Tangohuuman ja melankolian juuret ulottuvat syvälle

Suomen lavakulttuurista innostuvat tutkijatkin

Moni lava vietti viime kesänä 50-vuotispäiviään. Lavakulttuurin värikkäitä taustoja voi kuitenkin lähteä kelaamaan jo 1920-luvulta, kuten Suomi-viihteen historiaan perehtynyt Maarit Niiniluoto vakuuttaa.

Tuolloin kulttuuri-ilmasto muuttui melkoisesti: YLE perustettiin, paritanssi ja iskelmä löivät itsensä läpi, naiset vapautuivat ja ryhtyipä joku charlestonista innostunut huimapää "jazztytöksikin".

Ensimmäisenä suomalaisena iskelmänä pidetään Georg Malmstenin valssia Särkynyt Onni. Äänilevyteollisuus alkoi levittää tehokkaasti uusia iskusäveliä. 1930-luku oli suurten ravintoloissa soittavien tanssiorkestereiden kulta-aikaa. Kieltolain aikana ravintolat käärivät suuria rahoja kovalla teellä.

- Eugén Malmstenin mukaan muusikoiden palkat eivät ole koskaan olleet niin hyviä kuin silloin, mainitsee Maarit Niiniluoto, joka on kirjoittanut alalta useita teoksia ja vetää sunnuntaisin Iskelmäradiota vuorotellen Ilpo Hakasalon kanssa.

Perinteiset piirileikit ja keinumäet alkoivat antaa tietä lavoille, joita usein perustivat aatteelliset järjestöt ja seurat. Lavat nousivat luonnonkauniille paikoille: vesien äärille, harjuille ja saariin.

Taloilla ja lavoilla nähtiin nuorisoseurojen omia orkestereita. Joskus esiintyjiksi saatiin frakkiorkestereista irronneita pienempiä kokoonpanoja. Tällainen oli esimerkiksi Dallapén Lepakot-ryhmä.

- Bussista kömpivät Dallapén muusikot herättivät 30-luvulla lähes samanlaista hysteriaa kuin vaikkapa myöhempi Danny-show 60-luvulla. Lavoilla ei kuitenkaan vielä ollut sellaista asemaa kuin sodan jälkeen.

Lavoille levitettiin piikkilankaa

Sota alkoi syksyllä 1939 ja maahan julistettiin ankara tanssikielto. Tanssien järjestämisestä saattoi saada vankeutta ja lavoille leviteltiin piikkilankaa. Kielto jatkui aina vuoteen 1948.

- Ravintolasoitto ei muuten koskaan toipunut tanssikiellosta. 1930-luvun tasoa ei enää saavutettu, Niiniluoto arvioi.

Sodan aikana tanssimusiikkia kuitenkin tehtiin koko ajan. Elokuvat olivat täynnä tanssikohtauksia ja tanssioppaita myytiin valtavasti. Iskelmistä tuli kuuntelumusiikkia, jolloin sanoitusten merkitys korostui. Niiden pituus jopa viisinkertaistui.

Laulujen kautta ihmiset purkivat tunteitaan ja etsivät lohtua. Sanoitukset latautuivat symboliikalla. Sota-ajan iskelmät tulivat ihmisille äärettömän rakkaiksi.

- Lyriikassa mentiin todella syvälle. Kun tanssiminen taas alkoi, se ei aiheuttanut sanoituksiin muutosta. Rinnalle tosin tuli rillumareita, mutta romanttinen laulu ei kadonnut. Niiden tahtiin päästiin nyt tanssimaan, painamaan toista ihmistä rintaa vasten.

Marcato ihastui latotansseihin

Sodan jälkeen vallattiin tanssikäyttöön myös latoja ja laitureita. Esimerkiksi italialainen laulaja Umberto Marcato ihastui 50-luvulla latotanssien tunnelmaan ja heinäntuoksuun.

Vaatimattomat avolavat eivät enää riittäneet yleisölle. Moneen paikkaan nousi kaunis kahdeksankulmainen paviljonkilava. Pieniä kylälavoja alkoi kadota jo tässä vaiheessa.

- Tanssi-innostus nousi sodan jälkeen hurmokseksi, joka jatkui vielä 60-luvunkin. Laulusolistit kuten Olavi Virta nousivat pinnalle. Sota-ajasta jäi perinnöksi iskelmien melankolinen vire, Maarit Niiniluoto kertoo.

Virta väsyi 60-luvulla, ja pinnalle alkoivat nousta mm. ensimmäiset tunnetut mustalaislaulajat kuten Taisto Tammi, Markus Allan ja Anneli Sari. Rautalanka, twist ja Beatles tulvivat eetteriin, mutta tangoa ei niin vain jyrätty.

Tangolevyjä myytiin ennätysmäärä, ja Unto Monosen säveltämän Satumaan uusi versio Reijo Taipaleen laulamana räjäytti pankin 1962.

Tuolloin lavoilla esiintyi usein kaksi orkesteria: nuorison rautalankabändi sekä tango-orkka. Poikkeuksena oli Pohjanmaa, jossa yksi jos toinenkin rautalankamuusikko tuppasi saamaan köniinsä.

- Moni suomalainen löysi elämäntoverinsa tansseista. Syntyi myös satoja tangoja, jotka kertoivat siitä, mitä kahdelle ihmiselle tapahtuu lavalla.

Eipä siis ihme, että jopa kansainvälisesti kuuluisa käyttäytymistieteilijä Desmond Morris on tutkinut omaleimaisia kosintarituaaleja suomalaislavoilla.

Myllerrysten aika

Vuonna 1968 alkoivat uudet myllerrykset: maaltamuutto etelään ja Ruotsiin, lähiöiden nousu, oluen vapautus...Ihmiset suuntasivat suoraan kapakoihin tuopin äärelle. Kylät tyhjenivät ja lavat rappeutuivat.

Niiniluodon mukaan uusi käänne osui 1980-luvun puoliväliin: ihmiset alkoivat kiinnostua juuristaan ja katseet kääntyivät muutenkin menneisyyteen. Sorsakoski alkoi esittää Virran vanhaa ohjelmistoa, Agents soitti ikivihreitä iskelmiä rautalankataustoilla. Vuonna 1985 perustettiin Seinäjoen Tangomarkkinat.

Uskonto ja politiikka eivät enää yhdistäneet ihmisiä entiseen tapaan.
- Lama ja työttömyys ajoivat monet etsimään viihtyisiä paikkoja, joissa voisi tavata toisia ihmisiä tasa-arvoisina. Tähän sopivat hyvin tanssilavat, joissa soi Sillanpään tunnetuksi tekemä Satulinna ja arki oli kaukana poissa.

Viimeistään juhannustanssit kautta Suomenniemen todistavat, että arjen kartoitus lavakarkeloissa on iskostunut vahvasti suomalaisten kollektiiviseen alitajuntaan. Tiedä vaikka Desmond Morriskin innostuisi siitä meiningistä.

STT-IA
23.6.2000

Ajassa -sivulle