Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Politiikan vuosi 2000: Vallanvaihtoa valtio- ja paikallisjohdossa



Politiikan vuonna 2000 Suomi sai historiansa ensimmäisen naispresidentin, uuden valtiosäännön, uudet kunnallisvaltuustot, kolmannen peräkkäisen tulopoliittisen kokonaisratkaisun, lisää taloudellista liikkumavaraa ja helpotuksia verotukseen.


Vuosi alkoi kiihkeällä presidentinvaalikamppailulla, jonka ensimmäinen kierros käytiin tammikuun kolmantena sunnuntaina.

Loppuvuoden mielipidetiedustelujen mukaisesti kärkikaksikoksi erottuivat sosialidemokraattien Tarja Halonen ja keskustan Esko Aho.

Ensimmäisen kierroksen vaalissa Halonen sai 40 prosentin ja Aho 34,4 prosentin kannatuksen. Muista kilpakumppaneista Kokoomuksen ja kansalaisliike Suomi 2000:n asettama Riitta Uosukainen keräsi 12,8 prosentin ääniosuuden. RKP:n Elisabeth Rehn sai taakseen 7,9 prosenttia kansalaisista.

Presidentinvaalin toista kierrosta edeltänyt kampanja ei tuonut suuria näkemyksellisiä eroja ehdokkaiden välille. Erot sen sijaan syntyivät kannattajakuntien rakenteissa.

Aho kykeni pitämään takanaan keskustalaiset äänestäjät ja kokosi myös maakuntien porvarillisten äänestäjien tukea. Niin ikään hänen kannatuksensa oli keskustan normaalikannatusta korkeampaa suuremmissa kaupungeissa, joskin Halonen oli niissä häntä vahvempi.

Halosella oli takanaan yhdistyneen vasemmiston tuki. Hän kykeni imaisemaan taakseen myös porvarillisesti ajattelevia naisia. Kilvan ratkaisivat Halosen eduksi kuitenkin eteläisessä Suomessa asuvat noin 150 000 nuorta äänestäjää.

Halonen sai toisen kierroksen äänistä 51,6 prosenttia ja Aho 48,4 prosenttia. Halonen julistettiin vaalin voittajaksi ja hän otti presidentin tehtävät vastaan kuudeksi vuodeksi maaliskuun alusta lukien.


Kokoomus sammutetuin lyhdyin

Kokoomus ei saanut ehdokastaan presidentinvaalin toiselle kierrokselle. Niinpä puolue hallituksensa päätöksellä jätti määrittämättä kantansa toisen kierroksen ehdokkaisiin ja ajoi vaaleihin sammutetuin lyhdyin.

Päätös oli perusteltu, sillä puolueen äänet olivat miltei puolittuneet jo ensimmäisellä kierroksella. Puoluejohto katsoi, ettei puoluetta ole syytä - eikä mahdollista - jakaa vuohiin ja lampaisiin toisellakaan kierroksella.

Pääosin Kokoomuksen päätös hyväksyttiin omissa ja kannattajien joukoissa. Yksittäisten kellokkaiden kannanmääritystä sen sijaan ei haluttukaan kahlehtia, vaan kokoomuslaisten toivottiin yksilötasolla ratkaisevan suhtautumisensa Ahoon ja Haloseen.

Kaikkia Kokoomuksen päätös ei miellyttänyt. Etenkään se ei miellyttänyt keskustaa, joka käynnisti ennen näkemättömän painostusoperaation maakuntien kokoomuslaisia kohtaan. Kiristys ja uhkailukaan eivät olleet vieraita aseita tässä kampanjassa. "Romahdatte viimeistään kunnallisvaaleissa", oli usein kuultu kommentti.

Tulevaisuus oli kuitenkin todistava toisin.


Kunnallisvaaleissa ennätysalhainen äänestysprosentti

Lokakuun kolmannessa viikonvaihteessa käytyjä kunnallisvaaleja edelsi julkisesti laimeahko, mutta muutoin normaali vaalikampanja.

Media oli rummuttanut jo pitkin syksyä vaaleista tulevan vilkkaudeltaan ennätysalhaiset ja niin myös tapahtui, äänestysprosentti jäi 56:een.

