Pankki- ja postiryöstöt vähentyneet rajusti

Ryöstösaaliiden määrä puolittui huippuvuodesta 1992 alle 50 000 markkaan. Vuoden 2000 aikana on tehty toistaiseksi vain yksi ryöstö, jossa saalis jäi pieneksi.

Vuosina 1991-93 tehtiin Suomen pankkiyhdistyksen tilastojen mukaan 334 rahalaitosryöstöä, joista saaliiksi saatiin yli 25 miljoonaa markkaa. Keskimääräinen saalissumma oli tuolloin reilut 70 000 markkaa.

Vuosi 1999 oli usein huumehouruissa olleille ryöstäjille ankea. Saalis jäi yhdeksässä onnistuneessa ryöstössä alle 50 000 markan, ja kaksi ryöstöä kilpistyi epäonnistuneiksi yrityksiksi. Pääkaupunkiseudulla ryöstäjien saaliit vaihtelivat 20 000-30 000 markan välillä.

Pitkäkyntisten ansaintamahdollisuudet pankki- ja postiryöstöissä ovat pienentyneet oleellisesti parantuneen turvatekniikan ja henkilökunnan koulutuksen ansiosta.

- Suurin osa ryöstäjistä tekee tekonsa puolittain pakolla, sillä muutamiin kymmeniin tuhansiin markkoihin nousevia huumevelkoja pitää lyhentää, jotta ainetta saa jatkossa, kertoo komisario Seppo Sillanpää Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön ryöstöjaoksesta.

Villiksi paisunut ryöstelyaalto taannutettiin viranomaisten ja rahalaitosväen yhteistyöllä.

- Tehostimme tutkintaa, hyödynsimme tekniikkaa ja rauhoitimme ensin eteläisen Suomen. Isot liigat saatiin kiinni ja heille langetettiin pitkät vankeustuomiot, Sillanpää muistelee. Viime vuodet ovatkin olleet melko rauhallisia, sillä ammattiryöstäjät ovat olleet vankilassa tai muissa kiireissään.

Kannattamaton rosvobisnes

Pankkiryöstöjen tärkein motiivi liittyy huumeisiin, joko niiden hankkimiseen tai huumevelkojen maksuun. Turvajärjestelmien parantuminen on vaikuttanut eniten satunnaisiin, epätoivoisiin rosvoihin.

Todella pienet saaliit tekevät ryöstöt ammattilaisille kannattamattomiksi, sillä kiinnijäämisen riski on suuri ja ryöstöistä saadut rangaistukset kovia, useiden vuosien vankeustuomioita.

- Jos tekee 10 ryöstöä, niin 8-9:stä jää varmasti kiinni, Sillanpää laskee.

Sillanpään mukaan pankkien hyvät turvajärjestelmät ovat siirtäneet ryöstäjät pienten kauppojen ja kioskien harmiksi.

- Onneksi kaupankin alalla ymmärretään jo turvatekniikan merkitys, joten ei sieltä kovin helposti suuria saaliita saada. Pienessäkin kaupassa on syytä olla asianmukaiset turvakamerat jo työturvallisuudenkin vuoksi, Sillanpää muistuttaa.

Lain käsi on pitkä myös pankkiryöstöissä. Sen osoittaa viiden vuosina 1995 ja 1996 tapahtuneen törkeän ryöstön selvittäminen vasta 1997 syksyllä. Ryöstöihin syyllistynyt helsinkiläinen kirvesmies oli tarvinnut rahaa huumeiden hankintaa ja velkojenmaksua varten.

Miehen jäljille päästiin vasta reilusti ryöstöjen jälkeen, kun hänet rekisteröitiin vähäisestä rikoksesta. Sormenjälkien perusteella nuorukainen joutui vastuuseen muustakin toiminnastaan.

Kiihkeinä ryöstövuosina 90-luvun alussa lähinnä Uudenmaan alueella operoinut nk. Honda-liigakin jäi aikanaan kiinni rötöksistään. Pakoautojensa mukaan ristitty liiga ehti kerätä ryöstösaalista 1,3 miljoonan markan edestä.

