Pohjois-Irakin kurdit elävät lähes riippumattomina Bagdadista

Tänä päivänä Irakin pohjoisosan kolme kurdimaakuntaa elävät lähes riippumattomina Bagdadin keskushallituksesta.

Kurdijohtajat vakuuttavat kuitenkin, etteivät Dohukin, Erbilin ja Suleimanyahin maakunnat tällä haavaa tavoittele itsenäisyyttä.

- Tietysti haaveenani on itsenäinen Kurdistan, mutta nykyisin realistinen vaihtoehto on liittovaltio Irakin yhteydessä, sanoo humanitaaristen asioiden ministeri Shafiq Qazaz Erbilissä.

Suleimanyahisssa puolestaan Jamal Fouad, toinen kurdiministeri, luonnehtii Kurdistania - mitä nimeä kurdit käyttävät kolmesta kurdimaakunnasta - "ikkunattomaksi huoneeksi".

- Olemme meitä ympäröivien maiden armoilla. Ja nämä maat eivät valitettavasti ole demokraattisia, Fouad sanoo.

Kurdimaakunnilla on joka tapauksessa omat poliisijoukot, oma rajavalvonta, oma hallinto ja jopa oma valuutta. Kurdijohtajat tosin vakuuttavat kilvan, että heidän alueellaan käytetään samaa dinaaria kuin Irakissa. Irakilaisissa nämä vakuutukset herättävät nyreää hilpeyttä.

- He käyttävät pohjoisessa yhden, viiden ja kymmenen dinaarin seteleitä, jotka eivät ole enää käypää valuuttaa muualla Irakissa, todistaa pohjoismaisen toimittajaryhmän mukana kurdimaakunnissa matkaava YK:n kehitysjärjestön UNDP:n irakilainen virkailija.

Kaitsija matkassa

Toimittajaryhmämme matkusti Bagdadista aluksi Dohukiin, joka on samannimisen maakunnan pääkaupunki.

Ryhmäämme kuului toimittajien lisäksi UNDP:n ulkomaisia ja irakilaisia virkailijoita sekä Irakin tiedotusministeriön virkamies - jollaisen mukanaoloa Irakin viranomaiset pitävät välttämättömänä toimittajien matkoilla.

Tie Bagdadista Dohukiin ja sieltä edelleen Erbilin ja Suleimanyahin maakuntien pääkaupunkeihin on hyväkuntoista asfalttitietä - seurueemme irakilaisjäsenet muistuttavat tämän tästä, että hyvät tiet ovat Irakin hallituksen ja armeijan rakennuttamia.

Automme pysäytetään isojen kaupunkien ulkopuolella tarkastuksia varten, mutta kurdien pyssymiehillä ei ole mitään huomautettavaa, vaan matkamme sujuu ongelmitta.

Kurdien sotaisuuden nurjat puolet ovat tulleet selkeästi näkyviin sen jälkeen kun Irakin armeija vetäytyi kurdimaakunnista. Kurdiryhmien kesken on jo vuosikausia ollut kahnauksia ja yhteenottoja, joihin ei ole häikäilty vetää mukaan Turkkia, Irania ja Irakia aina kulloisenkin tarpeen mukaan.

Avoimeksi sodankäynniksi kurdien eripuraisuus leimahti 1994. Noin 3000 ihmisen arvioidaan saaneen surmansa kun Kurdistanin demokraattisen puolueen KDP:n ja Kurdistanin isänmaallisen liiton PUK:n taistelijat, peshmergat, ovat sotineet keskenään.

Taistelut taukosivat 1998 Yhdysvaltojen välityksellä hyväksytyn mutta ilman suurta intoa toteutun sovinnon myötä.

YK:n siniset kyltit

Kurdimaakuntien teiden varsilla näkyy tämän tästä sinisiä tauluja, joissa kerrotaan YK:n järjestöjen projekteista kurdimaakunnissa.

Tauluissa todetaan, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 986 perustuen UNDP, WFP, Unesco, Unicef tai jokin muu YK-järjestö toteuttaa alueella projektia yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa.

Kurdialueet saavat 13 prosenttia päätöslauselmalla 986 perustetusta Ruokaa öljystä -ohjelman varoista. Ja vaikka kukaan sitä ei suoraan sanokaan, näyttävät nämä rahat olevan suurin syy siihen, että Kurdistan ei ole julistautunut Irakista eronneeksi. Kurdimaakunnat saavat kolmetoista prosenttiaan juuri siksi, että ovat osa Irakia.

