Saddam Hussein on läsnä kaikkialla Bagdadissa
Irakin presidentti, pääministeri ja vallankumouksen komentoneuvoston puheenjohtaja Saddam Hussein on läsnä kaikkialla Bagdadissa.Hän katselee kansalaisiaan rakennusten edustalla olevista laattatauluista, milloin länsimaisessa puvussa milloin perinteisessä arabiasussa. Joskus hänellä on sylissään lapsi.
Kaupunkilaiset eivät juuri itse ota puheeksi presidenttiä. Jos heiltä tivaa tietoja, niin kuin Bagdadissa vieraillut pohjoismainen toimittajaryhmä teki, ovat vastaukset vältteleviä.
- En ole kuullut, ei ole varmaankaan totta, vastaa autonkuljettajamme kun kyselimme huhuista, joiden mukaan Saddam käyttää kaksoisolentojaan turvatoimena murhaiskuja vastaan.
Bagdadilaisilla on täysi syy varovaisuuteensa. Kahden brittitoimittajan kirjassa Saddam's War kerrotaan, että presidentti ehdotti 1982, kun sota Irania vastaan sujui erityisen huonosti, että hänen pitäisi ehkä erota.
Muut paikalla olleet torjuivat viisaasti ehdotuksen, mutta terveysministeri Riaz Hussein arveli, että sitä sietäisi harkita. Saddam talutti terveysministerin istuntosalista ja ampui hänet korkeimman omakätisesti.
Satujen Bagdad on mennyttä
Bagdad on köyhä ja ränsistynyt. Köyhiä ja ränsistyneitä kaupunkeja maailmalla toki riittää, mutta Bagdad ei ole ollut rikas ja loistelias vain tuhannen ja yhden yön saduissa.
Öljyvarojensa ansiosta - Irakin uumenissa on enemmän öljyä kuin missään maassa Saudi-Arabiaa lukuun ottamatta - Irak oli vielä 1980-luvulla hyvinvoiva maa.
Nyt maan talous on romahtanut. Kun yksi dinaari vielä 1980-luvulla oli arvoltaan noin kaksi markkaa, on sen nykyinen arvo 0,3 penniä.
Palkat ovat säilyneet superinflaatiosta
huolimatta entisinä, ja niinpä esimerkiksi opettaja ansaitsee
kuukaudessa 4 000 dinaaria eli noin 12 markkaa.
- Kukaan ei pysty tulemaan toimeen yhdellä työllä. Kaikki
tekevät jotakin muuta, selittää 45-vuotias bagdadilaismies.
Öljyä maassa sentään riittää, ja se on halpaa: 20 dinaaria eli noin kuusi penniä litralta. Autolla ajaminen ei siis ole kallista, mutta Bagdadin autokanta saisi suomalaisen katsastusmiehen epätoivoon.
Kaikki autot ovat ainakin 10 vuotta vanhoja, monet vielä huomattavasti tätäkin iäkkäämpiä. Valtaosa autoista on varsin kolhiintuneita, monissa ei ole valoja, useimpien lasit ovat rikkinäisiä.
Syvä toivottomuus
Nykyisin Bagdadissa vallitsee "syvä toivottomuus" - näitä sanoja käytti YK:n Irakin-avun johtaja Hans von Sponeck, jonka toimittajaryhmämme tapasi muutama päivä ennen hänen eroilmoitustaan.
Irakin viranomaiset eivät kiistä arviota irakilaisten toivottomuudesta. Sen syystä viranomaisilla on selvä ja varma vakaumus: Yhdysvaltain ja Britannian vaatimuksesta ylläpidetyt YK:n pakotteet Irakia vastaan.
Virallisissa puheissa ja lausunnoissa jylistään niin sapekkaasti pakotteista, että odottaisi ihmisten suhtautuvan erittäin vihamielisesti ulkomaalaisiin.
Tällaisesta ei kuitenkaan näkynyt merkkejä Bagdadissa. Ulkomaalaiset ovat tosin melkoisia harvinaisuuksia, niin että heitä keräännytään katselemaan. Ilmapiiri on kuitenkin enemmän utelias ja hämmästelevä, ei vihamielinen.
Kun pysähdyin leipomon eteen - pyöreät, litteät leivät ovat kaikkien aterioiden välttämätön osa Irakissa - vinkkasivat avoimen uunin ääressä työskentelevät miehet minut sisään ja halusivat välttämättä tarjota lämpimäisiä. Kaduilla taas kuulee tavan takaa tervehdyksiä "Hello" ja "Bye-bye".
Mainittavaa vihamielisyyttä ei osoittanut edes Bagdadin esikaupunkialueella sijaitsevan Amiriyan väestönsuojan opas.
Hän kertoi satojen lasten ja naisten, heidän joukossaan yhdeksän hänen omaa perheenjäsentään, saaneen surmansa väestönsuojassa amerikkalaisten pommittaessa sitä helmikuussa 1991.
Ulkomaalaisten vähyys pistää silmään erityisesti Babylonissa, joka sijaitsee 90 kilometriä etelään Bagdadista. Tämän Raamatussa Baabelina tunnetun muinaiskaupungin raunioita, paikkaa jossa Belsazar järjesti pitonsa, jossa Hammurapi ja Nebukadnessar hallitsivat ja jossa sijaitsi Baabelin torni, on katselemassa toimittajaryhmämme lisäksi vain pieni joukko irakilaisia matkailijoita.
Oppaamme Mouna Muhammed Ali ei tunnu katkeralta hänkään edes kertoessaan, että saksalaiset arkeologit veivät lähes kaiken aineiston jo sata vuotta sitten Berliiniin.
Lue myäs artikkelit:
STT-HANNU VUORI-MH
25.2.2000