Kymmeniä keikkoja tehtiin aseilla uhaten ja jopa dynamiitilla räjäytellen. Räjähdysaine tosin tuhosi välillä myös yösäilössä olleet rahat. Liigan päätekijöille langetettiin yli kymmenen vuoden vankeustuomiot.

Modernia turvatekniikkaa

Rahalaitokset suojaavat nykyään rahansa ja toimitilansa entistä paremmin erilaisin aikaviivein, valvontakameroin, väripanoksin ja sähkölukoin. Pankkisalissa saattaa myös työskennellä yleisiin turvallisuusasioihin perehtynyt vahtimestarivartija.

Väripanos merkitsee lauetessaan ryöstösaaliin ja joskus ryöstäjänkin räikeän punaiseksi. Väri ei lähde pesemällä pois.

Valvontakameroiden kuvien laadun kehittyminen auttaa pitkäkyntisten tunnistamisessa. Digitaalinen kuvantallennus tuottaa tarkkoja, valokuvaan verrattavissa olevia potretteja.

Pienten maaseutupaikkakuntien pankkien turvallisuutta parantaa ovien sähkölukitus. Pankkitoimihenkilö avaa sähkölukollisen oven vasta, kun näkee, kuka sisään pyrkii. Harva ryöstäjä hallitsee hermonsa lukitun oven takana, etenkin kun tietää tulevansa "kuvatuksi". Huppunaamioitunut asiakas ei varmasti pankkiin pääse.

Muualla maailmassa pankkiryöstäjien vaivaksi on kehitetty automaattisesti lukittuvia pankkien eteistiloja tai tuulikaappeja. Suomessa sellaisiin ei ole turvauduttu, sillä riski panttivankien ottamiseen ja ryöstön raaistumiseen kasvaa.

Pankit eivät halua erikseen ilmoittaa turvallisuuteensa tehtyjen investointien määriä.

Jo lähitulevaisuudessa ryöstösaaliin kulkua voidaan seurata satelliittiseurannan avulla. Tuolloin tekijäkin jää helposti kiinni.

Työturvallisuus kohentunut pankkikonttoreissa

Rahalaitosryöstöjen määrän vähentyminen on helpotus pankkitoimihenkilöille. Turvallisuutta on lisännyt myös monen pienen pankkikonttorin yhdistäminen suurempaan. Jatkuva turvallisuuskoulutus ja valppaus kuuluvat silti edelleen päivittäiseen työhön.

- Kun ryöstöt on saatu vähenemään, niin nykyään joudumme uhkaaviin tilanteisiin muuten aggressiivisesti käyttäytyvien asiakkaiden kanssa. Heillä on usein huumetausta, tietää henkilökohtainen pankkineuvoja Liisa Rantala Merita-Nordbankenin Hakaniemen konttorista Helsingistä.

Rantala on yhden Suomen suurimman pankkikonttorin luottamushenkilönä joutunut myös kohtaamaan pankkiryöstön jälkitilanteita.

- Ryöstövuosina yksi konttorimme ryöstettiin kolme kertaa peräkkäin. Henkilöstö joutui henkisesti erittäin koville, mutta onneksi työterveyshuolto oli kriisiaputaitoineen heti tilanteiden jälkeen paikalla, Rantala kertoo.

Pankin ryöstäminen on nykyään kannattamatonta. Pankkivirkailijan "käsikassassa" on rahaa muutama tuhat markkaa ja suuret summat siirretään heti aikaviivekaappiin, jonka avautumista virkailija ei voi nopeuttaa.

Ryöstötilanteesta Rantalalla on nykyään naurattava muisto.
- Työtoverini sanoi minulle, että mene sinä kurkkaamaan perässä, minne juuri pankin ryöstänyt rosvo meni, kun olet kerran luottamushenkilö. Niin minä sitten istuin poliisiautossa ja ajelin ympäri Kalliota ryöstäjää metsästämässä. Silloin ei kyllä naurattanut yhtään, Rantala muistelee.

STT-IKK
28.4.2000

Kotimaa -sivulle