Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







A. Nenäkäs

22.12.2000

Joulupukkimme on paholaista alkuperää?



Arvostettu tutkija Jeffrey Burton Rossell väittää, että Joulupukin alkuperään liittyy paljon sellaista, joka viittaa siihen, että lempeänä hyväntekijänä tunnetun Joulupukkimme esikuva on itse paholainen.


Cornellin yliopiston julkaisusarjassa julkaistussa tutkimuksessaan Rossell esittää teoriansa tueksi kumoamattomat todisteet.

Paholaisen ilmansuuntasuunta on aina ollut pohjoinen. Tämä ilmansuunta kuvastaa perinteisesti pimeää ja kylmää. Tämä kanta vallitsee myös Raamatussa, jossa pohjoinen mainitaan esimerkiksi Jobin kirjassa (26:6-7):

"Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä. Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle".

Jeremia puolestaan todistaa (1:14): "Pohjoisesta on onnettomuus purkautuva kaikkien maan asukasten yli".

Keskiajalla kukaan ei halunnut tulla haudatuksi kirkon pohjoispuolelle, koska se oli paholaisen puoli. Kirkon ovi ei koskaan osoittanut pohjoiseen, vaan tämä ilmansuunta suojattiin seinällä.

Joulupukki asuu Lapissa. Myös Paholaisen suosikkipaikka on Lappi, jossa noidat ja tietäjät ovat aina viihtyneet.

Paholainen ajaa poroilla. Vetoeläinten käyttämisessä ei sinänsä ole mitään tavatonta, mutta pukki ei tyydy pysymään maan kamaralla, vaan porotokka kiskoo häntä taivaalla. Tunnettuahan on, että myös noidat ja demonit lentävät taivaalla, mutta inhimillinen olento ei siihen hevin kykene.

Joulupukin englanninkielinen nimi Santa Claus viittaa suoraan keskiaikaiseen nimitykseen "Sinister Claes" eli syntinen Claes.

Paholainen pukeutuu usein punaiseen. Näinhän tekee myöskin Joulupukki.

Paholainen kuvataan usein tuhkan peittämänä. Samoin tuhkan peittämä on savupiipusta sisään koluava Joulupukki. Kun joulupukki on pullahtanut ulos takasta, on hän tietenkin musta. Paholainenkin on usein musta. Paholaista kutsutaankin usein lempinimillä "Black Man" ja "Black Jack".

Joulupukki kantaa mukanaan säkkiä, johon hän poimii syntejä. Ilmankos pukki kyseleekin: "Ovatkos lapset olleet kilttejä". Joulupukilla on mukanaan myös keppi, jotta hän voi rangaista syntisiä.

Joulupukille annetaan lahjaksi karamelleja ja viinaa. Näiden lahjojen avulla lahjotaan Joulupukki kohtelemaan antajaa lempeästi. Paholainen vaatii tunnetusti uhrin palvelijoiltaan.

Paholaista kutsutaan myös nimellä "Old Nick". Tämä viittaa suoraan Pyhään Nikolaukseen (St. Nicholaus), joka taas yhdistyy suoraan Joulupukkiin. Pyhä Nikolaus taas samaistettiin hedelmiin, pähkinöihin ja hedelmäleivoksiin. Nämähän ovat yleisesti annettuja lahjoja.

Keskiajan paholaiskuvaan perehtyneen Rossellin kumoamattoman todistusaineiston lisäksi voidaan esittää myös muita todisteita.

Joulupukin suomalaisessa nimityksessä esiintyy sana pukki, joka taas on kiistatta Paholaiseen hyvin usein - lähes pääsääntöisesti - yhdistetty eläin. Tämän havaitsee helposti esimerkiksi tutkimalla Paholaisesta tehtyjä maalauksia, joissa hänellä on pukinsarvet, -sorkat ja -häntä.

Joulua vietetään vuoden pimeimpänä aikana. Pahat henget tunnetusti liikkuvat juuri tuolloin. Joulupukki on siis valonarka (latinaksi "lucifucum"), joka viittaa suoraan Luciferiin eli paholaiseen.

Suomalaisessakin kansanperinteessa paha asuu pohjoisessa. Esimerkiksi Kalevalan Pohjan Akka epäilemättä piti valtakuntaansa juuri Lapissa.

Olaus Magnus todistaa 1550-luvulla julkaistussa teoksessaan Pohjoisten kansojen historia, että julkijumalattomuus ja pakanallisuus on kaikkein suurinta pohjoisessa. Tämän hän oli saanut selville vierailemalla Lapissa.

Joulupukki on ainakin satoja vuosia vanha. Tämä ei ole nykyisen kokemuksen mukaan ihmiselle mahdollista. Joulupukin täytyy näin ollen olla epäinhimillinen olento, mikä tukee vahvasti olettamusta paholaisuudesta tai vähintäänkin paholaisen liittolaisuudesta.

Joulupukin seurassa kuvataan usein Joulumuori, mutta missään ei kerrota ovatko he naimisissa. Tämä viittaa epäsiveelliseen suhteeseen, joka oli tunnetusti noidille ominaista.

Joulupukin Joulumaa sijaitsee tiettömien taipaleiden takana korkealla tunturissa. Hänen vuorensisäisessä pajassaan työskentelee palkatta joukko tonttuja (tompte), jotka ovat kansanperinteessä kääpiökokoisia olentoja, jotka eivät ole tästä maailmasta (maanväkeä).

Joulupukki ei näytä lainkaan vanhenevan. Tässä suhteessa hänellä on selvä demoninen ominaisuus, sillä demonit eivät vanhene.

Näin ollen on tullut aukottomasti todistetuksi, että joulupukin täytynee olla itse Saatana tai ainakin saatanallista alkuperää!


Kirjoittaja on joulupukkitieteen tohtori ja lehtemme kansatieteellinenkin perinneasiantuntija, joka yliopistouransa pelastamiseksi ei halua nimeään julkisuuteen.


Lähteet:

Jeffrey Burton Rossell: "Lucifer. The Devil in the Middle Ages", Cornell University Press, Ithaca and London 1984 s. 70-71, kts. erityisesti alaviite 17 ja siinä mainitut muut lähteet, joita ovat: "Commentary on Ecclesiastes"; Rudwin: "The Devil" s. 63, S. Shahar: "Le Catharisme et le début de la cabale"; "Annales", 29 (1974) ss. 1185-1210); C.W Jones: "Saint Nicholas of Myra, Bari and Manhattan" (Chigago, 1978) ss. 309-323; A. D. de Groot: "Saint Nicholas: A Psychoanalystic Study of His History and Myth" (The Hague, 1965), jossa tekijä huomauttaa mm., että Saint Nicholas on usein samaistettu pieneen mustaan mieheen nimeltään "Zwarte Piet".

Ülo Valk: Perkele, johdatus demonologiaan, Tampere 1997 s. 76, 88 et passim.


Kolumnit -sivulle