Kiinan maaseudulla kuohuu
Joukkotyöttömyys, köyhyys, synkät tulevaisuudennäkymät ja mielivaltainen kohtelu. Kiinalaiset maanviljelijät ovat syystäkin huolestuneita ja vihaisia. Mutta nyt maanviljelijöiden huolista on tulossa myös hallituksen huolia.Protestit kohdistuivat pääasiassa korruptoituneiden paikallisvirkamiesten vallan väärinkäytöksiin, jotka vaikeuttivat kymmenien miljoonien maanviljelijöiden elämää.
Nyt maanviljelijät ovat huolissaan Kiinan todennäköisestä jäsenyydestä Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa, mikä edelleen huonontaisi heidän asemaansa. Jäsenyys avaisi Kiinan maataloustuotemarkkinat tuontituotteille, jotka sekä laadultaan että hinnaltaan ovat kiinalaisiin verrattuna ylivoimaisia.
Hallitus onkin nyt tehnyt päätöksen maatalousuudistuksista, joilla pyritään parantamaan Kiinan maatalouden kilpailukykyä. Vanhentuneita viljelymenetelmiä uudistetaan ja viljelijöitä kehotetaan parantamaan tuotteidensa laatua.
Aikaisemmin viljelijät yrittivät ainoastaan saada niin suuria satoja kuin mahdollista, täyttääkseen viranomaisten vuosittain asettamat kiintiöt.
Kaupunkilaisia suositaan
Samalla uudistukset merkitsevät sitä, että kymmeniä miljoonia työpaikkoja haihtuu savuna ilmaan, kun maataloutta koneellistetaan. Jo nyt maataloudesta on jäänyt työttömäksi yli 200 miljoona työntekijää, jotka ovat lähteneet etsimään työtä paisuvista kaupungeista.
Lyhyellä tähtäyksellä Kiinan WTO-jäsenyys johtaa siihen, että maataloustuotteiden vienti Kiinasta kasvaa. Samaan aikaan kiinalaiset viljelijät joutuvat myymään omia tuotteitaan aina vain halvemmilla hinnoilla saadakseen ne ylipäätään kaupaksi.
Tämän vuoksi ei olekaan kovin yllättävää, että kiinalaiset maanviljelijät asettuivat vastustamaan WTO-sopimusta, jonka Kiina ja Yhdysvallat allekirjoittivat marraskuussa.
Vaikka 900 miljoonaa ihmistä Kiinan 1,25 miljardin väestöstä asuu suurten kaupunkien ulkopuolella, painavat teollisuuden ja kaupunkilaisten edut lopullista WTO-päätöstä tehtäessä kuitenkin maaseudun asukkaiden etuja enemmän.
Tässä ei ole mitään uutta. Kommunistinen puolue on perinteisesti aina suosinut kaupunkilaisia ja teollisuustyöntekijöitä, kun taas maanviljelijöiden on edelleen vaikeaa saada ääntään kuuluviin Beijingin päätöksentekijöille saakka.
Hallitus puolestaan vakuuttaa, että maanviljelijät pitkällä aikavälillä hyötyvät jäsenyydestä. Maataloutta olisi näet joka tapauksessa uudenaikaistettava, koska maanviljelijät jo nyt tuottavat suuret määrät tuotteita, jotka ovat niin heikkolaatuisia, että juuri kukaan ei halua niitä ostaa.
Valtion viljavarastot ovat olleet täpötäynnä jo pari vuotta. Viime vuonna hallitus joutui ostamaan varastoon runsaan 12 miljardin Suomen markan arvosta maataloustuotteita, joita kukaan ei itse asiassa tunnu haluavan.
Kohtalokkaita epäonnistumisia
Ylituotannon takia monien maataloustuotteiden hinnat ovat laskeneet. Tämä taas on entisestään kasvattanut tuloeroja maalaisten ja kaupunkilaisten välillä.
Keskimäärin kaupunkilaisilla on tällä hetkellä lähes neljä kertaa korkeammat tulot kuin maaseutuväestöllä. Hallitus on jo vuosia yrittänyt pienentää eroja, mutta ne ovat vain jatkaneet kasvamistaan.
Maanviljelijöiden taloutta rasittavat myös erilaiset laittomat verot ja maksut, joita heidän on pakko maksaa paikallisviranomaisille. Monissa tapauksissa viranomaiset panevat rahat omiin taskuihinsa, mutta vielä yleisempää on, että verot ja maksut on määrätty paikkaamaan hallinnon akuuttia rahapulaa.
Ennen kaikkea köyhässä sisämaassa viranomaisten tulot kunnallistasolla ovat pienentyneet viime vuosina niin paljon, että edes poliisien, lääkärien ja opettajien palkkoihin ei riitä rahaa. Laittomilla veroilla ja maksuilla on tällä tavalla estetty esimerkiksi koulujen ja sairaaloiden sulkeminen.
Paikallistason talousongelmat johtuvat ainakin osittain myös siitä, että keskushallinto on pienentänyt maksujaan kylille.
STT-MH
25.2.2000
