Ulkopolitiikka jää käytännössä sovittavan varaan
Hallitus keskusteli perustuslain soveltamisesta
Ulkopolitiikan hoito maaliskuussa voimaan tulevan uuden perustuslain oloissa jää sen varaan, miten käytännössä asioista sovitaan. Hallitus tavoittelee toimivaa, elimellistä yhteistyötä valtioneuvoston ja tasavallan presidentin välillä.Hallitus keskusteli keskiviikkona pitkään iltakoulussaan uuden perustuslain käytännön toteuttamisesta oikeusministeri Johannes Koskisen (sd.) ja oikeuskansleri Paavo Nikulan muistioiden pohjalta. Mitään varsinaisia päätöksiä ei tehty.
- Perustuslain tasolla jäi joitain asioita avoimiksi valtiokäytännön varaan. Näissä nämä muutokset voivat tapahtua erikseen sovittavalla tavalla tai pikkuhiljaa muuttamalla lakia, huomautti Koskinen iltakoulun jälkeen.
Uusi perustuslaki määrää, että tasavallan presidentti päättää ulkopolitiikasta yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Kukaan ei oikein tunnu ennalta tietävän, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.
Auki on edelleen esimerkiksi se, kuka johtaa puhetta hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa. Nykylain mukaan pääministeri johtaa valiokuntaa, mutta tasavallan presidentti johtaa puhetta silloin, kun hän on paikalla. Nikula muistutti, että olennaista on, kuka tekee johtopäätökset, ei se, kuka johtaa puhetta.
Valiokunta on valmisteluelin. Uudessa perustuslaissa on kuitenkin lähdetty siitä, että valiokunnasta tulee käytännössä tosisiallinen päätöksentekoelin silloin, kun presidentti on paikalla. Ulkopolitiikan valmistelussa valtioneuvosto on keskeisellä sijalla. Presidentin kanslialle ei jää enää varsinaista valmisteluvaltaa.
EU-asiat valtioneuvostolla
EU-asioissa päätösvalta siirtyy valtioneuvostolle, mikä merkitsee presidentin toimivallan syrjäytymistä. Presidentin ulkopoliittisen johtajuuden vuoksi näissäkin asioissa tarvitaan kuitenkin hyvää vuorovaikutteista tiedon kulkua. EU-asioissa on tosin jo pitkään noudatettu käytäntöä, joka vastaa uuden perustuslain määräyksiä.
Uusi perustuslaki ei sinänsä muuta Suomen valtiosäännön perusteita. Uudistuksen keskeisenä tavoitteena on ollut hallitusjärjestelmän parlamentaaristen piirteiden vahvistaminen. Eduskunnan asema ylimpänä valtioelimenä korostuu ja samalla eduskunnalle vastuunalaisen valtioneuvoston asema vahvistuu.
Tasavallan presidentin toimivalta kapenee monessa asiassa. Uudistuksen perusteluissa on moneen kertaan korostettu, että tasavallan presidentti säilyy kuitenkin edelleen merkittävänä valtioelimenä.
Pääministerin valinta ja hallituneuvottelujen vetovastuu siirtyvät presidentiltä eduskunnalle. Eduskunta valitsee pääministerin, mutta tasavallan presidentti nimittää hänet tähän tehtävään.
Hallitusten muodostamisessa esimerkiksi ns. presidentin kierrokset siirtyvät historiaan. Eduskuntaryhmät hoitavat hallitusneuvottelut. Presidentin tehtäväksi jää antaa tieto presidenttiehdokkaasta.
Lakiesityksissä valtioneuvoston valta vahvistuu
Valtioneuvoston osuus presidentin päätöksentekomenettelyssä vahvistuu muutoinkin kuin ulkopolitiikassa. Presidentti tekee päätöksensä edelleen valtioneuvostossa, toimivaltaisen ministerin esittelystä ja yleensä valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Ministeri on vastedes velvollinen esittelemään asia valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen mukaisesti, vaikka hän itse ei olisikaan kannattanut asiaa valtioneuvoston käsittelyssä.
Hallitusten esitysten antamisessa valtioneuvoston asema vahvistuu. Uuden perustuslain mukaan presidentti antaa hallituksen esitykset eduskunnalle valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen mukaisesti.
Presidentti voi palauttaa esityksen valtioneuvoston käsittelyyn. Toisella kertaa hänen on sitouduttava valtioneuvoston kantaan. Tälläkään muutoksella ei ole juuri käytännön merkitystä, sillä presidentillä ei ole ollut tapana muutella hallituksen esityksiä.
Tasavallan presidentti toimii edelleen puolustusvoimien ylipäällikkönä. Sotilaskäskyasioista presidentti päättää edelleen ns. kabinettiesittelyssä. Esittelijänä on puolustusvoimain komentaja. Muutoksena on se, että puolustusministerillä on oikeus olla mukana esittelyssä.
Asetuksia myös valtioneuvostolta
Uuden perustuslain aikana presidentti päättää vain korkeimmista valtionhallinnon viroista sekä viroista, joihin nimittäminen on perusteltua osoittaa valtionpäämiehelle.
Asetusten antamismenettelyyn tulee melko lailla muutoksia. Vastedes asetuksen antaminen tulee perustua aina joko perustuslaissa tai muussa laissa säädettyyn nimenomaiseen valtuutukseen. Vastedes presidentin lisäksi myös valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia.
Eduskunnan toiminnassa keskeinen muutos on, että lakiesitysten käsittelyssä siirrytään kolmesta täysistuntokäsittelystä kahteen. Poikkeuslakimenettelyyn voidaan vastedes turvautua vain erityisen poikkeuksellisissa tapauksissa. Tuomistuinkäsittelyssä olennainen muutos on, että käsiteltävässä asiassa perustuslaille on annettava etusija.
STT-MH
25.2.2000
