskisuuria yrityksiä.
Pienten ja keskisuurten yritysten työllistävä vaikutus on suuri: niissä työskentelee 60 prosenttia yksityisen sektorin työvoimasta ja niiden työllisyysosuus on vuodesta 1994 kasvanut kolme prosenttiyksikköä.
Mikroyritysten (alle 10 henkeä työllistävät) osuus työllisistä on 26 prosenttia.
IA
28.4.2000
