Tuhkahautaukset yleistyvät yhä, sijoitussäännöt viipyvät
Vainajien polttaminen yleistyy edelleen Suomessa. Nykyään tuhkataan jo joka neljäs vainaja. Viime vuonna kuoli Suomessa liki 49 400 ihmistä, joista yli 11 800 tuhkattiin.Tuhkaushautausten osuus kasvoi 25,2 prosenttiin. Edellisenä vuonna se oli tasan 24 prosenttia. Vuonna 1990 tuhkaushautausten osuus oli vain 15,2 prosenttia, joten vuosikymmenessä lisäystä tuli keskimäärin prosenttiyksikkö vuodessa.
Suurin tuhkaushautausten osuus on Helsingissä. Viime vuonna kuolleista helsinkiläistä yli 72 prosenttia haudattiin tällä tavalla. Espoossa luku on 67, Tampereella 64,2 ja Turussa tasan 60 prosenttia. Näissä seurakunnissa kasvu edelliseen vuoteen nähden oli 2-3 prosenttiyksikköä.
Suurin muutos tapahtui kuitenkin Vaasassa, jossa tuhkausten määrä kasvoi edellisvuoden 47 prosentista 55,7 prosenttiin.
Suomessa tuhkausten osuus on vielä vähäinen verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. Tanskassa osuus on suurin eli noin 70 prosenttia ja Ruotsissakin noin 65 prosenttia. Yleisintä tuhkahautaus on Japanissa, lähes 99 prosenttia.
Suomen hautausmaa- ja krematorioliiton pääsihteeri, seurakuntaneuvos Ahto Rintala Nokialta kertoo, että Suomessa on tätä nykyä 18 paikkakunnalla yhteensä 23 krematoriouunia.
Uusien hankinta on esillä Imatran-Lappeenrannan seudulla, Kokkolassa, Raumalla ja Rovaniemellä. Missään ei ole tehty lopullisia hankintapäätöksiä.
Pelkästään laitteet maksavat yli 1,5 miljoonaa markkaa. Lisäksi tarvitaan rakennukset. Yhteensä niistä syntyy useiden miljoonien markkojen kustannus.
Sijoittamisesta ei määräyksiä
Rintala toivoo, että Suomeen saataisiin laki tai asetus vainajan tuhkan lopullisesta sijoittamisesta. Valmistelu on edennyt jähmeästi. Nyt asia on viimeinkin vireillä opetusministeriössä ja kypsynee ehdotukseksi tämän vuoden aikana.
Toistaiseksi ei ole selvyyttä, mihin lakiin määräykset liitetään. Vainajan tuhkasta ei ympäristöviranomaisten mukaan aiheudu ympäristöhaittoja, joten sääntöjä ei tarvitse liittää ympäristölakeihin. Yksi vaihtoehto voisi olla uskonnonvapauslaki.
Puhekielessä puhutaan vainajan tuhkan sirottelusta, mutta yleensä tuhka peitetään maahan uurnassa.
Rintalan mukaan nykytilanteessa omaiset voivat vapaasti sijoittaa vainajan tuhkan mihin haluavat: jokeen, mereen, asuintontille tai mökkitontille. Valtaosa vainajista päätyy kirkon suosituksen mukaisesti kirkkomaihin.
- Vaikka esimerkiksi mökkitonttia pidetään puheissa suosittuna paikkana, onneksi se jää useimmiten puheiden asteelle.
Rintala varoittaa harkitsemattomista päätöksistä. Niistä voi seurata myöhemmin tunnontuskia ja käytännön hankaluuksia.
Hänen mukaansa Suomessa sattui hiljattain tapaus, jossa leski peitti miehensä tuhkan omalle tontille. Kun hän joutui myymään kiinteistön, asia tuli ilmi kauppakirjojen kirjoittamisen jälkeen. Ostaja ei halunnut maksaa "hautausmaasta", vaan vaati ja sai hinnanalennuksen.
Joka kolmas arkkupaikalle
Vainajien tuhkan viimeistä sijoitusta varten seurakunnat ovat perustaneet lisää uurnahautausmaita ja muistolehtoja.
Rintalan mukaan kolmannes tuhkauurnista päätyy nykyisin vanhoille arkkuhautapaikoille. Seurakunnat eivät tätä tapaa tyrkytä, mutta suosivat sitä tila- ja kustannussäästöjen vuoksi.
Omaiset ovat myös yleensä tyytyväisiä tähän valintaan. Näin vanhoja sukuhautoja voidaan edelleen käyttää. Tuhka ei myöskään estä myöhempiä arkkuhautauksia.
Kolumbaarioiden kannatus näyttää myös lisääntyvän, vaikka niitä toistaiseksi on vain muutamia. Kolumbaariot ovat tuhkauurnien säilytysholveja, joiden seinämiin uurnat sijoitetaan. Sellaisia löytyy esimerkiksi Helsingin Hietaniemestä, Kallion kirkosta ja Raisiosta.
STT-MH
25.2.2000
