Orjia jopa enemmän kuin koskaan ennen

Orjuus palasi sivistyneen maailman arkipäivään

Kansainvälinen orjuutta vastaan taisteleva Anti-Slavery -organisaatio laskee orjia tällä hetkellä olevan eri puolilla maailmaa yli 20 miljoonaa.

Lontoolaisessa Roehampton Instituutissa juridiikkaa opettava ja 15 vuotta orjuutta tutkinut Kevin Bales puolestaan arvioi orjien määrän vieläkin suuremmaksi. Balesin mukaan orjiksi laskettavien ihmisten lukumäärä on jopa 27 miljoonaa.

Orjuuttaminen ja orjakauppa koskettavat koko maapalloa, mutta puntit eivät tässäkään asiassa mene tasan teollistuneiden länsimaiden ja alikehittyneiden maiden välillä. Orjatyövoimaa värvätään näet edelleen länsimaihin juuri alikehittyneistä maista. Orjuuttaminen on arkipäivää Euroopassakin.

Seitsemän orjuuttamisen muotoa

Pirullisessa mielikuvituksessaan nykyihminenkin on keksinyt useita tapoja käyttää härskisti hyväkseen toisen hädänalaista asemaa tai hyväuskoisuutta. Anti-Slavery -järjestö on listannut seitsemän eri orjuuttamisen ilmenemismuotoa nyky-yhteiskunnassa.

Sidonnainen työ koskettaa järjestön mukaan ainakin 20 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa. Tähän kategoriaan luetaan ihmiset, jotka on sidottu työskentelemään toisen alaisuudessa esimerkiksi lääkekulujen maksamiseksi otettua lainaa vastaan.

Maksaakseen he joutuvat työskentelemään seitsemän päivää viikossa, vuoden jokaisena päivänä ja lähes kellon ympäri. He saavat ruoan ja katon päänsä päälle "maksuksi" työstään, mutta eivät koskaan - jopa sukupolviin - saa maksaa lainaansa takaisin.

Pakkotyö puolestaan koskettaa ihmisiä, jotka hallitus, poliittinen puolue tai yksityinen ihminen on laittomasti värvännyt ja pakottanut työhön. Työstä kieltäytyminen merkitsee heille joutumista väkivallan tai muun rangaistuksen uhriksi.

Lapsityön järjestö laskee orjuuden muodoksi niin ikään. Sen pahin ilmentymä on lasten riisto ja käyttäminen työvoimana vaarallisissa olosuhteissa. Heiltä riistetään lapsena olemisen oikeuden lisäksi mahdollisuus koulutukseen, vapaa-aikaan ja sosiaaliseen kasvuun.

Lapsia orjuutetaan muutoinkin. Niin pahalta kuin asia kuulostaakin, lapsia riistetään hyvän kaupallisen arvonsa vuoksi seksibisneksen, varastetun tavaran välityksen ja pornografiabisneksen käyttöön. Useimmiten heidät kidnapataan, ostetaan tai pakotetaan kaupallisen seksin markkinoille.

Varastetun tavaran välitykseen kuuluu myös ihmissalakuljetus ja ihmiskauppa. Taloudellisen hyödyntavoittelun nimissä erityisesti naisia ja lapsia kaupataan pakottamisen ja petoksen kautta. Siirtolaisnaisia harhautetaan ja pakotetaan usein kotitaloustöihin ja prostituutioon.

Varhainen pakkoavioliitto puolestaan koskettaa naisia ja tyttöjä, jotka joutuvat naimisiin ilman vaihtoehtoja ja joutuvat sen jälkeen epäinhimillisiin, usein väkivaltaisiin olosuhteisiin. Ja edelleen kukoistaa perinteinen orjakauppa, ihmisten myynti ja ostaminen. Useimmiten nämä ihmiset on ryöstetty kodeistaan, "peritty" tai annettu lahjaksi, kuten sadunomainen ilmaisu kuuluu.

