Kloonauksesta toivoa lemmikkiinsä kiintyneille
Ikääntyneeseen lemmikkiinsä kiintyneille amerikkalaisille on tarjolla uutta toivoa: rakas kumppani voidaan kloonata - näin ainakin jotkin kloonauspalveluja tarjoavat amerikkalaisyhtiöt
lupaavat.
Aivan vielä lemmikin kopiointi ei
välttämättä onnistu, mutta jo nyt otetaan
kudosnäytteitä säilytettäväksi ja kloonaus
tehdään sitten, kun se tieteellisesti onnistuu.
Mirrin tai Mustin kloonaus ei ole kuitenkaan
välttämättä ihan jokapojan ulottuvilla, sillä
DNA-näytteen otto elossa olevalta eläimeltä
maksaa noin 6 000 markkaa.
Henkensä heittäneen
lemmikin omistajalle lähetetään 18 000 markan
hintainen pikanäytepaketti, jotta näyte saadaan
otettua ajoissa - se voidaan ottaa jopa viikon
kuluttua kuolemasta.
Päälle tulee vielä vuosittainen noin 600 markan
näytteen säilytysmaksu - näytteen luvataan
säilyvän lähes ikuisesti.
Edesmenneen lemmikin
on oltava omistajalleen myös todella rakas, sillä
ensimmäisten kaupallisten kloonausten hinnaksi
on arvioitu noin 1,2 miljoonaa markkaa. Hinnan odotetaan putoavan tekniikan kehittyessä noin 150 000 markkaan.
Useita yrittäjiä
Ainakin kolme amerikkalaista yritystä tarjoaa
nykyään lemmikkien DNA:n säilyttämistä, mutta
vain yhdellä yrittäjällä on jonkinlaisia
mahdollisuuksia kloonauslupausten
lunastamiseen.
Texasilainen Genetic Savings and Clone,
(Geneettinen säilytys ja kloonaus) on pisimmällä
kloonauksen käytännössä, sillä se työskentelee
tunnetun tieteellisen laboratorion kanssa.
Sen
yhteistyökumppani, Texasin A&M-yliopisto, on
yrittänyt kloonata lemmikkikoiraa jo kolmen
vuoden ajan; menehtyneen Missy-nimisen koiran
tuntematon, upporikas omistaja on rahoittanut
klooniprojektia jo 2,3 miljoonalla dollarilla.
Tuhannet epätoivoiset lemmikinomistajat ovat
ottaneet yhteyttä yritykseen ja kyselleet
palvelusta; heitä ei haittaa, että
uudelleensyntymiseen saattaa mennä vielä
vuosia.
Eläintenystävät ovat tuominneet touhun
rikollisena rahastuksena: heidän mukaansa
lukuisat hylätyt ja kodittomat lemmikit tarvitsivat
hyvää kotia ja on typerää rohkaista lemmikkinsä
menettäneiden omistajien pakkomielteitä.
STT-MH
25.2.2000
Ajassa -sivulle
|