Erilaisten humanitaaristen hankkeiden lisäksi UNDP on ryhtynyt parantamaan myös kurdimaakuntien pahasti ryvettynyttä sähköverkostoa. Erbil ja Suleimanyah eivät saa lainkaan sähköä Irakin verkostosta, ja myös Dohuk saa Irakin verkostosta vain viisi prosenttia tarvitsemastaan energiasta.

Erbiliin on ohjelman avulla hankittu mm. neljä Wärtsilän ranskalaisen tytäryhtiön toimittamaa 2,2 megawatin dieselgeneraattoria.

Asebasaari Dianassa

YK:n järjestöt auttavat jälleenrakennuksen ohessa kurdimaakuntia mm. miinojen raivaamisessa. Irakin ja Iranin sodan ja kurdien kapinoiden - mutta myös KDP:n ja PUK:n keskinäisten taistelujen jäljiltä - kurdialueille on kylvetty miljoonia miinoja.

Lähellä Dianan kaupunkia Iranin rajan tuntumassa YK:n UNOPS-järjestö kouluttaa kurdeja raivaamaan miinoja miinakoirien avulla.

Kurdit eivät tunnu pitävän merkillisenä, että lännenelokuvien pikkukaupunkia muistuttavassa Dianassa myydään samaan aikaan miinoja ja käsikranaatteja puolentoista dollarin hintaan. Viisikymmentä vuotta vanhan sotilaskiväärin tai singon voi ostaa 100-200 dollarilla.

Kysymykseen, mihin ihmiset tarvitsevat täällä aseita, on kurdioppaallamme valmis vastaus:
- Itsensä puolustamiseen - tai jos haluaa tappaa jonkun.

Erbilin kirurgisessa sairaalassa näkyvät aseiden ja aseinnostuksen jäljet. Vuonna 1999 sairaalassa hoidettiin yli 450:tä ihmistä, jotka olivat haavoittuneet ammuskelussa.

Sairaalan sängyssä makaa vaitonaisena 19-vuotias Yonis Nadir, joka on halvaantunut selkärankaan osuneesta luodista. Häntä oli ammuttu Erbilissä pari päivää aiemmin. Lasten osastolla taas on 10-vuotias Aiman, jonka toinen silmä sokeutui, kun miina räjähti hänen leikkiessään sillä.

Irakin kurdit

Kurdeja asuu Irakin pohjoisosan vuoristoalueella noin 3,5 miljo onaa. Irakin naapurimaissa kurdeja on Turkissa noin 10 miljoonaa, Iranissa noin 6 miljoonaa ja Syyriassa noin 800 000. Valtaosa kurdeista on sunnimuslimeja, Iranissa kurdit kuitenkin ovat enimmäkseen shiamuslimeja.

Kurdit kävivät taisteluja Irakin keskushallitusta vastaan jo 1980-luvulla Irakin sotiessa Irania vastaan. Näissä taisteluissa Irak käytti kemiallisia aseita. Halabjan kaupungissa Suleimanyahin maakunnassa kuoli 1988 noin 5 000 ihmistä irakilaisten käytettyä kemiallisia aseita.

Vuonna 1991 Irakin kurdit nousivat kapinaan Irakin hävittyä Persianlahden sodan. Irakin armeija ja hallintoviranomaiset vetäytyivät kolmesta pohjoisen kurdimaakunnasta: Dohukista, Erbilistä ja Suleimanyahista.

Dohukia ja pääosaa Erbilistä hallitsee Massoud Barzanin johtama Kurdistanin demokraattinen puolue KDP. Suleimanyah ja osa Erbiliä ovat Kurdistanin isänmaallisen liiton PUK:n valta-aluetta. PUK:n johtaja on Jalal Talabani.

Estääkseen Irakin hyökkäykset kurdeja vastaan Yhdysvallat ja Britannia kielsivät YK:n päätöslauselmiin vedoten irakilaisia koneita lentämästä Pohjois-Irakissa alueella, joka sijaitsee 36. pohjoisen leveysvyöhykkeen pohjoispuolella. Noin 60 prosenttia kurdimaakunnista kuuluu lentokieltovyöhykkeeseen.

Amerikkalaiset ja brittiläiset koneet valvovat yhä lentokiellon noudattamista. Irakilaiset pitävät kieltoa laittomana ja yrittävät aika ajoin tulittaa partioivia koneita. Samanlainen lentokieltovyöhyke on julistettu myös Etelä-Irakin ylle.

Lue myös artikkelit:

Amiriyan väestönsuoja Bagdadissa on nykyisin museo

STT-HANNU VUORI-MH
25.2.2000

---

Ulkomaat -sivulle