Miljardiluokan business

Ihmisvälitys, erityisesti naisten välitys prostituutiotarkoituksiin on kasvanut taloudellisestikin huimiin mittasuhteisiin. YK:n tuoreehkon raportin mukaan ihmiskaupassa liikutellaan vuositasolla arviolta jopa yhdeksän miljardin dollarin (yli 60 miljardin markan) rahasummia.

Naiskaupan ja prostituution huikean kasvun taustalla pidetään yleisesti entisen Neuvostoliiton alueella järjestäytynyttä rikollisuutta, joka kidnappaa ja käyttää hyväkseen naisia kuljettaen näitä länteen etsimään "uusia mahdollisuuksia".

Naiskauppaa käydään Yhdysvaltain viranomaisten mukaan kuitenkin myös muualla. Latinalaisen Amerikan maista naisia tiedetään kaupattavan ainakin Meksikosta, Hondurasista ja Brasiliasta. Aasiassa lähtömaina ovat mm. Thaimaa, Filippiinit, Malesia, Etelä-Korea, Kiina ja Vietnam.

Afrikassa ihmiskauppaa käydään todistettavasti ainakin Kamerunissa ja Sudanissa. Muutaman vuoden takainen amerikkalaisraportti havainnollisti asiaa Sudanista: pohjoisafrikkalaiset arabit omistivat noin 90 000 mustaa, joita he myivät kuin muutakin omaisuutta kukoistavilla orjamarkkinoilla noin 100 markan yksilöhintaan. Omaisuus hankittiin hyökkäämällä eteläsudanilaisten heimojen asuinalueille, tappamalla miehet ja alistamalla naiset sekä lapset orjiksi.

Orjuus arkipäivää Euroopassakin

Arviot orjiksi laskettavien ihmisten tuonnista työvoimaksi länsimaihin vaihtelevat rajustikin.

Yhdysvaltain tuoreehkossa viranomaisraportissa todetaan maahan tuotavan laittomasti vuosittain noin 50 000 ihmistä. Heistä puolet on naisia ja hädin tuskin teini-ikään ehtineitä tyttöjä, jotka on pakotettu prostituutioon. Toinen puoli on vasten tahtoaan maahan kotitöihin, nälkäpalkkaa maksaviin tehtaisiin tai pelloille pakotettuja työläisiä.

Johns Hopkins Universityn raportti puolestaan arvioi, että Yhdysvaltoihin tulee noin miljoona dokumentoimatonta siirtolaista orjuuden omaisissa olosuhteissa.

Lontoolaistutkija Bales on 15-vuotisen orjatutkimusuransa kuluessa selvittänyt nykyaikaista orjuutta Brasiliassa, Thaimaassa, Mauritaniassa, Pakistanissa, Intiassa ja Ranskassa. Balesin selvitykset osoittavat, että yksinomaan Pariisissa noin 3 000 taloudessa käytetään orjatyövoimaa.

Maailma heräämässä

Maailma on joka tapauksessa heräämässä ongelmaan. YK:n alainen rikoskomissio luonnosteli lokakuussa Wienissä kansainvälisen sopimuksen maailmanlaajuisen ihmisvälityksen vastustamiseksi.

Sopimus sisältää ensimmäisen kansainvälisen määritelmän ihmisvälityksestä. Siinä myös tunnustetaan, että henkinen pakottaminen - eikä vain voimankäyttö - on ihmisvälittäjien pääasiallisin käytäntö.

Yhdysvallat tarttui ongelmaan myös jo lokakuun lopulla, jolloin presidentti Bill Clinton allekirjoitti lakialoitteen, joka mahdollistaa orjille väliaikaisen turvapaikan, mutta myös vankeusrangaistuksen langettamisen orjuuttajille.

- Naisia, lapsia ja miehiä pakotetaan tai saatetaan petoksella syvään kurjuuteen. Tämä on selvästi ja yksikertaisesti orjuutta; Clinton lausui allekirjoituksen saatesanoiksi.

