Lapin kuvauksia neljältä vuosisadalta
Lapin vanhat matkakuvaukset ja monet "kasvot" ovat luoneet maailmalle myytin suuresta ja salaperäisestä tunturien maasta, Ultima Thulesta, jossa asuu outo kansa. Tämä mielikuva on maailmalla yhä olemassa, elättämässä matkailua ja kannattamassa joulupukinkin myyttiä. Jokainen kokee sen omalla tavallaan.Rovaniemeläinen Heikki Annanpalo on koonnut ja osaksi itse kääntänyt kokoelman vanhoja Lapin kuvauksia. Suurinta osa niistä ei ole ennen julkaistu suomeksi. "Aikain muistot" sisältää 44 Lapin kuvausta 1600-luvulta nykypäivään.
Kertomukset on ryhmitelty siten, että niistä muodostuu selkeä kuva Lapin muuttumisesta. Lappiin tulevien kulkijoiden kuvauksia täydentävät muutamat lappilaisten omat näkemykset kotiseutunsa ohikulkijoista.
Esimerkiksi kittiläläinen Vene-Aapo piti tarkkaa päiväkirjaa elämänsä pienistä ja suurista asioista 1800-luvulla puolen vuosisadan ajan.
Mukana on vanhoja piirroksia, valokuvia ja karttoja, Tornion kuin Keminkin Lapinmaat sekä Utsjoen, Inarin ja Enontekiön maisemat. Kustantajana on Edita.
Jalkapatikan aikaa
Matkakertomukset alkavat jalkapatikan ajasta ja päätyvät kiireen aikaan. Yksi vanhimmista kertomuksista on Roomassa papiksi lappalaislähetystä varten vihityn Johan Ferdinand Körningh'in vuosilta 1659-1660.
"Siinä osassa Venäjän suuntaa olevaa raja-Lappia, jota nimitetään Kemin-Lapiksi, oli vielä silloin tapana ottaa varas kiinni taikakeinojen avulla.
Tietäjä pitää puisen kädensijan avulla kiinni niin painavasta kivestä, että väkevinkään ei pystyisi sitä nostamaan. Sen jälkeen, kun kaikki on koolla majan sisällä, hän alkaa lausua, kuten he sitä nimittävät, hurskasta puhetta vuorollaan jokaisen edessä kokeillen samalla, voisiko hän nostaa kiven.
Kun näet tuo puhe osuu varkaan kohdalle, tietäjä nostaa heti kiven maasta keveästi kuin höyhenen."
Matkakirje Ivalosta
Kun Esteri Hjelt-Cajanusta kuljettanut auto jäi Kaunispäällä kiinni juhannusyönä 1923, hän vaelsi yksin jonkin matkan päähän ja kiitti mielessään luojaa hiljaa siitä, että oli saanut tulla sinne ja nähdä tämän ihanuuden.
"Mahtava, vaaleanharmaa, poronjäkälän peittämä tunturi, jolla vaelsin, lepäsi varjossa, mutta takana olevalle tunturille paistoi aurinko, niin että se hehkui oranssina siellä täällä kimmeltävin luminauhoin.
Tuhatpäinen porotokka liukui harmaana pilvenä jonkin matkan päässä ohitseni. Kääntyessäni toiseen suuntaan tunturit ja kumpareet ympäröivät minut tummansinisinä ja juhlallisina."
Majat ja juottolat
Samasta Kaunispäästä kirjoitti Jörn Donner vuonna 1992 Suomen Kuvalehdessä, mutta sisältö oli aivan muuta.
"Lapin paradoksin voi ilmaista monin tavoin. Voi vaikkapa kertoa, montako asiakaspaikkaa ravintoloissa on: 24 000 koko läänissä, 4 000 Rovaniemellä. Ne täyttyisivät, jos kymmenesosa väestöstä istuisi koko ajan kapakassa, jolloin kenties toinen kymmenesosa palvelisi näitä asiakkaita eri tehtävissä, kuljetuksista ruoanlaittoon ja tarjoiluun."
Edelleen Donner kysyi, onko tarkoitus tehdä Lapista kapakka- ja hotelliyhdyskunta ja hankkia sinne joukoittain takseja, joita tarvitaan juopuneiden vieraiden kotiinkuljetukseen?
"Olen tosin ennenkin käynyt Saariselällä, mutta kysyn varmuuden vuoksi, miten sinne ajetaan Ivalon lentokentältä. Se käy helposti, muutama kymmenen kilometriä etelään, ja sitten kaupungin valot näkyvät vasemmalla".
STT-IKK
22.12.2000