Hallituspuolueista sosialidemokraatit kokivat kirvelleimpiä tappioita, merkittävimpänä toiseksi suurimman puolueen aseman menetys Helsingissä vihreille. Ehdokasmääräänsä puolueista ainoana lisänneet vihreät kykenivät etenemään valtuustopaikoillakin mitaten myös muualla maassa.

Keskusta nousi vaalien tuloksen myötä suurimmaksi kuntapuolueeksi myös kannatukseltaan. Kokoomus koki lieviä takaiskuja, mutta kykeni pääsääntöisesti säilyttämän kannatuksensa, joka nyt asettui 21 prosentin tietämiin.


Uusi valtiosääntö voimaan

Samana päivänä kuin uusi presidentti astui virkaansa astui voimaan myös pitkään valmisteltu uusi valtiosääntö. Parlamentarismin suuntaan kehitetty uusi perustuslaki ei vuoden mittaan joutunut negatiivisessa mielessä tiukalle koetukselle.

Valtiosäännön kiperimpänä kohtana ennakkoon pidettiin mainintaa, jonka mukaan ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti valtioneuvoston kanssa. EU-maiden johtajien päättämä Itävalta-boikotti pantiin täytäntöön ennen Suomen uuden perustuslain voimaantuloa ja Suomessa tuo pääministeri Paavo Lipposen (sd.) käytännössä yksin tekemä päätös olisikin ollut uuden perustuslain tulkinnan kannalta mielenkiintoinen.

Presidentin, hallituksen ja eduskunnan välejä sekä valtiosäännön toimivuutta tosin testattiin syksyllä, kun Suomen Pankin johtokuntaan piti saada täydennystä edesmenneen Matti Korhosen ja eläkkeelle jäävän Esko Ollilan tilalle.

Eduskunnan pankkivaltuustossa olisi ollut nostetta parlamentaarikkokonkareiden Ilkka Kanerva (kok.) ja Mauri Pekkarinen (kesk.) nostamiseksi pankin johtokuntaan. Valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.) puolestaan ajoi tehtävään ministeriönsä alivaltiosihteeri Johnny Åkerholmia.

Värikkäiden vaiheiden jälkeen hallitus päätyi - presidentillisen ilmoituksen saatuaan - ehdottamaan tehtävään vain Euroopan keskuspankin neuvonantajaa, valtiotieteen tohtori Sinikka Saloa. Hänet myös Halonen tehtävään nimitti ja johtokunnan mahdollinen lisätäydentäminen jäi odottamaan aikaa parempaa.

Ilman dramatiikkaa Halonen sen sijaan nimitti Kansaneläkelaitoksen pääjohtajaksi kansanedustaja Jorma Huuhtasen (kesk.) eläkkeelle siirtyneen Pekka Tuomiston (kesk.) seuraajaksi.


Talous jatkoi kasvuaan, työttömyys laskuaan

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ennusti syyskuussa maailmantalouden kasvavan vuonna 2000 nopeammin kuin kertaakaan yli vuosikymmeneen, lähes viiden prosentin vauhdilla. Kasvun veturina toimi kiivaasti kasvanut maailmankauppa.

Teollisuusmaiden järjestö OECD povasi Suomen talouskasvun vauhdiksi 5,5 prosenttia ja varoitteli jo ylikuumenemisen riskeistä. Samaan analyysiin päätyi syyskuussa Suomen pankki, joka huomautti odotettua nopeamman talouskasvun, raakaöljyn hinnannousun ja euron kurssitason vauhdittavan inflaatiota ja synnyttäneen uhan talouden ylikuumenemisesta.

Suuri inflaatioon vaikuttanut uhka, polttonesteiden maailmanmarkkinahinnat, lieveni loppuvuonna, jolloin öljy barrelihinta painui 24 dollariin keikuttuaan välillä jo pitkään hyvän matkaa yli 30 dollarissa. Suomessakin polttonesteiden hinnat laskivat joulukuussa vuotta edeltäneelle tasolle.

Talouden tuleviin odotuksiin vaikutti myönteisesti myös joulukuussa allekirjoitettu kolmas perättäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Sen ainoana kauneusvirheenä oli, ettei akateemisesti koulutettujen keskusjärjestö Akava allekirjoittanut sopimusta korkeasti koulutettujen, mutta matalapalkkaisten alojensa vaatimusten tultua tyrmätyiksi.