Orjuudelle kasvot

Myös media on puuttunut aiheeseen ja antanut orjuudelle ihmiskasvot. Amerikkalainen Newsweek kertoo joulukuisessa numerossaan kamerunilaisten Christi Elangwen ja tuntemattomana pysyttelevän "PB":n tarinat.

Köyhistä kotioloista peräisin oleva, nyt 23-vuotias Christi Elangwe halusi sairaanhoitajan koulutuksen. Köyhät vanhemmat eivät voineet kouluttaa tytärtä, joten tämä muutti kaukaiseen kylään vanhahkon naisen oppilaaksi ja piiaksi.

Unelma sairaanhoitajan ammatista kuitenkin lykkääntyi ja Elangwen ollessa 17-vuotias hänen emäntänsä ehdotti uutta järjestelyä. Hän kertoi Yhdysvalloissa asuvasta tyttärestään, joka tarvitsi lapsenkaitsijaa, mutta kouluttaisi samalla myös Elangwen. Christi Elangwe matkusti Yhdysvaltoihin - ei suinkaan opiskelemaan, vaan orjaksi Daniel Acha-Morfawin ja tämän vaimon Vivian Satian perheeseen, runsaan 30 kilometrin päähän Valkoisesta talosta.

Oikeuden asiakirjojen mukaan viiteen vuoteen Elangwe ei saanut käyttää puhelinta, ei mennä talon etupihalle ilman talonväen seuraa eikä keskustella vastaantulevien kanssa. Naapurit eivät juuri tienneet hänen olemassaolostaan.

Talossa sisällä hänen 16-tuntinen työpäivänsä alkoi kello 6.30 ja päättyi illalla, kun isäntäperhe, vanhemmat ja kolme alaikäistä lasta, oli mennyt nukkumaan. Näin tapahtui seitsemänä päivänä viikossa, vuoden jokaisena päivänä, 1 800 vuorokauden ajan.

Hän nukkui patjalla lattialla perheen nuorimmaisen lapsen sängyn vieressä tehtävänään pitää tästä huolta yötä päivää. Usein hänen hoidettavakseen lykättiin myös sukulaisten ja tuttavien lapset, kuin päiväkotiin. Koskaan hän ei saanut käydä lääkärillä tai hammaslääkärissä. Kolmesti viiden vuoden aikana perhe jätti hänet pyynnöstä hetkeksi ostoskeskukseen.

Elangwen isäntäperheen vanhempia odottaa orjuuttamissyyte, joka tuomioksi muuttuessaan toisi heille 15 vuoden vankeuden sekä 500 000 dollarin (noin 3,5 miljoonan markan) sakot. Isäntäperhe kiistää syytteet.

Kidnappaus, seksuaalinen hyväksikäyttö, kiristys, uhkailu...

Myös PB tuli USA:an Kamerunista, mutta väärennetyillä papereilla ja ilmeisen kidnappauksen uhrina.

Myös hän oli herraskaisen perheen lapsenhoitaja, ruoanlaittaja, siivooja, pyykkäri, tiskaaja, silittäjä - jopa isäntäperheen isän seksuaalisten mielihalujen tyydyttäjä.

Hän nukkui kellarikerroksessa, peseytyi sangosta tulevalla juoksevalla vedellä ja uskoi "sijaisvanhempiensa" uhkauksen pidätetyksi joutumisesta, jos liikkuisi ulkona yksin ja luvatta.

PB ei koskaan nähnyt Kamerunissa asuvien oikeiden vanhempiensa hänelle kirjoittamia kirjeitä. Eivätkä vanhemmat PB:n kirjoittamia kirjeitä. Sijaisvanhemmat takavarikoivat ne.

Hän ei myöskään nähnyt koulua. Sen sijaan hän näki ja koki väkivaltaa, jonka uhriksi hän sijaisvanhempien taholta jatkuvasti joutui: remmiä, kenkää, tikkua, puremista...

PB:n pelasti naapuri. Sijaisvanhemmat odottavat oikeudenkäynnin alkamista vankilassa.

ILPO KIURU
Washington
22.12.2000

Ulkomaat -sivulle