Opetuksen uusjako:
Suosittu verkko-opetus ei ole kaikkien ulottuvilla
Internet on tuonut uuden ulottuvuuden koulutukseen. Juuri kun olemme tottuneet verkkokaupan ja kännykkämaailman termeihin, joudumme opettelemaan uusia käsitteitä. Nyt puhutaan eTampereesta, eHallinnosta, eBusineksesta, ePedagogiikasta ja eOppimisesta.
Etäopiskelu ja verkko-opiskelu Internetin avulla ovat tuoneet
mukanaan jotain todella uutta, sillä ne liikuttavat tällä hetkellä
suuria joukkoja, sekä opettajia, tiedon tuottajia että
opiskelijoita. Toiminnan ympärille on syntymässä kukoistavaa
liiketoimintaa. Sen ovat jo oivaltaneet esimerkiksi
verkko-operaattorit, Sonera mukaan lukien.
Uusi tekninen ja pedagoginen osaaminen jakaa ihmisiä kahteen
kastiin. Kehityksessä mukana pysyminen vaatii jatkuvaa
opiskelua ja myös teknisiä varusteita.
Nyt onkin syntymässä eräänlainen opetuksen uusjako.
Kasvattajat ovat jo huomanneet, että peruskoululaisten
tietotekniikan ja tiedonhaun taidoissa on valtavia tasoeroja,
jotka tuntuvat vain kasvavan. Sama pätee opettajiin.
Suurin
osa omaksuu valmiudet uusien medioiden ja menetelmien
käyttämiseen opetuksessa, mutta yhdellä kolmanneksella on
ehkä vaikeuksia omaksua niiden käyttöä.
Verkko-opetus ei korvaa opettajaa
Ennen opiskeltiin kieliä kirjekurssin välityksellä ja tuloksena
saattoi olla eksoottinen ääntäminen yhdistettynä
mielenkiintoiseen sanajärjestykseen. Tänään Internet tuo jo
välineenä mukanaan lisäarvoa, ja siksi verkko-opetus koetaan
edistykselliseksi.
Verkko-opetukseen valmentavat kurssit ovat täynnä
tiedonhaluisia kasvattajia. Monella opettajalla on käsitys, että
hänestä tulee etäopetuksen kautta oppimateriaalin tuottaja ja
parempi opettaja. Ja opiskelijat uskovat, että verkon avulla
oppiminen olisi jotenkin vanhaa menetelmää tehokkaampaa.
Opiskelija maksaa tuhat markkaa esimerkiksi filosofian
perusopintoihin kuuluvan yhden opintoviikon kurssin
suorittamisesta. Vastineeksi hän saa salasanat, joilla hän voi
kirjautua Internetin kautta oppimisympäristöön. Hänellä
saattaa olla kaksi kuukautta aikaa suorittaa kurssi.
Oppimisympäristö simuloi perinteistä opetustilannetta. Kun
opiskelija on verkossa, on hänen edessään erilaisia osastoja,
joista yksi koostuu esimerkiksi oppimateriaalista. Sen opiskelija
voi lukea Internetin kautta.
Opettaja on laatinut opiskelijalle tehtäviä, joihin tämän on
vastattava määräaikaan mennessä. Periaatteessa kysymys on
sähköpostin lähettämisestä opettajalle, mutta kaikki tapahtuu
oppimisympäristön sisällä.
Opiskelija voi tämän lisäksi
keskustella opettajansa tai muiden opiskelijoiden kanssa.
Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että tällainen vuorovaikutus
jää vähäiseksi.
Joillekin etäopetus sopii, mutta heikoimmat opiskelijat jäävät
varmaan helposti yksin. Onkin turha luulla, että Internet ja
tietokone pystyisivät korvaamaan ihmisen. Opettajan rooli
korostuu, ja häneltä vaaditaan uusia valmiuksia.
Etäopetus korvaa kenties massaluennot ja -opinnot, kuten
esimerkiksi tietotekniikan ja tiedonhaun perusteet,
kasvatustieteiden peruskurssit ja kotisivun tekemisen alkeet.
Sen sijaan korkeatasoinen ja hyvin järjestetty luento
oheispalveluineen on tulevaisuudessa luksusta, josta täytyy
maksaa niin kuin kaikista räätälöidyistä palveluista.
Verkko-opiskelun sidokset
Verkko-opetuksen vastaanottajina olemme liikaa riippuvaisia
tekniikasta, teknisestä tietämyksestä ja myös kaupallisista
tuottajista.
Sisältö joutuu mukautumaan tekniikan vaatimuksiin. Ja voimme
tietenkin rakentaa myös todellisia uhkakuvia, samoja joita
esitettiin, kun pohdittiin television vaikutusta ihmisen
tajuntaan.
Internet on televisiota voimakkaammin läsnä. Siksi
hyväksymme helpommin sen, mitä meille sieltä tarjotaan. Kun
piirtoheittimet tulivat, ei siinä ollut mitään ihmeellistä. Jos joku
olisi kirjoittanut tuhansia sivuja piirtoheitinpedagogiikasta,
olisimme nauraneet. Mutta verkkopedagogiikasta on tullut
tieteenala.
Internet ja tietoverkot on nähtävä eräänlaisina
infrastruktuureina, jotka tarjoavat meille mahdollisuuksia.
Itsessään ne eivät takaa meille mitään.
Infrastruktuuri täytyy kuitenkin rakentaa kuntoon, jotta kaikilla
olisi mahdollisuuksia ottaa etäopiskelun haaste vastaan. Vasta
sen jälkeen voimme puhua sisällöstä. Eikä hyvätasoinen sisältö
synny ilmaiseksi, vaikkakin Internet tarjoaa opetuksen
levitykseen aiempaa paremmat mahdollisuudet.
Työnantaja arvostaa verkko-opiskelua?
Tulevaisuudessa on mielenkiintoista nähdä, miten eritasoiset
tutkinnot suhtautuvat toisiinsa. Ammattikorkeakoulujen ja
avointen korkeakoulujen todistusten ja yliopistotutkintojen
suhdetta koetellaan silloin, kun täytetään avoimia työpaikkoja.
Yliopistotutkinnon haltija ei ole enää varma voittaja, koska
hänet saatetaan kokea liian teoreettiseksi. Työnantaja saattaa
myös ajatella, että yliopisto-opetus on vanhakantaista.
Työpaikalla tarvitaan juuri samoja valmiuksia kuin
monimuotoisessa verkko-opiskelussa. Tämä lisää kilpailua, ja
sitähän koulumaailmassa tarvitaan.
OLLI MÄKINEN
22.12.2000
Kirjoittaja on filosofian lisensiaatti ja Vaasan kaupunginkirjaston
informaatikko.
Ajassa -sivulle
|