Työmarkkinoiden sopua täydensi pitkään kiistellyn työsopimuslain hyväksyminen joulukuussa eduskunnassa. Eniten tunteita nostatti lain työehtosopimusten yleissitovuutta koskenut kohta.

Talouskasvun myötä Suomen työttömyys painui alle yhdeksän prosentin ja ennusteet työllisyyden hyvästä kehityksestä jatkuivat. Työmarkkinoilla puhuttiinkin jo huolestuneeseen sävyyn eräiden alojen työvoimapulasta, jonka arveltiin muodostuvan jopa tuotantokapeikoksi keskeisillä toimialoilla.


Budjetoinnin parlamentarismia

Valtiontalous kehittyi sekin suotuisaan suuntaan talouskasvun ja budjettikurin myötä. Valtio kykeni lyhentämään noin 400 miljardin lainataakkaansa ennustettua ripeämpään tahtiin.

Vuoden 2001 budjetin käsittelyssä nähtiin poikkeama "yltiöparlamentarismin" suuntaan, kun hallitus valtiovarainministeri Niinistön esityksestä toi jo budjetin kehykset eduskunnan päätettäviksi kevättalvella. Toimenpide sai muun muassa sosialidemokraattien eduskuntaryhmässä vastaansa napinaa etukäteisestä käsien sitomisesta. Kehysten vahvistamista nurina ei kuitenkaan vaarantanut.

Talousarvio hyväksyttiin lopullisesti joulukuussa vajaan 198 miljardin markan suuruisena. Käsittelyn ainoa dramatiikka liittyi siihen, kun Niinistö "äänesti budjettiaan vastaan" eli olisi halunnut poistaa budjetista eduskunnan lisärakennuksen edellyttämät varat. Hän ja samoin äänestänyt ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi saivat ryhmänsä moitteet.

Kansanedustajat eivät kuitenkaan yltyneet moittimaan tekemäänsä päätöstä omien palkkojensa hulppeasta korotuksesta. Kuukausipalkkoja nostettiin useammalla tuhannella markalla. Korotus tuli myös puhemiesten ja valiokuntien puheenjohtajien palkkoihin.


Aho Jäätteenmäen varjoon, Lipponen paaluun

Presidentinvaalin Tarja Haloselle hävinnyt Esko Aho halusi sapatin politiikasta, myös puolueensa johtamisesta. Keskustan puoluekokous ei noudattanut Ahon mielihaluja valitessaan varapuheenjohtajista yhtä puheenjohtajan sijaiseksi vuoden ajaksi. Aho olisi halunnut tehtävään Maria Kaisa Aulan, mutta puoluekokous valitsi Anneli Jäätteenmäen.

Vastakkainasettelusta huolimatta Jäätteenmäki nousi median eräänlaiseksi lemmikiksi ja kykeni johtamaan puolueensa yhtenäisenä muun muassa kunnallisvaalimenestykseen. Politiikan peräkammareissa alkoivat varovaiset pohdinnat siitä, onko Ahon paluu keskustan johtoon vuonna 2001 enää mahdollinen tai toivottu.

Spekulointien, mutta myös kritiikin kohteeksi omiensa parissa joutui myös Paavo Lipponen, jota kunnallisvaalitappion jälkeen avoimesti syytettiin ylimielisyydestä puolueväkeään kohtaan ja liiasta paneutumisesta tasavallan ja Euroopan asioihin puolueen johtamisen kustannuksella.

Murinaa pidemmälle vaatimukset eivät SDP:ssä edenneet. Ellei sellaiseksi lasketa ulkoministeri Erkki Tuomiojan pyrkyä, jonka hän ilmaisi muun muassa vihjailuilla hallituspohjan muutoksesta ja eriävillä käsityksillä hallituksen sopiman vero- ja talouspolitiikan linjauksiin.


Myös näistä aiheista keskusteltiin

  • Esko Ahon loma ja eduskuntapalkka
  • Polttoaineveron alentaminen
  • Eläkkeiden taso
  • Kauppojen sunnuntaiaukiolo
  • Siviilipalveluksen kesto
  • Samaa sukupuolta olevien suhteen virallisuus
  • Poliisin peitetoiminta ja valeostot
  • Kotitaloustyön tuki
  • Tielaitoksen yksityistäminen
  • Soneran myyntivaltuudet
  • Ulkomaalaislaki

    ILPO KIURU
    22.12.2000


    Politiikka -sivulle